Sivu 1 / 2
Valo heijastuu veteen, kimaltelee lehtikaton läpi, ja voit kirjaimellisesti tuntea, kuinka tuuli kallistaa kaislikoita varovasti sivulle. Sveitsiläisen taidemaalarin Arnold Böcklinin maalaukset ovat niin voimakkaita ja mestarillisesti ilmaistuja, että hänen mestariteostensa edessä haluaisi istua tuntikausia. Hänen vahvuutensa oli hillitty ja silti ilmeikäs, eikä häntä turhaan pidetä yhtenä symboliikan perustajista.
Arnold Böcklin syntyi Baselissa vuonna 1827, ja jo nuorena miehenä hänellä oli jatkuva matkustushalu, joka ei jättänyt häntä kuolemaansa saakka. Düsseldorfin opintojensa jälkeen hän teki laajoja vierailuja Belgiaan ja Alankomaihin, Pariisin Louvreen ja antiikin Roomaan. Jokainen asema jätti pysyvän vaikutuksen ja vaikutti erityisesti hänen taideteoksiinsa. Jos hänen ensimmäisiä maalauksiaan leimasi rauhallinen maisemamaalaus, jossa vallitsevat hillityt värit, lempeät tuulet ja vilkkuva auringonsäde, hänen tyylinsä muuttui myöhemmin antiikin mytologisen taiteen ylikompensoivaksi ihanteeksi. Vihreiden kukkuloiden ja värikkäiden puiden sijaan esiin nousivat yhä synkemmät motiivit, kuten rauniot, sodat, kuolema ja rutto.
Böckliniin vaikuttivat muun muassa hänen matkansa ja lukuisat muutot elinvoimaisesta eurooppalaisesta kaupungista toiseen, mikä ilmeni ennen kaikkea hänen rakkaudessaan maisemamaalaukseen. Mutta myös Euroopassa tuohon aikaan tapahtunut paradigman muutos kohti kasvavaa nationalismia ja imperialismia yhdistettynä sotiin ja epidemioihin sekä henkilökohtaisiin kohtaloniskuihin vaikutti ratkaisevasti Böckliniin. Vaimonsa ja muusansa Angela Pascuccin kanssa hän synnytti neljätoista lasta, joista kahdeksan kuoli lapsena. Maalaukset, kuten hänen teoksensa "Self-Portrait with Fiddling Death", todistavat hänen surustaan ja näiden menetysten aiheuttamasta masennuksesta. Tätä pahensivat taloudelliset ongelmat, köyhyyden uhka ja taiteelliset takaiskut.
Pan kaislikossa -teoksella hän saavutti ensimmäisen läpimurtonsa vuonna 1859 ja aloitti muutoksen maisemamaalauksen impressionismista myyttiseen symboliikkaan, jota hän muokkasi ratkaisevasti teoksillaan luovan kautensa aikana. Olipa kyseessä sitten maisemallinen idylli tai myrskyisät myyttiset ja uskonnolliset motiivit, Böcklin rakasti valon ja varjon, hehkun ja pimeyden leikkiä kasvien, puiden, vesien ja kallioiden välillä. Hän käsitteli Euroopan yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia syvällisen mytologian ilmaisuissa, kuten "Murhaaja, jota raivostuneet jahtaavat" tai "Kentaurien taistelu" vuonna 1873, joka tulkitaan hänen allegoriseksi nykyilmauksekseen Ranskan ja Preussin sodasta. Böcklinin teokset eivät olleet tuolloin kaikkien suosiossa, sillä monet kriitikot pitivät hänen maalauksiaan liian "kovaäänisinä" tai "huutavina" tai järkyttyivät "loukkaavista" aiheista. Böcklinin taideteokset saivat kuitenkin huomiota ja tunnustusta kaikkialla Euroopassa hänen elinaikanaan, ja 68-vuotiaana hän pääsi asettumaan Firenzeen, Italiaan, jossa hän kuoli 18. tammikuuta 1901.
Valo heijastuu veteen, kimaltelee lehtikaton läpi, ja voit kirjaimellisesti tuntea, kuinka tuuli kallistaa kaislikoita varovasti sivulle. Sveitsiläisen taidemaalarin Arnold Böcklinin maalaukset ovat niin voimakkaita ja mestarillisesti ilmaistuja, että hänen mestariteostensa edessä haluaisi istua tuntikausia. Hänen vahvuutensa oli hillitty ja silti ilmeikäs, eikä häntä turhaan pidetä yhtenä symboliikan perustajista.
Arnold Böcklin syntyi Baselissa vuonna 1827, ja jo nuorena miehenä hänellä oli jatkuva matkustushalu, joka ei jättänyt häntä kuolemaansa saakka. Düsseldorfin opintojensa jälkeen hän teki laajoja vierailuja Belgiaan ja Alankomaihin, Pariisin Louvreen ja antiikin Roomaan. Jokainen asema jätti pysyvän vaikutuksen ja vaikutti erityisesti hänen taideteoksiinsa. Jos hänen ensimmäisiä maalauksiaan leimasi rauhallinen maisemamaalaus, jossa vallitsevat hillityt värit, lempeät tuulet ja vilkkuva auringonsäde, hänen tyylinsä muuttui myöhemmin antiikin mytologisen taiteen ylikompensoivaksi ihanteeksi. Vihreiden kukkuloiden ja värikkäiden puiden sijaan esiin nousivat yhä synkemmät motiivit, kuten rauniot, sodat, kuolema ja rutto.
Böckliniin vaikuttivat muun muassa hänen matkansa ja lukuisat muutot elinvoimaisesta eurooppalaisesta kaupungista toiseen, mikä ilmeni ennen kaikkea hänen rakkaudessaan maisemamaalaukseen. Mutta myös Euroopassa tuohon aikaan tapahtunut paradigman muutos kohti kasvavaa nationalismia ja imperialismia yhdistettynä sotiin ja epidemioihin sekä henkilökohtaisiin kohtaloniskuihin vaikutti ratkaisevasti Böckliniin. Vaimonsa ja muusansa Angela Pascuccin kanssa hän synnytti neljätoista lasta, joista kahdeksan kuoli lapsena. Maalaukset, kuten hänen teoksensa "Self-Portrait with Fiddling Death", todistavat hänen surustaan ja näiden menetysten aiheuttamasta masennuksesta. Tätä pahensivat taloudelliset ongelmat, köyhyyden uhka ja taiteelliset takaiskut.
Pan kaislikossa -teoksella hän saavutti ensimmäisen läpimurtonsa vuonna 1859 ja aloitti muutoksen maisemamaalauksen impressionismista myyttiseen symboliikkaan, jota hän muokkasi ratkaisevasti teoksillaan luovan kautensa aikana. Olipa kyseessä sitten maisemallinen idylli tai myrskyisät myyttiset ja uskonnolliset motiivit, Böcklin rakasti valon ja varjon, hehkun ja pimeyden leikkiä kasvien, puiden, vesien ja kallioiden välillä. Hän käsitteli Euroopan yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia syvällisen mytologian ilmaisuissa, kuten "Murhaaja, jota raivostuneet jahtaavat" tai "Kentaurien taistelu" vuonna 1873, joka tulkitaan hänen allegoriseksi nykyilmauksekseen Ranskan ja Preussin sodasta. Böcklinin teokset eivät olleet tuolloin kaikkien suosiossa, sillä monet kriitikot pitivät hänen maalauksiaan liian "kovaäänisinä" tai "huutavina" tai järkyttyivät "loukkaavista" aiheista. Böcklinin taideteokset saivat kuitenkin huomiota ja tunnustusta kaikkialla Euroopassa hänen elinaikanaan, ja 68-vuotiaana hän pääsi asettumaan Firenzeen, Italiaan, jossa hän kuoli 18. tammikuuta 1901.