Klassinen modernismi ei itse asiassa ole homogeeninen tyyli, vaan modernin taiteen eri tyylien sekoitus. 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun taiteilijat yrittivät vastustaa olemassa olevaa eräänlaisella tyylillisellä pluralismilla.
Klassinen modernismi haastoi aikaisemman taidekäsityksen. Bauhaus-tyyli syntyi Saksassa, konstruktivismi Venäjällä ja kubismi Ranskassa. Tähän aikakauteen luokitellaan myös maalauksen ekspressiivinen tyyli. Totuuden etsintä näkyy taidemaalari George Braquesin ("Mies kitaran kanssa"), Franz Marcin ("Keltainen lehmä") tai Pablo Picasson ("Dora Maa") aikakaudelle tyypillisessä maalauksessa.
1900-luvulta lähtien klassinen modernistinen maalaustaide kehittyi yhä enemmän esittävästä abstraktiin. Taiteilijat tarkastelivat teoksiaan subjektiivisesti ja pääsivät samaan tavoitteeseen eri tavoin. Halu tutkia ja esittää henkistä inspiroi taiteilijoita, kuten
Wassily Kandinsky ("Kelta-puna-sininen") tai Marc Chagall ("The Pleasure Garden"), luomaan ekspressiivisiä teoksia. Kolmannessa valtakunnassa moderni taide kiellettiin "degeneroituneena". Taiteilijat pystyivät jatkamaan työtään vasta toisen maailmansodan päätyttyä. Syntyi uraauurtava taiteellinen avantgarde, johon nykytaide perustuu yhä nykyäänkin.