Keskiaikaisen hovimaalarin oli täytettävä niin monia vaatimuksia - muotokuvien tekemisen lisäksi siihen kuului myös vaatteiden suunnittelu tai kilpien maalaaminen - että luovalle taiteelliselle kehitykselle omien ideoiden mukaan oli usein vain vähän tilaa. Hallitsijoiden kuvien oli aina oltava suotuisia, ja seinämaalausten oli käsiteltävä tarkasti rajattua aihepiiriä, erityisesti uskonnollisia motiiveja. Myös Jan van Eyck, joka työskenteli Filip III Burgundin hovissa vuodesta 1425 alkaen, joutui kohtaamaan näitä rajoituksia.
Van Eyck käytti kuitenkin asemaansa hovissa kehittääkseen taidettaan edelleen, ja näin hänestä tuli yksi vanhan alankomaalaisen maalaustaiteen tärkeimmistä edustajista. Hän osasi antaa teoksilleen naturalistisen ja eloisan tunnelman, mikä takasi sen, että kuvitukset olivat realistisempia kuin mitä taiteesta oli aiemmin tunnettu. Tämän saavuttamiseksi van Eyck kokeili paljon värejä ja tekniikoita. Hän teki öljymaalauksen tunnetuksi. Hänen teostensa voimakkaammat värit auttoivat myös tuomaan katsojan lähemmäs taideteosta, ja aikalaiset kutsuivatkin häntä joskus "maalareiden kuninkaaksi". Van Eyckin tunnetuin teos on vuonna 1435 valmistunut siivekäs alttari Gentin Pyhän Bavon katedraalissa.
Keskiaikaisen hovimaalarin oli täytettävä niin monia vaatimuksia - muotokuvien tekemisen lisäksi siihen kuului myös vaatteiden suunnittelu tai kilpien maalaaminen - että luovalle taiteelliselle kehitykselle omien ideoiden mukaan oli usein vain vähän tilaa. Hallitsijoiden kuvien oli aina oltava suotuisia, ja seinämaalausten oli käsiteltävä tarkasti rajattua aihepiiriä, erityisesti uskonnollisia motiiveja. Myös Jan van Eyck, joka työskenteli Filip III Burgundin hovissa vuodesta 1425 alkaen, joutui kohtaamaan näitä rajoituksia.
Van Eyck käytti kuitenkin asemaansa hovissa kehittääkseen taidettaan edelleen, ja näin hänestä tuli yksi vanhan alankomaalaisen maalaustaiteen tärkeimmistä edustajista. Hän osasi antaa teoksilleen naturalistisen ja eloisan tunnelman, mikä takasi sen, että kuvitukset olivat realistisempia kuin mitä taiteesta oli aiemmin tunnettu. Tämän saavuttamiseksi van Eyck kokeili paljon värejä ja tekniikoita. Hän teki öljymaalauksen tunnetuksi. Hänen teostensa voimakkaammat värit auttoivat myös tuomaan katsojan lähemmäs taideteosta, ja aikalaiset kutsuivatkin häntä joskus "maalareiden kuninkaaksi". Van Eyckin tunnetuin teos on vuonna 1435 valmistunut siivekäs alttari Gentin Pyhän Bavon katedraalissa.
Sivu 1 / 2