Maalaus "Orjamarkkinat" on ranskalaisen taidemaalarin Jean-Léon Gérômen maalaus vuodelta 1866, joka on tällä hetkellä esillä Cincinnatin taidemuseossa. Realismiin luokiteltavassa markkinakohtauksessa nähdään orjakauppias ja tarjolla olevat tavarat torin hiljaisessa nurkassa. Kuvan ilmaisun arkipäiväinen objektiivisuus noudattaa todellisten kuvitusten taiteellista perinnettä, ja siinä on takki piilotettuja poliittisia konnotaatioita. Mitä kuvassa näkyy?

Orjamarkkinoiden nurkassa kauppias istuu liikkeensä suuressa ikkunalaatikossa, joka vie lähes kolmanneksen maalauksen kokonaispinta-alasta. Tämän neliönmuotoisen, taaksepäin pimeyteen ulottuvan aukon keskellä on beduiinivaatteisiin pukeutunut, varhaisemmasta keski-ikään ehtinyt mies. Hänen rentoa elettään korostaa ikkunassa oleva puinen käsinoja, josta osa hänen valkoisesta viitastaan roikkuu löysästi. Miehellä on turbaani päässään, ja hän katselee kujaa tai pikemminkin hiekkapolkua pitkin, polttaa shishapiippua ja on osittain rentoutunut. Tätä polkua ja hänen katsettaan seuraten kaksi hänen naisorjaansa seisoo nojaamassa yksinkertaisen talon savimuuria vasten. Jälleen neljä hänen orjaansa, nuori musta mies ja kolme muuta naista, kyykistyvät ja istuvat osittain ikkunan alla tai sen vieressä seisovien orjien tavoin. Jokainen kuvattu hahmo esittää eri asennon ja oman ilmeensä. Kauppiaan myyntipaikka on rajattu yksinkertaisilla murenevilla tiilillä, joiden välissä on myös pyöreä laavu tai kenttäkivi. Orjat on sijoitettu kivilinjan taakse keskiyönsiniselle kiiltävälle sekä matta sinisenä hohtavalle vanhalle persialaiselle matolle, jossa on hapsut. Orjakauppiaan talo näyttää vanhalta ja rähjäiseltä, mutta ei ränsistyneeltä. Pikemminkin vierekkäisten tukipalkkien ja kehysten pöly muodostaa hädin tuskin ymmärrettävän epäilyttävän kokonaisuuden, joka näyttää yhä siistimmältä ullakolle päin mentäessä. Verrattuna oikeanpuoleiseen markkinaleikkaukseen valossa huomaa, että kyseessä on toisen luokan kappale, jota orjakauppias yrittää taitavasti peittää välinpitämättömällä olemuksellaan.

Orientalismiin luokiteltaessa teoksen tapahtumapaikka viittaa Lähi-idän alueeseen. Kuvallisen tarinan ytimen muodostavat hahmot, joita tarjotaan myyntiin eksoottisen epäilyttävän näköisessä ympäristössä. Orjakauppiaan taustalla on kuvioilla koristeltu kaappi, jonka päällä istuu papukaija. Osittain alastomia tai puolialastomia hahmoja tarjotaan myytäväksi tai katsojalle, ja ne vastaavat seksualisoituja fantasia-ajatuksia, joiden taustalla on poliittisia näkökulmia. Niinpä huomaa heti vasemmalla puolella seisovan täysin alastoman naisen, joka tarjoaa vartalonsa eroottiseen asentoon. Se, että tämä nainen, jolla on mustat hiukset ja hienot ranne- ja jalkakorut, muistuttaa mustalaista, saattaa olla sattumaa. Tätä taustaa vasten kuva on kuitenkin vielä hämmentävämpi, kun oikealla puolella seisova puolialaston nainen, jolla on lapsi sylissään, nähdään Neitsyt Mariana. Hänen viittansa sekä puoliksi pään päälle vedetty filigraaninen kangas ja koko hänen asentonsa muistuttavat ainakin osittain tätä keskiaikaista tapaa kuvata Jumalanäitiä, varsinkin kun hänen katseensa on myös suunnattu kohti taivasta. Näiden seisovien hahmojen alapuolella istuu orjia mitä moninaisimmalla tavalla. Ensin nainen kyykistyy vasemmalla puolella ja on täysin peitettynä, aivan kuin hän haluaisi piiloutua. Hänestä ei olisi paljon sanottavaa, ellei hänen käsivarsissaan olisi tatuointeja, hennan kaltaisia symboleja, jotka korostavat hänen persialaista ja luoteisintialaista alkuperäänsä. Hänen vieressään istuu hiilenmusta mies, jolla on silmiinpistävän näköinen hiuskoriste ja leikkaamattomat, terävät kynnet. Korujen perusteella on hyvin selvää, että hän on kotoisin erämaakansasta. Hänen asentonsa vaikuttaa lohduttomalta ja eksyneeltä, katsojasta poispäin kääntyneeltä. Kaksi muuta orjaa rikastuttaa maisemaa, toisaalta jalat ojennettuina nukkumassa sekä syyttämässä ja anelemassa katsojaa kulholla jalkojen edessä.

Kun maalausta "Orjamarkkinat" tarkastellaan asiayhteydessä, se toimii yksityiskohtien syvyyden kautta. Kunkin hahmon ilme on erilainen käytökseltään ja ilmeeltään. Resignaatio, apaattisuus sekä liioiteltu näytteleminen ja ihastuttavuus ilmenevät kuvassa samoin kuin kokonaisuuden kontrastivaikutus. Kuvan varsinainen sanoma on siis piilossa ulkoisen julkisivun takana, jonka katsoja huomaa yksityiskohtaisesti vasta tarkemmin ulkopuolelta katsottuna ja joka ilmenee yhteiskunnallisena epäkohtana.

---

Orjatori · Jean Leon Gerome