Ei - se ei ole hai! Mutta sinä näet tällaisen kalan - ja niin näen muuten minäkin. Se ei kuitenkaan ole hai! Olen tiennyt sen vuodesta 1972, ettekä usko minua, ennen kuin annan asianmukaisen ilmoituksen. Lempeä yö ja ihana puolikuu Anakenan rannalla Pääsiäissaarella osoittaa tietoni alkuperän. Seisoin siinä yksin äidin sielu ja kuvittelin, miltä Hoto Matu'a, kaikkien pääsiäissaarelaisten esi-isä, varmasti tunsi, kun hän saapui pääsiäissaarelle kuuden viikon matkan jälkeen kahdessa kaksoiskanootissa. Hyvin lähellä rantaa on muuten luola, jossa Hoto Matu'a on kuulemma viettänyt ensimmäiset yönsä. Katselin sitä, mitä en ollut koskaan ennen elämässäni nähnyt sen valloittavassa, sanoinkuvaamattomassa kauneudessa: tähtitaivasta maapallomme eteläisen pallonpuoliskon yllä! Ei valosaastetta, mutta tähtiä, joita en ollut koskaan ennen nähnyt "pohjoisen pallonpuoliskon" ihmisenä. Seisoin yksin rannalla ja katsoin horjumatta taivaalle - sitten yhtäkkiä minusta tuntui, etten ollutkaan yksin siinä paikassa. Niinpä katsoin takaisin maahan ja pyörähdin ympäri. Toki noin kymmenen metrin päässä näin hahmon. Mutta koska tämä henkilö seisoi niin, että kuunvalo oli hänen selkänsä takana, mutta minun oli katsottava puolikuun kirkkaaseen valoon, en voinut erottaa, kuka siellä seisoi. Muukalainen tai muukalaiset puhuttelivat minua ensin. Sitten alkoi keskustelu, jossa käytettiin englanninkielisiä sanoja, käsiä ja jalkoja, kaikenlaisia eleitä ja käsittämättömiä sanoja äidinkielellä. Joten aivan normaali keskustelu, joka jokaisella ihmisellä, joka matkustaa ympäri maailmaa ja jolla, kuten minullakin, on vain äidinkielensä ja alkeelliset muut kielet yksinkertaista viestintää varten. En kuitenkaan kirjoita sitä tähän, vaan kuvaan tuloksen. Kun tämä henkilö puhutteli minua, kävi selväksi, että se oli naisen ääni. Hän osoitti Linnunrataa ja selitti minulle, että se ei vain ollut "Linnunrata", kuten olin varmaan luullut. Se, mitä olin tähän asti luullut Linnunradaksi, oli näiden pääsiäissaarelaisten mukaan "mango-roa" - ja sitä kutsutaan "isoksi haitaksi" kaikkialla Polynesiassa. Hän selitti minulle, että tavalliset ihmiset elävät kuoltuaan Linnunradan tähtenä. Mutta poikkeukselliset ihmiset, joilla on paljon manaa, rohkeat soturit, viisaat päälliköt ja kaikki ne ihmiset, joiden elämä ei noudattanut tavallisten kuolevaisten tavallisia polkuja, ilmestyvät yöllä taivaalle kuin uusi tähti. Ainakaan tuolloin en uskonut vanhaa naista. Mutta luettuani juuri tätä kaikista tieteellisistä ja populaariteoksista tiedän nyt, että muinaiset polynesialaiset ajatukset selittävät kausaaliperiaatteella, miksi Linnunradassa on niin paljon tähtiä ja miksi taivaalla näkyy suhteellisen vähän yksittäisiä tähtiä. Pääsiäissaaren oletetulla kirjoitusasulla "Rongorongo" kirjoitettu kyltti on polynesialaisen kaiverruksen mestariteos. Rongorongossa kaikki kyltit ovat aina samankokoisia. Miten taiteilijoiden pitäisi nyt erottaa toisistaan tavallisen hain merkki ja mango-roan, ison hain, merkki? Mestareiden ihailtavalla luovuudella, jonka he todistavat kuvaesimerkkijärjestelmällään, he taivuttivat hain kahteen merkkiin, mutta yhdeksi, siten, että juuri normaalissa uintiasennossaan se olisi tunnistettavissa suureksi haitaksi. Nyt teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa minua, että kuvassani on todellakin suuri hai, mutta sen elementti, vesi, puuttuu. Linnunradan kirkas kaistale jakaa taivaan pohjoiseen ja etelään. Taivaallinen hai symboloi Linnunrataa. Oletetussa pääsiäissaaren käsikirjoituksessa käsite kuuluu: mikään ei ole koskaan oma itsensä. Hai ei ole hai - usko tai älä! Jos haluat tietää lisää Rongorongosta, löydät sen täältä: www.rongorongo-script.de.

---

Mango-roa · Michael H. Dietrich