Achille Devéria saavutti jotain, mitä monet taiteilijat eivät koskaan saavuttaneet. Hänestä tuli nuorena kysytty ja arvostettu taiteilija nuorella 1800-luvulla. Valmistuttuaan kouluopinnoista hän aloitti välittömästi taiteilijan uran ja omistautui öljyvärimaalaukselle. Jo 22-vuotiaana taidemaalari osallistui Pariisin Salonissa järjestettyyn näyttelyyn.
Myös hänen nuorempi veljensä omistautui taiteelle, ja sisarusten läheisyydestä huolimatta heidän motiivivalintansa kehittyivät eri suuntiin. Yhteisen taidekoulun aikana Achille Devéria omistautui litografialle. Litografiat olivat erityisen kysyttyjä kustannusalalla, ja taiteilija sai toimeksiantoja suurten romaanien kuvitukseksi. Siitä lähtien "Don Quijoten", "Robinson Crusoen" ja "Faustin" painoksia koristeltiin hienoilla graafisilla teoksilla, jotka Achille valmisti äärimmäisen tarkasti. Jokainen taiteellinen aikakausi koki mullistuksia ja oli jatkuvassa muutoksessa. Achille Devéria omaksui muutokset ja sisällytti uudet suuntaukset taiteeseensa. Myöhemmin taiteilija otti taitavasti hoitaakseen Ranskan kansalliskirjaston grafiikkakokoelman ja johti Louvren egyptiläiskokoelmaa. Valitettavasti tämän epätavallisen taiteilijan elämän päätti sairaus, joka iski häneen Egyptin-matkan aikana.
1800-luvun alun taide oli hitaasti mutta vakaasti siirtymässä pois uskonnollisista vaikutteista. Varsinkin Pariisissa kuvataiteilijat ja kirjallisuudenharjoittajat sulautuivat yhteen. Achille Devéran ja Victor Hugon ympärille muodostui vilkkaasti vaihdettu taiteilijakenttä. Achillen teoksissa on laaja kirjo motiiveja. Tämä johtuu toisaalta hänen erilaisista asiakkaistaan. Hän loi pieniä näkymiä, jotka oli varattu asiakkaidensa yksityisasioihin, ja tarjosi eroottista tunnelmaa budoaariin. Toisaalta hyvä yhteiskunta tilasi kodin julkisiin tiloihin tarkoitettuja hillittyjä hartauskuvia. Kirjallisuusteollisuus tilasi kuvituksia, ja taiteilijat eri tyylilajeista teettivät itsestään muotokuvia. Kuuluisia ovat tulkinnat, joita Devéria on tehnyt Victor Hugosta ja Franz Lististä. Ernst Jünger kuvaili teosten valikoimaa sanoilla "suloisista hartaista kuvista tuliseen pornografiaan" ja kuvasi näin epätavallisen kirjon.
Achille Devéria saavutti jotain, mitä monet taiteilijat eivät koskaan saavuttaneet. Hänestä tuli nuorena kysytty ja arvostettu taiteilija nuorella 1800-luvulla. Valmistuttuaan kouluopinnoista hän aloitti välittömästi taiteilijan uran ja omistautui öljyvärimaalaukselle. Jo 22-vuotiaana taidemaalari osallistui Pariisin Salonissa järjestettyyn näyttelyyn.
Myös hänen nuorempi veljensä omistautui taiteelle, ja sisarusten läheisyydestä huolimatta heidän motiivivalintansa kehittyivät eri suuntiin. Yhteisen taidekoulun aikana Achille Devéria omistautui litografialle. Litografiat olivat erityisen kysyttyjä kustannusalalla, ja taiteilija sai toimeksiantoja suurten romaanien kuvitukseksi. Siitä lähtien "Don Quijoten", "Robinson Crusoen" ja "Faustin" painoksia koristeltiin hienoilla graafisilla teoksilla, jotka Achille valmisti äärimmäisen tarkasti. Jokainen taiteellinen aikakausi koki mullistuksia ja oli jatkuvassa muutoksessa. Achille Devéria omaksui muutokset ja sisällytti uudet suuntaukset taiteeseensa. Myöhemmin taiteilija otti taitavasti hoitaakseen Ranskan kansalliskirjaston grafiikkakokoelman ja johti Louvren egyptiläiskokoelmaa. Valitettavasti tämän epätavallisen taiteilijan elämän päätti sairaus, joka iski häneen Egyptin-matkan aikana.
1800-luvun alun taide oli hitaasti mutta vakaasti siirtymässä pois uskonnollisista vaikutteista. Varsinkin Pariisissa kuvataiteilijat ja kirjallisuudenharjoittajat sulautuivat yhteen. Achille Devéran ja Victor Hugon ympärille muodostui vilkkaasti vaihdettu taiteilijakenttä. Achillen teoksissa on laaja kirjo motiiveja. Tämä johtuu toisaalta hänen erilaisista asiakkaistaan. Hän loi pieniä näkymiä, jotka oli varattu asiakkaidensa yksityisasioihin, ja tarjosi eroottista tunnelmaa budoaariin. Toisaalta hyvä yhteiskunta tilasi kodin julkisiin tiloihin tarkoitettuja hillittyjä hartauskuvia. Kirjallisuusteollisuus tilasi kuvituksia, ja taiteilijat eri tyylilajeista teettivät itsestään muotokuvia. Kuuluisia ovat tulkinnat, joita Devéria on tehnyt Victor Hugosta ja Franz Lististä. Ernst Jünger kuvaili teosten valikoimaa sanoilla "suloisista hartaista kuvista tuliseen pornografiaan" ja kuvasi näin epätavallisen kirjon.
Sivu 1 / 2