Preussilaista taidemaalaria, piirtäjää ja kuvittajaa Adolph Friedrich Erdmann von Menzeliä (1815-1905) pidetään realismin merkittävimpänä taiteilijana. Lisäksi hänen maalauksissaan voi tunnistaa myös impressionismia. Tämä tyyli innoitti häntä Pariisin-matkalla. Hän loi esimerkiksi maalaukset "Parvekehuone" ja "Metsäyö". Lopulta hän kehitti oman tyylinsä ja maalaustekniikkansa, jolla hän oli aikaansa edellä.
Menzeliä tituleerattiin usein "pieneksi erinomaiseksi", sillä hän oli 1,40 metrin pituudellaan melko lyhyt ja menninkäisen näköinen. Hänen taiteilijauransa alkoi vuonna 1839, kun saksalainen historioitsija Franz Theodor Kugler tilasi häneltä kuvituksia monikirjaiseen Frederik Suuren historiaan. Menzel osoitti suurta ahkeruutta luomalla 400 tussipiirrosta kolmessa vuodessa. Tämän työn kautta hän tuli tunnetuksi suurelle yleisölle ja sai lisää tilauksia. Aluksi Menzel loi historiallisia maalauksia. Myöhemmin hän käsitteli maalauksissaan usein nykyhetkeä.
Menzelin elämä oli melko tylsää ja tapahtumarikasta, sillä hän eli eristäytyneenä ja ilman ystäviä. Niinpä hän matkusti usein ja pyrki kompensoimaan yksinäisyyttään maalauksillaan. Kokonsa vuoksi hän ei koskaan voinut itse osallistua taisteluihin, joten hän halusi ainakin tällä tavoin ilmaista velvollisuudentuntoaan. Näin syntyi vuosina 1850-1856 yksi hänen kuuluisimmista maalauksistaan, "Friedrich ja hänen joukkonsa Hochkirchin taistelussa", joka oli esillä sekä Taideakatemiassa että myöhemmin Pariisin maailmannäyttelyssä ja joka aiheutti yleisössä melkoista ymmärtämättömyyttä, sillä maalauksen innoittajana on Hochkirchin taistelun tappio vuonna 1758, jossa preussilaiset yrittävät epätoivoisesti torjua itävaltalaisten yllätyshyökkäystä. Keskellä ja joukkojen yläpuolella on kuningas Fredrik II, joka yrittää organisoida vastarintaa. Maalauksessa on silmiinpistävää, että Menzel sijoitti nimettömät sotilaat etualalle, mikä erottaa maalauksen selvästi muista taistelumaalauksista. Vuonna 1866 hän matkusti sotien tapahtumapaikoille. Sen seurauksena hänen maalauksensa muuttuivat synkemmiksi, ja niissä näkyy kuolevia ja kuolleita sotilaita. Lopulta hän kääntyi pois taistelumaalauksista ja maalasi rakennustyömaita tai muita paikkakuntia Berliinissä, kaupungissa, jossa hän asui ja josta oli tuolloin tulossa Saksan keisarikunnan pääkaupunki. Vuonna 1895, 80-vuotispäivänään, hänestä tuli Berliinin kunniakansalainen. Menzel näki kuolemansa tulevan, minkä hän kirjoitti vuonna 1905 keisari Vilhelm II:lle osoittamassaan uudenvuoden tervehdyksessä.
Preussilaista taidemaalaria, piirtäjää ja kuvittajaa Adolph Friedrich Erdmann von Menzeliä (1815-1905) pidetään realismin merkittävimpänä taiteilijana. Lisäksi hänen maalauksissaan voi tunnistaa myös impressionismia. Tämä tyyli innoitti häntä Pariisin-matkalla. Hän loi esimerkiksi maalaukset "Parvekehuone" ja "Metsäyö". Lopulta hän kehitti oman tyylinsä ja maalaustekniikkansa, jolla hän oli aikaansa edellä.
Menzeliä tituleerattiin usein "pieneksi erinomaiseksi", sillä hän oli 1,40 metrin pituudellaan melko lyhyt ja menninkäisen näköinen. Hänen taiteilijauransa alkoi vuonna 1839, kun saksalainen historioitsija Franz Theodor Kugler tilasi häneltä kuvituksia monikirjaiseen Frederik Suuren historiaan. Menzel osoitti suurta ahkeruutta luomalla 400 tussipiirrosta kolmessa vuodessa. Tämän työn kautta hän tuli tunnetuksi suurelle yleisölle ja sai lisää tilauksia. Aluksi Menzel loi historiallisia maalauksia. Myöhemmin hän käsitteli maalauksissaan usein nykyhetkeä.
Menzelin elämä oli melko tylsää ja tapahtumarikasta, sillä hän eli eristäytyneenä ja ilman ystäviä. Niinpä hän matkusti usein ja pyrki kompensoimaan yksinäisyyttään maalauksillaan. Kokonsa vuoksi hän ei koskaan voinut itse osallistua taisteluihin, joten hän halusi ainakin tällä tavoin ilmaista velvollisuudentuntoaan. Näin syntyi vuosina 1850-1856 yksi hänen kuuluisimmista maalauksistaan, "Friedrich ja hänen joukkonsa Hochkirchin taistelussa", joka oli esillä sekä Taideakatemiassa että myöhemmin Pariisin maailmannäyttelyssä ja joka aiheutti yleisössä melkoista ymmärtämättömyyttä, sillä maalauksen innoittajana on Hochkirchin taistelun tappio vuonna 1758, jossa preussilaiset yrittävät epätoivoisesti torjua itävaltalaisten yllätyshyökkäystä. Keskellä ja joukkojen yläpuolella on kuningas Fredrik II, joka yrittää organisoida vastarintaa. Maalauksessa on silmiinpistävää, että Menzel sijoitti nimettömät sotilaat etualalle, mikä erottaa maalauksen selvästi muista taistelumaalauksista. Vuonna 1866 hän matkusti sotien tapahtumapaikoille. Sen seurauksena hänen maalauksensa muuttuivat synkemmiksi, ja niissä näkyy kuolevia ja kuolleita sotilaita. Lopulta hän kääntyi pois taistelumaalauksista ja maalasi rakennustyömaita tai muita paikkakuntia Berliinissä, kaupungissa, jossa hän asui ja josta oli tuolloin tulossa Saksan keisarikunnan pääkaupunki. Vuonna 1895, 80-vuotispäivänään, hänestä tuli Berliinin kunniakansalainen. Menzel näki kuolemansa tulevan, minkä hän kirjoitti vuonna 1905 keisari Vilhelm II:lle osoittamassaan uudenvuoden tervehdyksessä.
Sivu 1 / 4