Tyrväällä varttunut Akseli Gallen-Kallela tiesi jo varhain, että hänestä halusi tulla taidemaalari. Mutta hänen isänsä, arvostettu asianajaja ja poliisipäällikkö, esti sen toistaiseksi ja lähetti hänet yksitoistavuotiaana Helsinkiin lukioon. Kolme vuotta myöhemmin hänen isänsä kuoli, ja nyt 14-vuotias kävi piirustuskursseja Suomen Taideyhdistyksessä ja sai yksityistunteja taidemaalarilta ja taideopettajalta Adolf von Becker. Akselin oikea nimi oli Axel Waldemar Gallén. Hän syntyi Porissa vuonna 1865 ruotsinkieliseen perheeseen. Koska hänen mielestään hänen nimensä ei kuulostanut tarpeeksi suomalaiselta, hän muutti sen myöhemmin Akseli Gallen-Kallelaksi. Monien nuorten taiteilijoiden tavoin häntä veti Pariisiin, jossa hän opiskeli maalausta Académie Julianissa. Tänä aikana hän tapasi useita skandinaavisia taiteilijoita, muun muassa suomalaisen taidemaalarin Albert Edelfelt ja AAugust Strindberg, yhden maailman merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Gallen-Kallelaa kiehtoi Kalevala, Suomen kansalliseepos ja yksi tärkeimmistä kirjallisista teoksista. Hän päätti kuvittaa tämän eepoksen.
Kun hän meni naimisiin Mary Slöörin kanssa vuonna 1890, häämatka vei heidät Itä-Karjalaan. Siellä hän alkoi kerätä aineistoa Kalevalaa varten. Tätä luovaa vaihetta leimaavat Kalevalan mytologisten tarinoiden vaikutteet, ja se ilmenee romanttisissa sankarikuvauksissa ja kauniissa maisemissa. Vuonna 1894 Gallen-Kallela matkusti Berliiniin järjestämään yhteisnäyttelyn norjalaisen taidemaalarin Edvard Munchin kanssa. Neljä kuukautta myöhemmin tämä matka päättyi äkillisesti. Hän sai sähkeessä tiedon tyttärensä Impi Marjatan kuolemasta. Hän kuoli kurkkumätään. Tämä traaginen tapahtuma jätti syvät arvet, jotka heijastuivat hänen tuleviin teoksiinsa. Hänen maalauksistaan tuli entistä väkivaltaisempia ja tummempia. Yksi hänen kuuluisimmista teoksistaan, "Sammon puolustus", on peräisin tältä ajanjaksolta. Vaimonsa kanssa hän matkusti Lontooseen ja Firenzeen. Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä hän maalasi Suomen paviljongin freskot, mikä varmisti hänen maineensa suomalaisena taiteilijana.
Hän muutti perheensä kanssa Pariisiin vuonna 1908, mutta pakeni lähes vihamielistä ilmapiiriä Kenian Nairobiin, jossa hän omaksui ekspressionismin ja maalasi yli 150 kuvaa. Suurriistajahdin aikana hän tapasi Yhdysvaltain entisen presidentin Theodore Rooseveltin. Afrikan seikkailujen jälkeen koko perhe lähti Yhdysvaltoihin, jossa he asettuivat asumaan Taosin taiteilijakoloniaan New Mexicoon. Jopa paahtavan aavikon auringon alla Gallen-Kallela omistautui Kalevalan maalauksille. Mutta hän esitti myös intiaanipäällikkö Siu Ohutaa, mikä aiheutti melkoista kohua. Vuonna 1926 perhe palasi Tarvaspäähän, ja neljä vuotta myöhemmin Akseli Gallen-Kallela kuoli keuhkokuumeeseen. Vuonna 1961 avattiin Tarvaspäässä sijaitseva ateljee ja talo museoksi, jossa voi tutustua taiteilijan äärettömän laajaan luovuuteen. Niiden joukossa on maalauksia, grafiikkaa, veistoksia ja grafiikkaa. Taiteen muutos 1800-luvulta 1900-luvulle on siellä lähes käsin kosketeltavissa.
Tyrväällä varttunut Akseli Gallen-Kallela tiesi jo varhain, että hänestä halusi tulla taidemaalari. Mutta hänen isänsä, arvostettu asianajaja ja poliisipäällikkö, esti sen toistaiseksi ja lähetti hänet yksitoistavuotiaana Helsinkiin lukioon. Kolme vuotta myöhemmin hänen isänsä kuoli, ja nyt 14-vuotias kävi piirustuskursseja Suomen Taideyhdistyksessä ja sai yksityistunteja taidemaalarilta ja taideopettajalta Adolf von Becker. Akselin oikea nimi oli Axel Waldemar Gallén. Hän syntyi Porissa vuonna 1865 ruotsinkieliseen perheeseen. Koska hänen mielestään hänen nimensä ei kuulostanut tarpeeksi suomalaiselta, hän muutti sen myöhemmin Akseli Gallen-Kallelaksi. Monien nuorten taiteilijoiden tavoin häntä veti Pariisiin, jossa hän opiskeli maalausta Académie Julianissa. Tänä aikana hän tapasi useita skandinaavisia taiteilijoita, muun muassa suomalaisen taidemaalarin Albert Edelfelt ja AAugust Strindberg, yhden maailman merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Gallen-Kallelaa kiehtoi Kalevala, Suomen kansalliseepos ja yksi tärkeimmistä kirjallisista teoksista. Hän päätti kuvittaa tämän eepoksen.
Kun hän meni naimisiin Mary Slöörin kanssa vuonna 1890, häämatka vei heidät Itä-Karjalaan. Siellä hän alkoi kerätä aineistoa Kalevalaa varten. Tätä luovaa vaihetta leimaavat Kalevalan mytologisten tarinoiden vaikutteet, ja se ilmenee romanttisissa sankarikuvauksissa ja kauniissa maisemissa. Vuonna 1894 Gallen-Kallela matkusti Berliiniin järjestämään yhteisnäyttelyn norjalaisen taidemaalarin Edvard Munchin kanssa. Neljä kuukautta myöhemmin tämä matka päättyi äkillisesti. Hän sai sähkeessä tiedon tyttärensä Impi Marjatan kuolemasta. Hän kuoli kurkkumätään. Tämä traaginen tapahtuma jätti syvät arvet, jotka heijastuivat hänen tuleviin teoksiinsa. Hänen maalauksistaan tuli entistä väkivaltaisempia ja tummempia. Yksi hänen kuuluisimmista teoksistaan, "Sammon puolustus", on peräisin tältä ajanjaksolta. Vaimonsa kanssa hän matkusti Lontooseen ja Firenzeen. Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä hän maalasi Suomen paviljongin freskot, mikä varmisti hänen maineensa suomalaisena taiteilijana.
Hän muutti perheensä kanssa Pariisiin vuonna 1908, mutta pakeni lähes vihamielistä ilmapiiriä Kenian Nairobiin, jossa hän omaksui ekspressionismin ja maalasi yli 150 kuvaa. Suurriistajahdin aikana hän tapasi Yhdysvaltain entisen presidentin Theodore Rooseveltin. Afrikan seikkailujen jälkeen koko perhe lähti Yhdysvaltoihin, jossa he asettuivat asumaan Taosin taiteilijakoloniaan New Mexicoon. Jopa paahtavan aavikon auringon alla Gallen-Kallela omistautui Kalevalan maalauksille. Mutta hän esitti myös intiaanipäällikkö Siu Ohutaa, mikä aiheutti melkoista kohua. Vuonna 1926 perhe palasi Tarvaspäähän, ja neljä vuotta myöhemmin Akseli Gallen-Kallela kuoli keuhkokuumeeseen. Vuonna 1961 avattiin Tarvaspäässä sijaitseva ateljee ja talo museoksi, jossa voi tutustua taiteilijan äärettömän laajaan luovuuteen. Niiden joukossa on maalauksia, grafiikkaa, veistoksia ja grafiikkaa. Taiteen muutos 1800-luvulta 1900-luvulle on siellä lähes käsin kosketeltavissa.
Sivu 1 / 2