Albert Julius Olsson, joka syntyi 1. helmikuuta 1864 Islingtonissa Lontoossa, yhdisti elämässään intohimoisen merimiehen ja tunnetun meritaiteilijan roolit. Merenkulkukokemukset, joita hän keräsi lukuisilla kesäretkillään jahdillaan, muovasivat hänen taiteellista työtään. Niinpä hän ymmärsi kuin tuskin kukaan muu, miten Scillyn saarilta Wightin saarelle kulkevat reitit käännettiin vaikuttaviksi merellisiksi maalauksiksi.
Huolimatta muodollisesta taiteellisesta koulutuksesta, jota voidaan parhaimmillaankin luonnehtia niukaksi, Olssonista tuli nopeasti St Ivesin taiteilijakoulun tukipilari. Vuosina noin 1890-1912 hän opetti yhdessä TAITEILIJAPAIKKA0:n ja myöhemmin TAITEILIJAPAIKKA1:n kanssa ja muovasi kokonaista taiteilijasukupolvea, muun muassa TAITEILIJAPAIKKA2:ta ja Richard Hayley Leveriä. Hänen merkittävän panoksensa taiteeseen tunnustettiin vuonna 1890 Royal Academyssa, joka hyväksyi hänen työnsä ensimmäistä kertaa. Hänen taitojensa tunnustaminen jatkui, kun hänet valittiin Royal Academyn liitännäisjäseneksi vuonna 1914 ja hän sai täysjäsenyyden vuonna 1920.
St Ivesiin Olsson loi taiteilijavaimonsa Kathleenin kanssa kodin, joka tunnettiin vuoteen 2014 asti nimellä St Eia Hotel. Heidän aikanaan siellä toimi taidestudio ja siitä tuli taidekoulu. Palattuaan Lontooseen Olsson avioitui Edith Ellisonin kanssa vuonna 1925 ja teki usein maalausmatkoja Irlantiin ja Ruotsiin, jotka antoivat uutta pontta hänen taiteelleen.
Toisen maailmansodan syttyessä Olssonin Lontoon ateljee pommitettiin. Hän kuoli Dalkeyssä Dublinin lähellä vuonna 1942. Hänen taiteellinen perintönsä elää kuitenkin edelleen, ja hänen teoksiaan, muun muassa monia upeita meritaideteoksia, on museoissa eri puolilla Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Ne ovat osoitus miehestä, joka ei vain osannut navigoida merellä vaan myös vangita sen kauneuden ja majesteettisuuden kankaalle.
Albert Julius Olsson, joka syntyi 1. helmikuuta 1864 Islingtonissa Lontoossa, yhdisti elämässään intohimoisen merimiehen ja tunnetun meritaiteilijan roolit. Merenkulkukokemukset, joita hän keräsi lukuisilla kesäretkillään jahdillaan, muovasivat hänen taiteellista työtään. Niinpä hän ymmärsi kuin tuskin kukaan muu, miten Scillyn saarilta Wightin saarelle kulkevat reitit käännettiin vaikuttaviksi merellisiksi maalauksiksi.
Huolimatta muodollisesta taiteellisesta koulutuksesta, jota voidaan parhaimmillaankin luonnehtia niukaksi, Olssonista tuli nopeasti St Ivesin taiteilijakoulun tukipilari. Vuosina noin 1890-1912 hän opetti yhdessä TAITEILIJAPAIKKA0:n ja myöhemmin TAITEILIJAPAIKKA1:n kanssa ja muovasi kokonaista taiteilijasukupolvea, muun muassa TAITEILIJAPAIKKA2:ta ja Richard Hayley Leveriä. Hänen merkittävän panoksensa taiteeseen tunnustettiin vuonna 1890 Royal Academyssa, joka hyväksyi hänen työnsä ensimmäistä kertaa. Hänen taitojensa tunnustaminen jatkui, kun hänet valittiin Royal Academyn liitännäisjäseneksi vuonna 1914 ja hän sai täysjäsenyyden vuonna 1920.
St Ivesiin Olsson loi taiteilijavaimonsa Kathleenin kanssa kodin, joka tunnettiin vuoteen 2014 asti nimellä St Eia Hotel. Heidän aikanaan siellä toimi taidestudio ja siitä tuli taidekoulu. Palattuaan Lontooseen Olsson avioitui Edith Ellisonin kanssa vuonna 1925 ja teki usein maalausmatkoja Irlantiin ja Ruotsiin, jotka antoivat uutta pontta hänen taiteelleen.
Toisen maailmansodan syttyessä Olssonin Lontoon ateljee pommitettiin. Hän kuoli Dalkeyssä Dublinin lähellä vuonna 1942. Hänen taiteellinen perintönsä elää kuitenkin edelleen, ja hänen teoksiaan, muun muassa monia upeita meritaideteoksia, on museoissa eri puolilla Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Ne ovat osoitus miehestä, joka ei vain osannut navigoida merellä vaan myös vangita sen kauneuden ja majesteettisuuden kankaalle.
Sivu 1 / 1