Albert Weisgerber jätti jälkeensä huomattavan kokoelman maalauksia, luonnoksia ja grafiikkaa huolimatta lyhyestä elämästään, joka päättyi äkillisesti juoksuhaudassa Flanderissa ensimmäisen maailmansodan aikana. Hänen taiteellinen työnsä oli jatkuvassa muutoksessa, eikä sitä voi rajata tiettyyn tyyliin. Hänen teoksistaan löytyy vaikutteita niin impressionismista kuin ekspressionismista. Myös hänen yhteytensä müncheniläisiin avantgardisteihin ovat tunnistettavissa. Jos teoksia tarkastellaan kronologisessa järjestyksessä, voidaan havaita selkeä kehitys. Aikaisemmissa maalauksissa on usein omakuvia, arkikuvia ja muotokuvia. Muotokuvat kuuluisista aikalaisista, kuten Theodor Heussista ja Ludwig Scharfista, todistavat Weisgerberin yhteydestä Münchenin taiteilijakenttään, jossa maalari oli suorittanut opintonsa. Albert Weisgerberiä inspiroivat myös lukuisat vierailut Pariisissa ja hänen tutustumisensa Henri Matisseen. Hän kuului Pariisin boheemiin porukkaan, joka kävi pahamaineisessa Café du Dômessa, joka oli vuosisadan vaihteen taiteilijoiden, kuvanveistäjien, runoilijoiden ja ajattelijoiden kohtauspaikka. Kuuluisia Weisgerberin tässä vaiheessa luomia maalauksia ovat Paris Café I ja II. Tästä luovasta vaiheesta ovat peräisin myös grafiikka "Café du Dômen ystävät" sekä useita vaudeville-maalauksia ja muotokuvia.
Merkittävä käänne Weisgerberin myöhäistuotannossa tuli esiin Firenzen vierailun aikana. Täällä hän tuli kosketuksiin Italian renessanssin taiteen kanssa ja omistautui jatkossa uskonnollisille aiheille. Hänen maalaustaiteelleen ei enää ole ominaista sosiaalinen kuva vaan kuoleman ja katoavaisuuden kaltaiset teemat. Hän käsitteli muun muassa Vanhan testamentin hahmoja, ja kuvista huokuu raskautta, joka ei ollut näkynyt tällä tavoin hänen varhaisella luomiskaudellaan. Häneen vaikutti erityisesti Pyhän Sebastianin hahmo, jolle hän omisti kokonaisen syklin. Weisgerberin voidaan havaita jatkaneen tiettyjen aiheiden käsittelyä useiden vuosien ajan, tehden aina parannuksia ja muutoksia löytääkseen täydellisen ilmaisumuodon.
Koska Weisgerberin teoksia pidettiin modernina taiteena ja koska hän oli ollut naimisissa juutalaisen naisen kanssa, kokoelma koki saman kohtalon kuin monet muutkin saksalaiset taiteilijat, ja kansallissosialistit luokittelivat sen "rappeutuneeksi". Weisgerberin elämäntyö välttyi kuitenkin tuhoutumiselta, ja se myytiin useissa huutokaupoissa. Tämä johti siihen, että niin monet hänen teoksistaan ovat vielä nykyäänkin säilyneet jälkipolville. Weisgerberin synnyinkaupungin, nykyisessä Saarlandissa sijaitsevan St. Ingbertin, pormestari osti suuren osan maalauksista ja saattoi ne jälleen yleisön nähtäville. Saarlandin asukkaat kunnioittavat kuuluisaa poikaansa säännöllisillä näyttelyillä ja myöntävät hänen nimissään kolmen vuoden välein myös erittäin lahjoitetun ja arvostetun taidepalkinnon.
Albert Weisgerber jätti jälkeensä huomattavan kokoelman maalauksia, luonnoksia ja grafiikkaa huolimatta lyhyestä elämästään, joka päättyi äkillisesti juoksuhaudassa Flanderissa ensimmäisen maailmansodan aikana. Hänen taiteellinen työnsä oli jatkuvassa muutoksessa, eikä sitä voi rajata tiettyyn tyyliin. Hänen teoksistaan löytyy vaikutteita niin impressionismista kuin ekspressionismista. Myös hänen yhteytensä müncheniläisiin avantgardisteihin ovat tunnistettavissa. Jos teoksia tarkastellaan kronologisessa järjestyksessä, voidaan havaita selkeä kehitys. Aikaisemmissa maalauksissa on usein omakuvia, arkikuvia ja muotokuvia. Muotokuvat kuuluisista aikalaisista, kuten Theodor Heussista ja Ludwig Scharfista, todistavat Weisgerberin yhteydestä Münchenin taiteilijakenttään, jossa maalari oli suorittanut opintonsa. Albert Weisgerberiä inspiroivat myös lukuisat vierailut Pariisissa ja hänen tutustumisensa Henri Matisseen. Hän kuului Pariisin boheemiin porukkaan, joka kävi pahamaineisessa Café du Dômessa, joka oli vuosisadan vaihteen taiteilijoiden, kuvanveistäjien, runoilijoiden ja ajattelijoiden kohtauspaikka. Kuuluisia Weisgerberin tässä vaiheessa luomia maalauksia ovat Paris Café I ja II. Tästä luovasta vaiheesta ovat peräisin myös grafiikka "Café du Dômen ystävät" sekä useita vaudeville-maalauksia ja muotokuvia.
Merkittävä käänne Weisgerberin myöhäistuotannossa tuli esiin Firenzen vierailun aikana. Täällä hän tuli kosketuksiin Italian renessanssin taiteen kanssa ja omistautui jatkossa uskonnollisille aiheille. Hänen maalaustaiteelleen ei enää ole ominaista sosiaalinen kuva vaan kuoleman ja katoavaisuuden kaltaiset teemat. Hän käsitteli muun muassa Vanhan testamentin hahmoja, ja kuvista huokuu raskautta, joka ei ollut näkynyt tällä tavoin hänen varhaisella luomiskaudellaan. Häneen vaikutti erityisesti Pyhän Sebastianin hahmo, jolle hän omisti kokonaisen syklin. Weisgerberin voidaan havaita jatkaneen tiettyjen aiheiden käsittelyä useiden vuosien ajan, tehden aina parannuksia ja muutoksia löytääkseen täydellisen ilmaisumuodon.
Koska Weisgerberin teoksia pidettiin modernina taiteena ja koska hän oli ollut naimisissa juutalaisen naisen kanssa, kokoelma koki saman kohtalon kuin monet muutkin saksalaiset taiteilijat, ja kansallissosialistit luokittelivat sen "rappeutuneeksi". Weisgerberin elämäntyö välttyi kuitenkin tuhoutumiselta, ja se myytiin useissa huutokaupoissa. Tämä johti siihen, että niin monet hänen teoksistaan ovat vielä nykyäänkin säilyneet jälkipolville. Weisgerberin synnyinkaupungin, nykyisessä Saarlandissa sijaitsevan St. Ingbertin, pormestari osti suuren osan maalauksista ja saattoi ne jälleen yleisön nähtäville. Saarlandin asukkaat kunnioittavat kuuluisaa poikaansa säännöllisillä näyttelyillä ja myöntävät hänen nimissään kolmen vuoden välein myös erittäin lahjoitetun ja arvostetun taidepalkinnon.
Sivu 1 / 1