Venäläinen taiteilija Aleksandr Jakovlevitš Golovin oli monien kotimaansa teatteri-, baletti- ja oopperaproduktioiden luova mieli, ja hänet tunnettiin myös lahjakkaana taidemaalarina. Vuonna 1863 syntynyt Golovin työskenteli venäläisten huippuohjaajien ja dramaturgien kanssa sen lisäksi, että hän työskenteli myös taidemaalarina, piirtäjänä ja kuvittajana. Hän ei ainoastaan kehittänyt vaikuttavia lavasteita näytelmiin, vaan hänet palkattiin myös pukusuunnittelijaksi. Golovin kehitti innovatiivisia ideoitaan ja konseptejaan muun muassa Sergei Diagilevin, Constantin Stanislavskin ja Vsevolod Meyerholdin tuotantoihin. Hän suunnitteli myös Stravinskyn baletin Tulilintu alkuperäisen, vuonna 1910 valmistuneen tuotannon lavastuksen, ja Golovin toimi myös Pierre Beaumarchais'n kuuluisan näytelmän Figaron avioliitto lavastus- ja pukusuunnittelijana Moskovan taideteatterissa.
Golovin syntyi suurkaupungissa Moskovassa. Nuorena hän opiskeli ensin arkkitehtuuria. Kypsän harkinnan jälkeen hän siirtyi myöhemmin vapaampaan maalaustaiteen opiskeluun. Hän sai opetusta sekä kotikaupungissaan että Pariisissa. Valmistumisensa jälkeen nuoren taiteilijan oli ansaittava elantonsa käsityöläisenä ja sisustajana. Tämän innoittamana luova Golovin kokeili uusia taiteenaloja, kuten huonekalujen suunnittelua. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 hän oli suurelta osin vastuussa Venäjän paviljongin suunnittelusta. Häntä ylistettiin ja hän sai erinomaisia arvosteluja. Vuotta myöhemmin Golovin muutti Moskovasta Pietarin alueelle. Täällä hän aloitti uransa teatteri- ja oopperanäytelmien lavastajana. Hän pystyi vastaamaan muodikkaaseen symbolistiseen liikkeeseen hyvin modernilla tavalla ja yhdistämään molemmat teoksissaan. Hänen pukuluonnoksensa säihkyvät mielikuvitusta. Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen teatterin tähti joutui taloudellisiin vaikeuksiin, sillä teatteriesitykset kävivät yhä harvinaisemmiksi eikä kukaan voinut palkata häntä. Siksi nyt 53-vuotias päätti paneutua enemmän maalaamiseen, josta hän oli luopunut teatterityön vuoksi. Graafinen kuvitus antoi hänelle uuden jalansijan, josta hän hyötyi taloudellisesti.
Golovinia pidetään edelleen yhtenä entisen Venäjän federaation tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista lavastajista. Monipuolisena taiteilijana hän vaikutti sukupolvien ajan kansainvälisiin luoviin taiteilijoihin ja kulttuurihenkilöihin. Hän kuoli Detskoje Selon kaupungissa 17. huhtikuuta 1930 67-vuotiaana.
Venäläinen taiteilija Aleksandr Jakovlevitš Golovin oli monien kotimaansa teatteri-, baletti- ja oopperaproduktioiden luova mieli, ja hänet tunnettiin myös lahjakkaana taidemaalarina. Vuonna 1863 syntynyt Golovin työskenteli venäläisten huippuohjaajien ja dramaturgien kanssa sen lisäksi, että hän työskenteli myös taidemaalarina, piirtäjänä ja kuvittajana. Hän ei ainoastaan kehittänyt vaikuttavia lavasteita näytelmiin, vaan hänet palkattiin myös pukusuunnittelijaksi. Golovin kehitti innovatiivisia ideoitaan ja konseptejaan muun muassa Sergei Diagilevin, Constantin Stanislavskin ja Vsevolod Meyerholdin tuotantoihin. Hän suunnitteli myös Stravinskyn baletin Tulilintu alkuperäisen, vuonna 1910 valmistuneen tuotannon lavastuksen, ja Golovin toimi myös Pierre Beaumarchais'n kuuluisan näytelmän Figaron avioliitto lavastus- ja pukusuunnittelijana Moskovan taideteatterissa.
Golovin syntyi suurkaupungissa Moskovassa. Nuorena hän opiskeli ensin arkkitehtuuria. Kypsän harkinnan jälkeen hän siirtyi myöhemmin vapaampaan maalaustaiteen opiskeluun. Hän sai opetusta sekä kotikaupungissaan että Pariisissa. Valmistumisensa jälkeen nuoren taiteilijan oli ansaittava elantonsa käsityöläisenä ja sisustajana. Tämän innoittamana luova Golovin kokeili uusia taiteenaloja, kuten huonekalujen suunnittelua. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 hän oli suurelta osin vastuussa Venäjän paviljongin suunnittelusta. Häntä ylistettiin ja hän sai erinomaisia arvosteluja. Vuotta myöhemmin Golovin muutti Moskovasta Pietarin alueelle. Täällä hän aloitti uransa teatteri- ja oopperanäytelmien lavastajana. Hän pystyi vastaamaan muodikkaaseen symbolistiseen liikkeeseen hyvin modernilla tavalla ja yhdistämään molemmat teoksissaan. Hänen pukuluonnoksensa säihkyvät mielikuvitusta. Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen teatterin tähti joutui taloudellisiin vaikeuksiin, sillä teatteriesitykset kävivät yhä harvinaisemmiksi eikä kukaan voinut palkata häntä. Siksi nyt 53-vuotias päätti paneutua enemmän maalaamiseen, josta hän oli luopunut teatterityön vuoksi. Graafinen kuvitus antoi hänelle uuden jalansijan, josta hän hyötyi taloudellisesti.
Golovinia pidetään edelleen yhtenä entisen Venäjän federaation tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista lavastajista. Monipuolisena taiteilijana hän vaikutti sukupolvien ajan kansainvälisiin luoviin taiteilijoihin ja kulttuurihenkilöihin. Hän kuoli Detskoje Selon kaupungissa 17. huhtikuuta 1930 67-vuotiaana.
Sivu 1 / 2