"Koirat eivät tee virheitä", sanoi kuuluisa etsivä Sherlock Holmes kerran. Ehkä tämä on myös selitys sille, miksi ihmisen vanhin lemmikki on ollut pitkään maalareiden yleinen motiivi metsästysseurana, leikkikaverina tai sylikoirana. Vuonna 1873 Isossa-Britanniassa perustettiin koiranjalostuksen hallintoelin. Jalostussäännösten käyttöönoton myötä koiramuotokuvat saavuttivat tuolloin valtavan suosion. Monet maalarit erikoistuivat eläinten kuvaamiseen ja menestyivät hyvin. Heidän joukossaan oli Alfred Duke, brittiläinen 1800-luvun ja 1900-luvun alun taiteilija.

Duke tunsi selvästi syvää kiintymystä koiria kohtaan ja tutki niitä hyvin tarkkaan. Hänen rakkautensa heijastuu hänen maalauksissaan, joissa eläimiä kuvataan mieluiten arkipäiväisissä tilanteissa, esimerkiksi metsästyksessä, mutta myös kotona pöydän ääressä, takan ääressä tai vuorovaikutuksessa muiden kaksi- tai nelijalkaisten ystävien kanssa. Duken esityksessä keskitytään koirien asentoon, ilmeisiin ja liikkeisiin, ja se kuvaa vakuuttavasti paitsi yksittäisen eläimen persoonallisuutta myös eri rotujen luonnetta. Maalauksessa Full Cry on metsästyskoiralauma, joka on saanut saaliseläimen hajun ja on nyt täydessä takaa-ajossa. Niiden venytetty vartalo, kiiltävät silmät ja litteät korvat ilmentävät niille luontaista metsästysvaistoa. Duke on mestari vangitsemaan sekä koirien liikkeet että keskittymisen. Heidät koetaan ryhmänä, josta puuttuvat yksilölliset ilmaisut. Sen sijaan kun maalari kuvaa koiria kotiympäristössä, eläimen yksilöllisyys on etualalla. The Uninvited Guest -elokuvassa kolme koiranpentua istuu maalaistalon oven edessä ja katselee harakkaa. Heidän reaktionsa lintuun ovat erilaisia ja vaihtelevat uteliaisuudesta epäilevään ja odottavaan suhtautumiseen. Duke käsittelee myös tilannekuvia, joissa koirat antavat periksi alkukantaisille tarpeilleen ja varastavat ihmisten ruokaa. Esimerkiksi maalauksessa Temptation nälkäinen jackrussellinterrieri silmäilee lautasella olevaa kinkkupalaa, kun taas teoksessa Fish Is Cheap Today saman rodun edustaja varastaa kalan torilla. Jälkimmäinen teos on saanut nimensä mainoslauseesta, joka on vielä puoliksi näkyvissä kuvan oikeassa reunassa, ja se on ironisessa ristiriidassa koiran kanssa, joka ottaa itselleen ilmaista ruokaa. Duken teoksissa ihmishahmot puuttuvat, mikä antaa eläimille oman arvokkuutensa, joka eroaa selvästi niiden roolista "ihmisen parhaana ystävänä".

Alfred Duken nelijalkaiset ystävät elävät kuitenkin ihanteellisessa maailmassa. Edes hänen metsästyskuvissaan ei näy mitään merkkejä liasta, verestä tai kivusta. Toisin oli hänen kollegojensa kanssa mantereella. He eivät pelänneet kuvata katukoirien kärsimyksiä. Taideasiantuntija William Secord kiteytti asian kerran näin: "Britit pitävät yksinkertaisesti kauniista."