Yhdeksän lapsen vanhimpana Alfred Jacob Millerillä ei ollut aina helppoa. Kauppiaan ja kapakan omistajan poikana hän joutui auttamaan perheyrityksessä jo varhain. Vanhempiensa George ja Harriet Millerin ansiosta Alfred, joka oli syntynyt vuonna 1810, pääsi Baltimoressa yksityiskouluun, jossa hänen taiteellinen lahjakkuutensa huomattiin, mutta yksikään opettaja ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi lahjakas edistämään hänen lahjakkuuttaan. Ensimmäiset maalaustunnit hän sai Thomas Sully:lta, brittiläiseltä pieneltä muotokuvataiteilijalta.
Kun kävi selväksi, että hänen kohtalonsa oli suurempi, kuten sanonta kuuluu, hän muutti Pariisiin opiskelemaan taidetta perheensä, ystäviensä ja mesenaattiensa taloudellisen tuen turvin. Rakkauden kaupungissa ollessaan hän käytti jokaisen tilaisuuden päästä kosketuksiin taiteen kanssa. Hän opetti taideluokassa ja kopioi maalauksia Louvressa. Tutustuttuaan perusteellisesti Pariisin taide-elämään hän teki vuonna 1833 Italian-matkan, kuten Goethe oli tehnyt ennen häntä. Häntä kiehtoi kaupunkien kauneus ja italialainen taide, joten hän asettui Roomaan ja jatkoi opintojaan siellä. Alfred tapasi tanskalaisen kuvanveistäjän ja taiteilijan Bertel Thorwaldsenin, joka oli häntä 13 vuotta vanhempi. Jälkimmäinen innoitti Alfredia syvästi. Thorwaldsenin mukaan jokin asia on koettava, ennen kuin sen voi ilmaista taiteellisesti. Hän itse oli matkustanut puolet elämästään. Vuonna 1834 Alfred palasi vihdoin kotiin, jossa hän ensimmäisen opettajansa tavoin ansaitsi elantonsa muotokuvamaalauksilla. Asiakaskunnan puutteen vuoksi hän muutti New Orleansiin, jossa hänen uusi muotokuvastudionsa sai runsaasti tilauksia.
Pahamaineinen seikkailija Sir William Drummond Steward palkkasi hänet pieneen työhuoneeseensa kulkemaan retkikuntansa mukana ja tallentamaan löydöt siveltimellään. Thorwaldsenin ääni korvassaan hän lähti toukokuussa 1837 retkikunnan kanssa länteen. Alfred näki tutkimusmatkan valtavana mahdollisuutena taiteelleen. Hän oli ensimmäinen taiteilija, joka pääsi Kalliovuorten keskelle. Matkalla hän yritti tallentaa kaiken paluuta varten. Hän teki satoja akvarelleja ja tussipiirroksia. Suurin osa näistä akvarelleista kuvaa intiaaneja ja kilometrien pituisia laajoja aroja. Talven alkaessa retkikunta palasi kotiin. Miller käytti sitten aikaansa muuttaakseen parhaat nopeista akvarelleistaan ja piirroksistaan öljyvärimaalauksiksi. Niistä tuli erittäin haluttuja New Orleansissa ja sen ulkopuolella. Ne kuvaavat outoa, joskus villiä maailmaa, mutta myös hetken kauneutta. Nämä maalaukset tekivät Milleristä kuuluisan vielä kuolemansa jälkeen.
Yhdeksän lapsen vanhimpana Alfred Jacob Millerillä ei ollut aina helppoa. Kauppiaan ja kapakan omistajan poikana hän joutui auttamaan perheyrityksessä jo varhain. Vanhempiensa George ja Harriet Millerin ansiosta Alfred, joka oli syntynyt vuonna 1810, pääsi Baltimoressa yksityiskouluun, jossa hänen taiteellinen lahjakkuutensa huomattiin, mutta yksikään opettaja ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi lahjakas edistämään hänen lahjakkuuttaan. Ensimmäiset maalaustunnit hän sai Thomas Sully:lta, brittiläiseltä pieneltä muotokuvataiteilijalta.
Kun kävi selväksi, että hänen kohtalonsa oli suurempi, kuten sanonta kuuluu, hän muutti Pariisiin opiskelemaan taidetta perheensä, ystäviensä ja mesenaattiensa taloudellisen tuen turvin. Rakkauden kaupungissa ollessaan hän käytti jokaisen tilaisuuden päästä kosketuksiin taiteen kanssa. Hän opetti taideluokassa ja kopioi maalauksia Louvressa. Tutustuttuaan perusteellisesti Pariisin taide-elämään hän teki vuonna 1833 Italian-matkan, kuten Goethe oli tehnyt ennen häntä. Häntä kiehtoi kaupunkien kauneus ja italialainen taide, joten hän asettui Roomaan ja jatkoi opintojaan siellä. Alfred tapasi tanskalaisen kuvanveistäjän ja taiteilijan Bertel Thorwaldsenin, joka oli häntä 13 vuotta vanhempi. Jälkimmäinen innoitti Alfredia syvästi. Thorwaldsenin mukaan jokin asia on koettava, ennen kuin sen voi ilmaista taiteellisesti. Hän itse oli matkustanut puolet elämästään. Vuonna 1834 Alfred palasi vihdoin kotiin, jossa hän ensimmäisen opettajansa tavoin ansaitsi elantonsa muotokuvamaalauksilla. Asiakaskunnan puutteen vuoksi hän muutti New Orleansiin, jossa hänen uusi muotokuvastudionsa sai runsaasti tilauksia.
Pahamaineinen seikkailija Sir William Drummond Steward palkkasi hänet pieneen työhuoneeseensa kulkemaan retkikuntansa mukana ja tallentamaan löydöt siveltimellään. Thorwaldsenin ääni korvassaan hän lähti toukokuussa 1837 retkikunnan kanssa länteen. Alfred näki tutkimusmatkan valtavana mahdollisuutena taiteelleen. Hän oli ensimmäinen taiteilija, joka pääsi Kalliovuorten keskelle. Matkalla hän yritti tallentaa kaiken paluuta varten. Hän teki satoja akvarelleja ja tussipiirroksia. Suurin osa näistä akvarelleista kuvaa intiaaneja ja kilometrien pituisia laajoja aroja. Talven alkaessa retkikunta palasi kotiin. Miller käytti sitten aikaansa muuttaakseen parhaat nopeista akvarelleistaan ja piirroksistaan öljyvärimaalauksiksi. Niistä tuli erittäin haluttuja New Orleansissa ja sen ulkopuolella. Ne kuvaavat outoa, joskus villiä maailmaa, mutta myös hetken kauneutta. Nämä maalaukset tekivät Milleristä kuuluisan vielä kuolemansa jälkeen.
Sivu 1 / 2