Sivu 1 / 2
1800-luvun lopulla alkoi taiteessa ennennäkemätön aikakausi. Kun taidetta oli siihen asti tarkasteltu pääasiassa esteettisestä näkökulmasta, taide sai yhteyden typografiaan ja mainontaan. Kun maalaukset oli siihen asti esitetty mieluiten jalolla kankaalla, maalaukset kilpailivat nyt julisteen kanssa. Mainosvälineiden luominen oli litografien ja piirtäjien käsissä, jotka eivät olleet kovin lahjakkaita taiteellisella alalla. Lisääntyvä teollistuminen teki mainonnasta kukoistavan teollisuudenalan. Taiteilijat ottivat yhä useammin hoitaakseen houkuttelevien julisteiden taiteellisen suunnittelun. Pariisissa Henri de Toulouse-Lautrec aiheutti kohua mainoksellaan kaupungin tanssiteattereille. Lontoossa syntyi toimistoja, jotka olivat erikoistuneet täysin taidokkaaseen mainontaan. Uusi taidemuoto nimeltä mainostekniikka vakiintui.
Alick Ritchie syntyi nimellä Alexander Penrose Forbes Ritchie Skotlannissa. Hän opiskeli Belgian taideakatemiassa ja valitsi elämänsä keskipisteeksi Lontoon. Täällä hän työskenteli mainonnan laajalla alalla. Ritchie oli karikatyristi, suunnitteli julisteita Lontoon metroon ja toimitti kuvia eri lehtiin. Alick Ritchie tuli tunnetuksi muotokuvistaan. Hän maalasi usein julkisuuden henkilöitä. Charlie Chaplinin kaltaiset näyttelijät ja Winston Churchillin kaltaiset poliitikot kuuluivat hänen motiiveihinsa. Ritchie esiintyi irrottautuneena todellisuudesta. Kasvoilla on usein naamion kaltainen ilme. Kulmikkaat pinnat on pirstottu tummilla viivoilla, ja väripaletti on supistettu muutamaan vivahteeseen. Muotokuvissa on havaittavissa alkavaa abstraktiota. Jos taidehistoriallinen luokittelu tehtäisiin ulkonäön perusteella, teokset luokiteltaisiin kubismiin. Kubismilla ei kuitenkaan ollut selkeää tyylillistä suuntaa. Aikalaisten mukaan Alick Ritchie pilkkasi kubismin kehitystä. Muotokuvat on siis luokiteltava karikatyyreiksi ja siten satiirin hienoksi muodoksi.
Alick P.F. Ritchie suunnitteli yhteensä kolme sarjaa savukekortteja varten. Niiden joukossa on joitakin taiteilijan tunnetuimpia muotokuvia, joita tässä yhteydessä kutsutaan avoimesti karikatyyreiksi. Savukkeiden valmistajat antoivat tuolloin niin sanottuja savukekortteja pakkausten vakauttamiseksi. Monet tunnetut taiteilijat tuottivat kuvia kortteihin. Vuonna 1926 Ritchie loi suorat karikatyyrit, joilla hän saavutti suuren maineen. Vuonna 1934 hän loi Animalloys-korttisarjan, jossa on 48 yksittäistä kuvaa. Jokaisessa kortissa oli eläinten pää, etujalat, vartalo ja takajalat. Jokaisesta kolmesta kortista voitiin koota eläin. Eläinten nimien tavut oli myös jaettu kolmelle kortille. Innokas tupakoitsija saattoi siis koota yhteen mielikuvituseläimet ja niitä vastaavat nimet. Taiteilija oli jo toteuttanut idean eräässä kirjassa aiempina kuvittajavuosinaan. Myöhemmin Ritchie tuotti toisen sarjan, jossa oli viittaus elokuvaan, ja palasi näin karikatyyritaiteen pariin.
1800-luvun lopulla alkoi taiteessa ennennäkemätön aikakausi. Kun taidetta oli siihen asti tarkasteltu pääasiassa esteettisestä näkökulmasta, taide sai yhteyden typografiaan ja mainontaan. Kun maalaukset oli siihen asti esitetty mieluiten jalolla kankaalla, maalaukset kilpailivat nyt julisteen kanssa. Mainosvälineiden luominen oli litografien ja piirtäjien käsissä, jotka eivät olleet kovin lahjakkaita taiteellisella alalla. Lisääntyvä teollistuminen teki mainonnasta kukoistavan teollisuudenalan. Taiteilijat ottivat yhä useammin hoitaakseen houkuttelevien julisteiden taiteellisen suunnittelun. Pariisissa Henri de Toulouse-Lautrec aiheutti kohua mainoksellaan kaupungin tanssiteattereille. Lontoossa syntyi toimistoja, jotka olivat erikoistuneet täysin taidokkaaseen mainontaan. Uusi taidemuoto nimeltä mainostekniikka vakiintui.
Alick Ritchie syntyi nimellä Alexander Penrose Forbes Ritchie Skotlannissa. Hän opiskeli Belgian taideakatemiassa ja valitsi elämänsä keskipisteeksi Lontoon. Täällä hän työskenteli mainonnan laajalla alalla. Ritchie oli karikatyristi, suunnitteli julisteita Lontoon metroon ja toimitti kuvia eri lehtiin. Alick Ritchie tuli tunnetuksi muotokuvistaan. Hän maalasi usein julkisuuden henkilöitä. Charlie Chaplinin kaltaiset näyttelijät ja Winston Churchillin kaltaiset poliitikot kuuluivat hänen motiiveihinsa. Ritchie esiintyi irrottautuneena todellisuudesta. Kasvoilla on usein naamion kaltainen ilme. Kulmikkaat pinnat on pirstottu tummilla viivoilla, ja väripaletti on supistettu muutamaan vivahteeseen. Muotokuvissa on havaittavissa alkavaa abstraktiota. Jos taidehistoriallinen luokittelu tehtäisiin ulkonäön perusteella, teokset luokiteltaisiin kubismiin. Kubismilla ei kuitenkaan ollut selkeää tyylillistä suuntaa. Aikalaisten mukaan Alick Ritchie pilkkasi kubismin kehitystä. Muotokuvat on siis luokiteltava karikatyyreiksi ja siten satiirin hienoksi muodoksi.
Alick P.F. Ritchie suunnitteli yhteensä kolme sarjaa savukekortteja varten. Niiden joukossa on joitakin taiteilijan tunnetuimpia muotokuvia, joita tässä yhteydessä kutsutaan avoimesti karikatyyreiksi. Savukkeiden valmistajat antoivat tuolloin niin sanottuja savukekortteja pakkausten vakauttamiseksi. Monet tunnetut taiteilijat tuottivat kuvia kortteihin. Vuonna 1926 Ritchie loi suorat karikatyyrit, joilla hän saavutti suuren maineen. Vuonna 1934 hän loi Animalloys-korttisarjan, jossa on 48 yksittäistä kuvaa. Jokaisessa kortissa oli eläinten pää, etujalat, vartalo ja takajalat. Jokaisesta kolmesta kortista voitiin koota eläin. Eläinten nimien tavut oli myös jaettu kolmelle kortille. Innokas tupakoitsija saattoi siis koota yhteen mielikuvituseläimet ja niitä vastaavat nimet. Taiteilija oli jo toteuttanut idean eräässä kirjassa aiempina kuvittajavuosinaan. Myöhemmin Ritchie tuotti toisen sarjan, jossa oli viittaus elokuvaan, ja palasi näin karikatyyritaiteen pariin.