Alphonse Osbert oli symbolistinen taidemaalari, joka kuului aikansa avantgardeen ja maalasi eräitä parhaita esimerkkejä puhtaasta symbolistisesta taiteesta liikkeen huipulla. Alphonse Osbert työskenteli Henri Lehmannin, Fernand Cormonin ja Léon Bonnatin työhuoneissa. Hänen tyylinsä oli alun perin espanjalaisten vanhojen mestareiden vaikutteita, ja se oli naturalistinen, kuten tuohon aikaan oli tapana. Myöhemmin hän kuitenkin omaksui edistyksellisempiä jälki-impressionistisia tyylejä ja kokeili revisionistisia tai pointillistisia tekniikoita Georges Seurat'n kanssa solmimansa ystävyyden ansiosta. Merkittävin vaikutus oli kuitenkin Pierre Puvis de Chavannesin maalauksissa ilmenevä symbolismi, ja hän luopui pian todellisen maailman kohtausten maalaamisesta etsiessään syvempiä merkityksiä.

Osbert maalasi epätavallisen muotokuvan antiikin kreikkalaisesta runoilijasta Sapphosta pian sen jälkeen, kun hän oli päässyt Puvis de Chavannesin vaikutuksen alaiseksi. Maalauksessa vältetään kaikenlaista kerrontaa, ja siinä käytetään hyvin rajattua palettia, yksinkertaistettuja maan muotoja ja nousevaa tai laskevaa aurinkoa tai kuuta. Maalauksen Vision of Saint Genevieve voisi erehtyä luulemaan maalaukseksi Jeanne d'Arcista, mutta kyseessä on kuitenkin Vision of Saint Genevieve. Genevieven juuret olivat yhtä vaatimattomat: hän oli Nanterren talonpoikaistyttö, joka näki usein näkyjä, jotka johtivat hänet pelastamaan kaupungin Attilan hyökkäykseltä vuonna 451. Osbert rajoittaa värit siniseen ja vihreään, joilla on symbolisia assosiaatioita melankoliasta ja toivosta. Tämä on luultavasti Alphonse Osbertin tunnetuin teos. Teoksessa Reverie in the Night yhdistyvät samankaltaiset elementit ja luovat syvän rauhallisen maalauksen, joka ei anna myöten yksityiskohtaiselle lukemiselle. Alphonse Osbert oli yksi niistä, jotka olivat esillä Sielun taiteilija -näyttelyssä Pariisin Théâtre de la Bodinièren aulassa. Muita tunnettuja symbolisteja, jotka perustivat tämän irtautumisliikkeen, olivat Carlos Schwabe, Edmond Aman-Jean ja Lucien Lévy-Dhurmer. Vaikka se herätti aikansa kriitikoiden huomion, sen vaikutus jäi vähäisemmäksi.

Maalauksessa Kristuksen yksinäisyys on terävä värikontrasti horisontissa olevan kuun kanssa. Horisontin yläpuolella olevassa taivaassa on vielä jälkiä hänen aiemmasta pointillistisesta tekniikastaan. 1900-luvun alkuvuosina Osbert toteutti useita tilauksia suurista seinämaalauksista, joista ainakin kaksi Vichyn kylpyläkylpylässä. Teoksessa Sleeping Nymph on lisätty hieman enemmän taustan yksityiskohtia sekä nymfin kultaiset hiukset ja lyyra, mutta siinä käytetään vielä enemmän värejä. Alphonse Osbert lisäsi myöhemmissä maalauksissaan varovasti enemmän yksityiskohtia ja hieman vähemmän ankaraa väripalettia. Teoksessa Lyricism in the Forest on rikas väripaletti ja se näyttää paljon edustavammalta, vaikka sen hahmot ovatkin edelleen patsaallisia. The Muse at Sunrise on maalattu ensimmäisen maailmansodan lopussa ja siinä on kuvattu aamun valon vaikutusta puiden latvoihin ja kuoren kuvioihin. Hänen maalauksensa Iltaharmonia merellä muistuttaa Sapfoa, vaikka näiden kivien ei ole tarkoitus esittää Leukadian kalliota, josta Sapfonin sanotaan heittäytyneen. Alphonse Osbert kuoli Pariisissa vuonna 1939, vain muutama viikko ennen toisen maailmansodan alkua.