Pariisin sykkivillä kujilla, vanhojen katulamppujen hämärässä valossa, syntyi 17. lokakuuta 1840 tuleva nero. André Gill, syntyjään Louis-Alexandre Gosset de Guînes, astui maailmaan, jota leimasivat taide, vallankumous ja mullistukset. Comte de Guînesin ja lahjakkaan ompelijattaren Sylvie-Adeline Gosset'n luonnolliseksi pojaksi syntyneenä kävi ilmi, että tämä nimi oli vain alkusoittoa hänen elämänsä kiehtovalle luvulle. Hänen uransa alkoi vaikuttavilla artikkeleilla "Le Journal amusant" -lehdessä, mutta hänen nimensä jäi historiaan toisen imperiumin merkittävimpänä karikatyyrikuvittajana, kun hän ihastutti yleisöä Victor Hugon, Jules Vernen ja Otto von Bismarckin kaltaisten persoonallisuuksien omintakeisilla kuvauksillaan.
Hänen teoksilleen olivat ominaisia ylisuuret päät ja veistetyt vartalot, joissa oli toisinaan eläinattribuutteja tai enkelin siipiä. Tällainen ainutlaatuinen taidegrafiikka kaunistaisi epäilemättä mitä tahansa huonetta, johon se olisi sijoitettu. Gillin taival taiteilijaelämässä ei kuitenkaan ollut aina ruusuinen. Hänen lahjakkuutensa ja taipumuksensa kiistanalaisuuteen johtivat siihen, että hänen työnsä joutuivat usein sensuurin kohteeksi, erityisesti hänen kiehtovat kuvauksensa La Lune- ja L'Éclipse -teoksissa. Hänen kohtaamistaan haasteista huolimatta hänen päättäväisyytensä ja sitoutumisensa taiteeseen oli merkittävää.
Hän liittyi Gustave Courbet'n perustamaan Fédération des artistes -liikkeeseen, joka ajoi taiteen vapautta. Tämä oli kannanotto, huuto rajoituksia ja sensuuria vastaan, jotka piinasivat hänen aikansa taiteilijoita. Elokuvan ulkopuolella Gill oli myös arvostettu chansonnier, joka kävi Montmartren legendaarisessa Cabaret des Assassinsissa. Siellä hän jätti toisenkin unohtumattoman perinnön: kyltin, jossa oli humalainen kani. Yksinkertainen kyltti inspiroi lopulta kabareen nimeä - "Au Lapin Agile", joka on sanaleikki ja tarkoittaa "ketterää kania" tai "Gillin kania".
Uransa aikana saamastaan maineesta ja ihailusta huolimatta kohtalon varjot iskivät häneen kovaa. Elämänsä lopussa hän kärsi mielisairaudesta ja vietti viimeiset päivänsä Charentonissa. André Gillin perintö elää kuitenkin edelleen sekä Pariisin kujilla että taiteenystävien sydämissä kaikkialla maailmassa. Vierailu hänen haudallaan Père-Lachaisen hautausmaalla tai pienen kujan päässä Montmartressa sijaitsevan rintakuvan ihailu ovat osoitus hänen kuolemattomasta läsnäolostaan. Taidegrafiikka André Gillin teoksista ei ole vain kunnianosoitus hänen neroudelleen, vaan myös pala historiaa, jonka voit kokea omissa neljässä seinässäsi.
Pariisin sykkivillä kujilla, vanhojen katulamppujen hämärässä valossa, syntyi 17. lokakuuta 1840 tuleva nero. André Gill, syntyjään Louis-Alexandre Gosset de Guînes, astui maailmaan, jota leimasivat taide, vallankumous ja mullistukset. Comte de Guînesin ja lahjakkaan ompelijattaren Sylvie-Adeline Gosset'n luonnolliseksi pojaksi syntyneenä kävi ilmi, että tämä nimi oli vain alkusoittoa hänen elämänsä kiehtovalle luvulle. Hänen uransa alkoi vaikuttavilla artikkeleilla "Le Journal amusant" -lehdessä, mutta hänen nimensä jäi historiaan toisen imperiumin merkittävimpänä karikatyyrikuvittajana, kun hän ihastutti yleisöä Victor Hugon, Jules Vernen ja Otto von Bismarckin kaltaisten persoonallisuuksien omintakeisilla kuvauksillaan.
Hänen teoksilleen olivat ominaisia ylisuuret päät ja veistetyt vartalot, joissa oli toisinaan eläinattribuutteja tai enkelin siipiä. Tällainen ainutlaatuinen taidegrafiikka kaunistaisi epäilemättä mitä tahansa huonetta, johon se olisi sijoitettu. Gillin taival taiteilijaelämässä ei kuitenkaan ollut aina ruusuinen. Hänen lahjakkuutensa ja taipumuksensa kiistanalaisuuteen johtivat siihen, että hänen työnsä joutuivat usein sensuurin kohteeksi, erityisesti hänen kiehtovat kuvauksensa La Lune- ja L'Éclipse -teoksissa. Hänen kohtaamistaan haasteista huolimatta hänen päättäväisyytensä ja sitoutumisensa taiteeseen oli merkittävää.
Hän liittyi Gustave Courbet'n perustamaan Fédération des artistes -liikkeeseen, joka ajoi taiteen vapautta. Tämä oli kannanotto, huuto rajoituksia ja sensuuria vastaan, jotka piinasivat hänen aikansa taiteilijoita. Elokuvan ulkopuolella Gill oli myös arvostettu chansonnier, joka kävi Montmartren legendaarisessa Cabaret des Assassinsissa. Siellä hän jätti toisenkin unohtumattoman perinnön: kyltin, jossa oli humalainen kani. Yksinkertainen kyltti inspiroi lopulta kabareen nimeä - "Au Lapin Agile", joka on sanaleikki ja tarkoittaa "ketterää kania" tai "Gillin kania".
Uransa aikana saamastaan maineesta ja ihailusta huolimatta kohtalon varjot iskivät häneen kovaa. Elämänsä lopussa hän kärsi mielisairaudesta ja vietti viimeiset päivänsä Charentonissa. André Gillin perintö elää kuitenkin edelleen sekä Pariisin kujilla että taiteenystävien sydämissä kaikkialla maailmassa. Vierailu hänen haudallaan Père-Lachaisen hautausmaalla tai pienen kujan päässä Montmartressa sijaitsevan rintakuvan ihailu ovat osoitus hänen kuolemattomasta läsnäolostaan. Taidegrafiikka André Gillin teoksista ei ole vain kunnianosoitus hänen neroudelleen, vaan myös pala historiaa, jonka voit kokea omissa neljässä seinässäsi.
Sivu 1 / 7