Ihmiset ovat ikimuistoisista ajoista lähtien olleet kiinnostuneita maailmankaikkeudesta, tähtitaivaasta ja maapallon roolista kosmoksessa. Vuosisatojen kuluessa tiedemiehet ovat kehittäneet ja sitten hylänneet erilaisia maailmanjärjestelmiä: Antiikin geosentrisestä maailmankuvasta, jonka Claudius Ptolemaios kehitti matemaattisesti, Nicolaus Kopernikuksen ja Johannes Keplerin luomaan heliosentriseen maailmankuvaan. Nämä maailmankatsomukset omaksuttiin myös taiteessa ja käsiteltiin esteettisesti uudelleen. Luultavasti tunnetuin tällaisten kuvausten kokoelma on "Harmonia Macrocosmica", runsaasti kuvitettu taivasatlas, jossa on Andreas Cellariuksen taideteoksia.
Andreas Keller tai Andreas Cellarius, kuten hänen latinankielinen nimensä on, oli saksalainen tähtitieteilijä, matemaatikko ja kosmografi, joka toimi barokin aikana. Hän vietti suurimman osan elämästään Alankomaissa, jossa hän luultavasti aloitti taivaanatlaksen laatimisen jo 1620-luvulla. Maailmankarttojen ja tarkkojen karttojen tuottamisella oli jo pitkät perinteet Alankomaissa, ja niinpä flaamilainen painaja Johannes Janssonius julkaisi vuonna 1660 "Harmonia Macrocosmica" -teoksensa "Atlas Novus absolutissimus" -teoksen liitteenä. Tämä merkitsi kuuluisan kartografin Gerhard Mercatorin jo aiemmin suunnitteleman maan ja taivaan atlaksen valmistumista. Atlaksessa Claudius Ptolemaioksen, Nikolaus Kopernikuksen ja Tycho Brahen maailmankatsomusten ja järjestelmien kehitys on esitetty erittäin taidokkaasti suunnitelluilla ja värillisillä kuparilevyillä. Lisäksi atlaksessa on kahdeksan kuparilevyä, joissa on kristillisten ja klassisten tulkintojen mukaisia tähtikuvioita.
Vuonna 1708 atlas julkaistiin uudelleen, tällä kertaa kustantajat Gerard Valk ja Petrus Schenk. Siinä ei enää ollut laajoja tekstiosuuksia, jotka olivat vielä ensimmäisessä julkaisussa. Tämä painos on nyt Münchenin Deutsches Museumin hallussa. Nykyään tähtiatlasta pidetään yhtenä tähtitieteen historian näyttävimmistä taideteoksista, ja sitä kutsutaan usein myös "Cellariuksen atlakseksi". Ja vaikka teokset ovatkin astronomisesta näkökulmasta vanhentuneita, ne todistavat silti suuresta taiteellisesta taidokkuudesta ja runollisesta visuaalisesta kielestä. Osa kirjan kaiverruksista on jopa esillä Hannoverin Kopernikusstraßen metroaseman seinäkoristeena suurikokoisten metallilevyjen muodossa.
Hänen tunnetuimman teoksensa lisäksi on säilynyt myös muita hänen kaiverruksiaan ja kaiverruksiaan, jotka käsittelevät tähtitiedettä ja tiedemiesten työtä, esimerkiksi "Tähtitieteilijät katsovat kaukoputken läpi", sekä kristillisiä motiiveja, esimerkiksi "Pietari kieltää Kristuksen". Cellarius julkaisi myös linnoitusten rakentamista käsittelevän teoksen "Architectura Militaris" vuonna 1645 sekä Puolan aluemaantiedon "Regni Poloniae" vuonna 1652. Hänen julkaisujensa temaattinen monimuotoisuus tekee hänestä tyypillisen barokin tutkijan. Andreas Cellariuksen muistoksi asteroidi 12618 Cellarius nimettiin hänen mukaansa vuonna 2008.
Ihmiset ovat ikimuistoisista ajoista lähtien olleet kiinnostuneita maailmankaikkeudesta, tähtitaivaasta ja maapallon roolista kosmoksessa. Vuosisatojen kuluessa tiedemiehet ovat kehittäneet ja sitten hylänneet erilaisia maailmanjärjestelmiä: Antiikin geosentrisestä maailmankuvasta, jonka Claudius Ptolemaios kehitti matemaattisesti, Nicolaus Kopernikuksen ja Johannes Keplerin luomaan heliosentriseen maailmankuvaan. Nämä maailmankatsomukset omaksuttiin myös taiteessa ja käsiteltiin esteettisesti uudelleen. Luultavasti tunnetuin tällaisten kuvausten kokoelma on "Harmonia Macrocosmica", runsaasti kuvitettu taivasatlas, jossa on Andreas Cellariuksen taideteoksia.
Andreas Keller tai Andreas Cellarius, kuten hänen latinankielinen nimensä on, oli saksalainen tähtitieteilijä, matemaatikko ja kosmografi, joka toimi barokin aikana. Hän vietti suurimman osan elämästään Alankomaissa, jossa hän luultavasti aloitti taivaanatlaksen laatimisen jo 1620-luvulla. Maailmankarttojen ja tarkkojen karttojen tuottamisella oli jo pitkät perinteet Alankomaissa, ja niinpä flaamilainen painaja Johannes Janssonius julkaisi vuonna 1660 "Harmonia Macrocosmica" -teoksensa "Atlas Novus absolutissimus" -teoksen liitteenä. Tämä merkitsi kuuluisan kartografin Gerhard Mercatorin jo aiemmin suunnitteleman maan ja taivaan atlaksen valmistumista. Atlaksessa Claudius Ptolemaioksen, Nikolaus Kopernikuksen ja Tycho Brahen maailmankatsomusten ja järjestelmien kehitys on esitetty erittäin taidokkaasti suunnitelluilla ja värillisillä kuparilevyillä. Lisäksi atlaksessa on kahdeksan kuparilevyä, joissa on kristillisten ja klassisten tulkintojen mukaisia tähtikuvioita.
Vuonna 1708 atlas julkaistiin uudelleen, tällä kertaa kustantajat Gerard Valk ja Petrus Schenk. Siinä ei enää ollut laajoja tekstiosuuksia, jotka olivat vielä ensimmäisessä julkaisussa. Tämä painos on nyt Münchenin Deutsches Museumin hallussa. Nykyään tähtiatlasta pidetään yhtenä tähtitieteen historian näyttävimmistä taideteoksista, ja sitä kutsutaan usein myös "Cellariuksen atlakseksi". Ja vaikka teokset ovatkin astronomisesta näkökulmasta vanhentuneita, ne todistavat silti suuresta taiteellisesta taidokkuudesta ja runollisesta visuaalisesta kielestä. Osa kirjan kaiverruksista on jopa esillä Hannoverin Kopernikusstraßen metroaseman seinäkoristeena suurikokoisten metallilevyjen muodossa.
Hänen tunnetuimman teoksensa lisäksi on säilynyt myös muita hänen kaiverruksiaan ja kaiverruksiaan, jotka käsittelevät tähtitiedettä ja tiedemiesten työtä, esimerkiksi "Tähtitieteilijät katsovat kaukoputken läpi", sekä kristillisiä motiiveja, esimerkiksi "Pietari kieltää Kristuksen". Cellarius julkaisi myös linnoitusten rakentamista käsittelevän teoksen "Architectura Militaris" vuonna 1645 sekä Puolan aluemaantiedon "Regni Poloniae" vuonna 1652. Hänen julkaisujensa temaattinen monimuotoisuus tekee hänestä tyypillisen barokin tutkijan. Andreas Cellariuksen muistoksi asteroidi 12618 Cellarius nimettiin hänen mukaansa vuonna 2008.
Sivu 1 / 2