Syvä melankolia puhuu monista Anita Réen teoksista. Erityisesti omakuvissaan hän vaikuttaa usein surulliselta ja toivottomalta, maailmaan ja ihmisiin pettyneeltä. Tämä siitä huolimatta, että taiteilija oli niiden syntyhetkellä uransa huipulla ja menestyi nykyajan avantgardesta vaikutteita saaneilla maalauksillaan paitsi kotimaassaan Saksassa myös ulkomailla. Hänen teoksissaan näkyvä surullisuus tulkitaan nykyään usein eräänlaiseksi ennakkoon arvaukseksi hänen elämänsä lähestyvästä tragediasta. Anita Reh oli isänsä puolelta juutalaisesta perheestä. Niinpä hän joutui 1930-luvulla yhä enemmän alttiiksi antisemitistiselle vihamielisyydelle. Kansallissosialistit luokittelivat hänen taiteensa lopulta "rappeutuneeksi". Tämä vaikutti herkkään taiteilijaan niin paljon, että hän teki itsemurhan vuonna 1933.

Se, että suuri osa Anita Réen teoksista on ylipäätään säilynyt ja että taiteilija ei ole unohtunut, on taidetta rakastavan huoltajan ansiota. Wilhelm Werner, kuten ahkeraa henkeä kutsuttiin, oli töissä Hampurin Kunsthallessa. Vuonna 1937 hän pelasti useita Anita Réen teoksia kansallissosialistien takavarikoinnilta ja tuhoamiselta. Werner oli piilottanut ne virka-asuntoonsa. Sodan jälkeen hän palautti maalaukset hiljaa ja salaa varikolle. Vasta hänen kuolemansa jälkeen tämä pelastusoperaatio tuli tunnetuksi ja Wilhelm Werner tunnustettiin sen tekijäksi.

Anita Reé tunnetaan impressionistisesta ulkoilmamaalauksesta ja kubistis-välimeri-maisemista sekä uusakselisista muotokuvista. Nykyään Hampurin taidehallissa on muun muassa yli 30 maalausta ja lukuisia grafiikan teoksia monipuoliselta taiteilijalta. Anita Réen teokset ovat myös yhä uudelleen esillä kansainvälisessä taidekaupassa ja saavuttavat ennätyshintoja taidehuutokaupoissa, kuten maalaus "Sininen nainen", joka huutokaupattiin peräti 875 000 eurolla.

Myöhäinen kunnianosoitus naiselle, jolla ei ollut helppoa edes taiteilijauransa alussa. Hampurin varakkaaseen yläluokkaan syntynyt nuori Anita pääsi käymään Hampurin maalaustaidekoulua ja jopa opiskelemaan Pariisissa. Hänen taiteelliset pyrkimyksensä eivät kuitenkaan herättäneet juurikaan ymmärrystä hänen perheessään. Maalaaminen hyväksyttiin vanhemman tyttären sopivaksi vapaa-ajan harrastukseksi. Mutta erityisesti hänen tiukka äitinsä ei hyväksynyt tai ymmärtänyt ajatusta siitä, että hänestä tulisi ammatti. Taidemaailman onneksi Anita Reh ei lannistunut, vaan jatkoi matkaansa - vaikkei hänellä ollutkaan aivan ruusuiset taloudelliset olot ja häntä vaivasi usein melankolia ja ahdistus. Mutta se, hän sanoi kerran itse, oli hinta siitä, että sai tehdä sitä, mikä täyttää sydämen.