Tanskalainen maisemamaalari Anton Melbye oli aikalaistensa kuuluisuus. Tämä maine johtuu ennen kaikkea hänen ainutlaatuisista merimaisemistaan, tai pikemminkin merimaisemistaan. Hän maalasi suurikokoisia, tunteisiin latautuneita merimaisemia voimakkailla siveltimenvedoilla ja tummilla väreillä jossain symbolismin ja naturalismin välimaastossa ja valon tulvassa. Tämä toi hänelle myös lempinimen "meren maalari". Anton Melbye oli itse asiassa halunnut merimieheksi. Hän oli siis oppinut myös laivapuusepän ammatin, mutta näkövamman vuoksi hänen oli elettävä heikkouttaan merta kohtaan eri tavalla. Hän aloitti veljensä tavoin maalaustaiteen opinnot Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa Kööpenhaminassa. Hänestä tuli uuden "Kööpenhaminan koulukunnan" edustajan Christoffer Wilhelm Eckersbergin yksityisoppilas. Opettaja vaati Anton Melbyeltä paitsi intensiivistä luonnon tutkimista teoriassa myös käytännössä. Niinpä nuori Anton vietti paljon aikaa maalaamalla ja piirtämällä luonnossa. Se, mitä hän näki ja koki siellä, ei kuitenkaan ollut spontaanisti, vaan pikemminkin perspektiivissä, lähes matemaattisen tarkasti.
Tietyn oppisopimuskauden jälkeen Anton Melbyen oli aika vapautua Eckersbergistä ja hänen objektiivisista opetuksistaan. Hän kehitti intuitiivisemman lähestymistavan luontoon, imi romanttisia impulsseja ja sisällytti ne spontaaneihin, väljiin tussipiirroksiinsa. Pitkän Pariisissa oleskelun aikana hän omaksui lisää taiteellisia virtauksia. Vapautuneena akateemisista mutta myös kansallisista rajoituksista hän alkoi kokeilla tekniikoita ja löytää uusia taiteellisia ilmaisutapoja. Tänä aikana hän vieraili myös Normandian rannikolla. Kun muut ulkoilmamaalarit omistivat motiivivalintansa tuolloin vasta syntymässä olleelle kylpyläturismille, hänen katseensa suuntautui luontoon, yksinäiseen rannikkoon ja jatkuvasti liikkuvaan mereen. Normandia oli kuitenkin vain yksi hänen matkansa monista vaiheista. Melbye seurasi Ranskan laivastoa itäiselle Välimerelle, kun se sijoitti sinne laivastonsa juuri ennen Krimin sodan alkamista Osmanien valtakunnan, sen liittolaisten ja Venäjän välillä. Mutta sen sijaan, että hän olisi suunnitelmiensa mukaisesti omistautunut nykyaikaisten sota-alusten tutkimiselle, Marmaranmeren eksoottisuus, voimakas valo ja rehevä kasvillisuus kiehtoivat häntä niin, että hän siirtyi maisemamaalaukseen ja hiilipiirustukseen.
Lopulta Anton Melbye asettui Hampuriin Binnenalsterille. Tämä johtui siitä, että hänen edustavat merimaisemansa olivat haluttuja keräilyesineitä erityisesti hansakaupungin varakkaiden pankkiirien ja laivanvarustajien, kauppiaiden ja laivanrakentajien keskuudessa. Hampurissa hän eli myös Saksan ja Tanskan sodan ajan ja loi muun muassa maalauksen Helgolandin edustalla käydystä meritaistelusta. Vaikka molemmat sodan osapuolet pitivät taistelun lopputulosta omana voittonaan, taiteilija yritti ottaa puolueettoman poliittisen kannan.
Tanskalainen maisemamaalari Anton Melbye oli aikalaistensa kuuluisuus. Tämä maine johtuu ennen kaikkea hänen ainutlaatuisista merimaisemistaan, tai pikemminkin merimaisemistaan. Hän maalasi suurikokoisia, tunteisiin latautuneita merimaisemia voimakkailla siveltimenvedoilla ja tummilla väreillä jossain symbolismin ja naturalismin välimaastossa ja valon tulvassa. Tämä toi hänelle myös lempinimen "meren maalari". Anton Melbye oli itse asiassa halunnut merimieheksi. Hän oli siis oppinut myös laivapuusepän ammatin, mutta näkövamman vuoksi hänen oli elettävä heikkouttaan merta kohtaan eri tavalla. Hän aloitti veljensä tavoin maalaustaiteen opinnot Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa Kööpenhaminassa. Hänestä tuli uuden "Kööpenhaminan koulukunnan" edustajan Christoffer Wilhelm Eckersbergin yksityisoppilas. Opettaja vaati Anton Melbyeltä paitsi intensiivistä luonnon tutkimista teoriassa myös käytännössä. Niinpä nuori Anton vietti paljon aikaa maalaamalla ja piirtämällä luonnossa. Se, mitä hän näki ja koki siellä, ei kuitenkaan ollut spontaanisti, vaan pikemminkin perspektiivissä, lähes matemaattisen tarkasti.
Tietyn oppisopimuskauden jälkeen Anton Melbyen oli aika vapautua Eckersbergistä ja hänen objektiivisista opetuksistaan. Hän kehitti intuitiivisemman lähestymistavan luontoon, imi romanttisia impulsseja ja sisällytti ne spontaaneihin, väljiin tussipiirroksiinsa. Pitkän Pariisissa oleskelun aikana hän omaksui lisää taiteellisia virtauksia. Vapautuneena akateemisista mutta myös kansallisista rajoituksista hän alkoi kokeilla tekniikoita ja löytää uusia taiteellisia ilmaisutapoja. Tänä aikana hän vieraili myös Normandian rannikolla. Kun muut ulkoilmamaalarit omistivat motiivivalintansa tuolloin vasta syntymässä olleelle kylpyläturismille, hänen katseensa suuntautui luontoon, yksinäiseen rannikkoon ja jatkuvasti liikkuvaan mereen. Normandia oli kuitenkin vain yksi hänen matkansa monista vaiheista. Melbye seurasi Ranskan laivastoa itäiselle Välimerelle, kun se sijoitti sinne laivastonsa juuri ennen Krimin sodan alkamista Osmanien valtakunnan, sen liittolaisten ja Venäjän välillä. Mutta sen sijaan, että hän olisi suunnitelmiensa mukaisesti omistautunut nykyaikaisten sota-alusten tutkimiselle, Marmaranmeren eksoottisuus, voimakas valo ja rehevä kasvillisuus kiehtoivat häntä niin, että hän siirtyi maisemamaalaukseen ja hiilipiirustukseen.
Lopulta Anton Melbye asettui Hampuriin Binnenalsterille. Tämä johtui siitä, että hänen edustavat merimaisemansa olivat haluttuja keräilyesineitä erityisesti hansakaupungin varakkaiden pankkiirien ja laivanvarustajien, kauppiaiden ja laivanrakentajien keskuudessa. Hampurissa hän eli myös Saksan ja Tanskan sodan ajan ja loi muun muassa maalauksen Helgolandin edustalla käydystä meritaistelusta. Vaikka molemmat sodan osapuolet pitivät taistelun lopputulosta omana voittonaan, taiteilija yritti ottaa puolueettoman poliittisen kannan.
Sivu 1 / 1