Italian elinvoimaisen taiteen kulissina toimiva loistokas renessanssiaika toimi näyttämönä Antonio del Pollaiuolon ihailtavalle lahjakkuudelle. Firenzessä, renessanssin kehdossa, hän näki päivänvalon vuonna 1431 ja kehittyi taitavaksi kuvanveistäjäksi, kaivertajaksi ja maalariksi. Antonio, jonka oikea nimi oli Antonio di Jacopo d'Benci del Pollaiuolo, ryhtyi isänsä kultasepän ammattiin ja johti myöhemmin kukoistavaa työpajaa veljensä kanssa Piero. Renessanssin luovan heräämisen keskellä Antonio ja hänen veljensä Piero perustivat yhden Firenzen tunnetuimmista työpajoista. Kulta- ja mitalitaiteen, malminvalun ja maalaustaiteen monipuolinen Antonio del Pollaiuolo loi rikkaan ja monipuolisen taiteellisen perinnön. Hänen merkittäviin töihinsä kuuluu Pucci-perheen alttaritaulu, joka asettaa kuvaan Pyhän Sebastianin liikuttavan marttyyrikuoleman. Erityistä tunnustusta ansaitsee myös Antaion (tunnetaan myös nimellä Herkules ja Antaeus) maahanlankeemusta kuvaava pronssiryhmä - upea taidegrafiikka, joka on valettu kestävään pronssiin.
Antonio del Pollaiuolo loi paavi Innocentius VIII:n vuonna 1484 tekemänsä nimityksen jälkeen Roomassa vaikuttavia hautakammioita paavi Sixtus IV:lle ja Innocentius VIII:lle, jotka lepäävät nyt majesteettisessa Pietarinkirkossa. Hänen ehkä tunnetuin työnsä on kuitenkin kuparikaiverrus "Alastomien miesten taistelu". Se on yksi ensimmäisistä alastonkuvauksista, jossa näkyy syvällinen tietämys ihmisen anatomiasta, ja se kuvastaa ajan hienoa taiteellisuutta. Vaikka Antonio del Pollaiuolo kuoli vuonna 1498, hänen henkensä elää edelleen. Hänen taiteelliselle tuotannolleen ovat ominaisia ainutlaatuiset maalaukset ja veistokset, jotka ovat säilyneet tänäkin päivänä ensiluokkaisten taidegrafiikoiden kautta. Hänen perintönsä on kuolematon kaiku, joka juhlistaa Antonio del Pollaiuolon ylittämätöntä teknistä taitoa ja syvällistä ymmärrystä ihmismuodosta. Hänen taideteoksensa ovat paljon enemmän kuin pelkkiä representaatioita; ne ovat ikkunoita aikaan, jolloin taiteilijat keksivät itsensä uudelleen ja taide oli murroksessa. Vielä tänäkin päivänä ne tarjoavat kiehtovan katsauksen tähän merkittävään aikakauteen.
Italian elinvoimaisen taiteen kulissina toimiva loistokas renessanssiaika toimi näyttämönä Antonio del Pollaiuolon ihailtavalle lahjakkuudelle. Firenzessä, renessanssin kehdossa, hän näki päivänvalon vuonna 1431 ja kehittyi taitavaksi kuvanveistäjäksi, kaivertajaksi ja maalariksi. Antonio, jonka oikea nimi oli Antonio di Jacopo d'Benci del Pollaiuolo, ryhtyi isänsä kultasepän ammattiin ja johti myöhemmin kukoistavaa työpajaa veljensä kanssa Piero. Renessanssin luovan heräämisen keskellä Antonio ja hänen veljensä Piero perustivat yhden Firenzen tunnetuimmista työpajoista. Kulta- ja mitalitaiteen, malminvalun ja maalaustaiteen monipuolinen Antonio del Pollaiuolo loi rikkaan ja monipuolisen taiteellisen perinnön. Hänen merkittäviin töihinsä kuuluu Pucci-perheen alttaritaulu, joka asettaa kuvaan Pyhän Sebastianin liikuttavan marttyyrikuoleman. Erityistä tunnustusta ansaitsee myös Antaion (tunnetaan myös nimellä Herkules ja Antaeus) maahanlankeemusta kuvaava pronssiryhmä - upea taidegrafiikka, joka on valettu kestävään pronssiin.
Antonio del Pollaiuolo loi paavi Innocentius VIII:n vuonna 1484 tekemänsä nimityksen jälkeen Roomassa vaikuttavia hautakammioita paavi Sixtus IV:lle ja Innocentius VIII:lle, jotka lepäävät nyt majesteettisessa Pietarinkirkossa. Hänen ehkä tunnetuin työnsä on kuitenkin kuparikaiverrus "Alastomien miesten taistelu". Se on yksi ensimmäisistä alastonkuvauksista, jossa näkyy syvällinen tietämys ihmisen anatomiasta, ja se kuvastaa ajan hienoa taiteellisuutta. Vaikka Antonio del Pollaiuolo kuoli vuonna 1498, hänen henkensä elää edelleen. Hänen taiteelliselle tuotannolleen ovat ominaisia ainutlaatuiset maalaukset ja veistokset, jotka ovat säilyneet tänäkin päivänä ensiluokkaisten taidegrafiikoiden kautta. Hänen perintönsä on kuolematon kaiku, joka juhlistaa Antonio del Pollaiuolon ylittämätöntä teknistä taitoa ja syvällistä ymmärrystä ihmismuodosta. Hänen taideteoksensa ovat paljon enemmän kuin pelkkiä representaatioita; ne ovat ikkunoita aikaan, jolloin taiteilijat keksivät itsensä uudelleen ja taide oli murroksessa. Vielä tänäkin päivänä ne tarjoavat kiehtovan katsauksen tähän merkittävään aikakauteen.
Sivu 1 / 1