Syvällä Rooman kaupungin uumenissa, muinaisen Collegium Romanumin sydämessä, avautui Athanasius Kircherin - saksalaisen jesuiitin ja polymaatikon, joka syntyi 2. toukokuuta 1602 Geisassa, Hochstift Fuldassa. Kircher ei ollut vain aikansa mies, vaan myös sen näkyjen ja ihmeiden mies. Aikansa varjoteksteihin kirjattu Friedrich Kittler ylistää häntä "paavin tieteelliseksi tulenkantajaksi", tiedon säilyttäjäksi ja tieteen suojelijaksi. Renessanssin ytimessä Kircher vakiinnutti asemansa ennennäkemättömillä monografioilla, jotka käsittelivät egyptologiaa, geologiaa, lääketiedettä, matematiikkaa ja musiikin teoriaa. Hänen mottonsa In uno omnia (Yhdessä kaikki) kiteyttää hänen tieteellisen uteliaisuutensa kokonaisuuden ja kuvastaa myös aikamme henkeä ja taidegrafiikan jäljentämisen täydellisyyttä, jota me tavoittelemme.
Ensisilmäyksellä Athanasius Kircherin elämäkerta saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta hänen elämänsä kronologialta. Mutta jokaisen päivämäärän takana piilee kauaskantoinen tarina täynnä tiedettä, kulttuuria ja kiehtovuutta. Liittymällä jesuiittojen sääntökuntaan 2. lokakuuta 1618 hän alkoi opiskella filosofiaa ja teologiaa, mikä avasi hänen merkittävän elämänsä ensimmäisen luvun. Hänen matkansa vei hänet läpi kolmikymmenvuotisen sodan myrskyjen ja Avignonin paavillisen yliopiston saloihin Ranskassa. Vuonna 1633 hänelle tarjottiin mahdollisuutta tulla Johannes Keplerin seuraajaksi, mutta kohtalolla oli muita suunnitelmia, ja se johdatti hänet sen sijaan Roomaan Collegium Romanumiin. Siellä hän toteutti itseään eri tieteenaloilla ja toimi matematiikan, fysiikan ja itämaisten kielten professorina. Hänen kyltymätön uteliaisuutensa johti hänet kuitenkin myös tutkimusmatkoille yliopiston ulkopuolelle, esimerkiksi Sisiliaan, jossa hän kiipesi Liparin saarille ja Etna-vuorelle.
Elämänsä toisella kaudella, jonka hän omisti tieteelle, Kircher toteutti lukuisia teoksia matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta maantieteeseen, geologiaan, tähtitieteeseen, biologiaan, lääketieteeseen, musiikkiin, kieliin, filologiaan ja historiaan. Hänen julkaisunsa ovat täynnä tietoa ja heijastavat hänen syvää kiinnostustaan avaruuteen, elämään ja ihmiskokemukseen. Esimerkiksi hänen vaikuttava kirjansa Magnes (1641), joka käsitteli pääasiassa magnetismia, ulottuu laajalle ja avaa keskusteluja esimerkiksi gravitaatiosta ja jopa rakkaudesta. Ehkä hänen tunnetuin teoksensa Oidipus Aegyptiacus (1652) on laaja egyptologian ja vertailevan uskonnon tutkimus, joka herättää henkiin muinaisen Egyptin loiston ja monimutkaisuuden. Hänen panoksensa oppineisuuteen ja hänen omistautumisensa egyptiläisen taiteen ja kulttuurin kauneudelle ja tarkkuudelle ovat seikkoja, joita arvostamme erityisesti omassa pyrkimyksessämme täydellisyyteen taidegrafiikan jäljentämisessä. Roomassa 27. marraskuuta 1680 kuollut Kircher jätti jälkeensä perinnön, joka kuvastaa sekä hänen kykyään syvällisiin ja monipuolisiin tieteellisiin tutkimuksiin että hänen taiteen arvostustaan. Hän oli mies, jonka uteliaisuus ja intohimo mahdollistivat sen, että hän pystyi laajentamaan aikansa tiedon rajoja. Nykyään jatkamme hänen perintöään tuomalla hänen työnsä ja rakkautensa taiteeseen eloon taidegrafiikoissamme ja tekemällä hänen kauneutensa ja tietonsa tulevien sukupolvien ulottuville.
Syvällä Rooman kaupungin uumenissa, muinaisen Collegium Romanumin sydämessä, avautui Athanasius Kircherin - saksalaisen jesuiitin ja polymaatikon, joka syntyi 2. toukokuuta 1602 Geisassa, Hochstift Fuldassa. Kircher ei ollut vain aikansa mies, vaan myös sen näkyjen ja ihmeiden mies. Aikansa varjoteksteihin kirjattu Friedrich Kittler ylistää häntä "paavin tieteelliseksi tulenkantajaksi", tiedon säilyttäjäksi ja tieteen suojelijaksi. Renessanssin ytimessä Kircher vakiinnutti asemansa ennennäkemättömillä monografioilla, jotka käsittelivät egyptologiaa, geologiaa, lääketiedettä, matematiikkaa ja musiikin teoriaa. Hänen mottonsa In uno omnia (Yhdessä kaikki) kiteyttää hänen tieteellisen uteliaisuutensa kokonaisuuden ja kuvastaa myös aikamme henkeä ja taidegrafiikan jäljentämisen täydellisyyttä, jota me tavoittelemme.
Ensisilmäyksellä Athanasius Kircherin elämäkerta saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta hänen elämänsä kronologialta. Mutta jokaisen päivämäärän takana piilee kauaskantoinen tarina täynnä tiedettä, kulttuuria ja kiehtovuutta. Liittymällä jesuiittojen sääntökuntaan 2. lokakuuta 1618 hän alkoi opiskella filosofiaa ja teologiaa, mikä avasi hänen merkittävän elämänsä ensimmäisen luvun. Hänen matkansa vei hänet läpi kolmikymmenvuotisen sodan myrskyjen ja Avignonin paavillisen yliopiston saloihin Ranskassa. Vuonna 1633 hänelle tarjottiin mahdollisuutta tulla Johannes Keplerin seuraajaksi, mutta kohtalolla oli muita suunnitelmia, ja se johdatti hänet sen sijaan Roomaan Collegium Romanumiin. Siellä hän toteutti itseään eri tieteenaloilla ja toimi matematiikan, fysiikan ja itämaisten kielten professorina. Hänen kyltymätön uteliaisuutensa johti hänet kuitenkin myös tutkimusmatkoille yliopiston ulkopuolelle, esimerkiksi Sisiliaan, jossa hän kiipesi Liparin saarille ja Etna-vuorelle.
Elämänsä toisella kaudella, jonka hän omisti tieteelle, Kircher toteutti lukuisia teoksia matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta maantieteeseen, geologiaan, tähtitieteeseen, biologiaan, lääketieteeseen, musiikkiin, kieliin, filologiaan ja historiaan. Hänen julkaisunsa ovat täynnä tietoa ja heijastavat hänen syvää kiinnostustaan avaruuteen, elämään ja ihmiskokemukseen. Esimerkiksi hänen vaikuttava kirjansa Magnes (1641), joka käsitteli pääasiassa magnetismia, ulottuu laajalle ja avaa keskusteluja esimerkiksi gravitaatiosta ja jopa rakkaudesta. Ehkä hänen tunnetuin teoksensa Oidipus Aegyptiacus (1652) on laaja egyptologian ja vertailevan uskonnon tutkimus, joka herättää henkiin muinaisen Egyptin loiston ja monimutkaisuuden. Hänen panoksensa oppineisuuteen ja hänen omistautumisensa egyptiläisen taiteen ja kulttuurin kauneudelle ja tarkkuudelle ovat seikkoja, joita arvostamme erityisesti omassa pyrkimyksessämme täydellisyyteen taidegrafiikan jäljentämisessä. Roomassa 27. marraskuuta 1680 kuollut Kircher jätti jälkeensä perinnön, joka kuvastaa sekä hänen kykyään syvällisiin ja monipuolisiin tieteellisiin tutkimuksiin että hänen taiteen arvostustaan. Hän oli mies, jonka uteliaisuus ja intohimo mahdollistivat sen, että hän pystyi laajentamaan aikansa tiedon rajoja. Nykyään jatkamme hänen perintöään tuomalla hänen työnsä ja rakkautensa taiteeseen eloon taidegrafiikoissamme ja tekemällä hänen kauneutensa ja tietonsa tulevien sukupolvien ulottuville.
Sivu 1 / 1