Aubrey Beardsleyn taiteellinen ura oli lyhyt ja merkittävä. Seitsemän vuoden aikana, jotka hän pystyi piirtämään ja kirjoittamaan ennen kuin hän menehtyi tuberkuloosiin, Beardsley sai maineen yhtenä aikansa kiistellyimmistä taiteilijoista. Hänen malliensa suoraviivainen eleganssi yhdistettynä taiteilijan omituiseen huumorintajuun sekä groteskin ja tabujen kiehtovuuteen sekä kiehtoi että loukkasi viktoriaanista yleisöä. Hänen kuvituksissaan oli estetiikan, dekadenssin, symboliikan ja ennen kaikkea jugendin piirteitä. Beardsleyn vedosten ansiosta hänen töitään voitiin helposti jäljentää ja levittää laajalti. Hänen töidensä pirullinen kauneus ja hänen ylivoimainen läsnäolonsa englantilaisissa kustantamoissa tekivät Beardsleystä nopeasti aikansa vaikutusvaltaisimman piirtäjän.
Beardsleyn kuvat ovat enemmän kuin pelkkiä kuvituksia, sillä ne vangitsevat tekstin tunnelman ja kritisoivat samalla viktoriaanisen ajan alistavia käsityksiä seksuaalisuudesta, kauneudesta, sukupuolirooleista ja kulutuksesta. Beardsleyn julistetaide ja essee muuttivat yleisön mielipidettä taiteesta ja mainonnasta. Taiteilija väitti, että nämä kaksi eivät ole toisiaan poissulkevia. Hänen teatterijulisteensa ilmentävät hänen teoriaansa ja auttoivat mullistamaan julisteiden tuotannon Euroopassa ja Amerikassa. Beardsley lainasi piirteitä eri taidesuuntauksista ja mukautti niitä omiin tarkoituksiinsa. Hän käytti dekadentin teemoja, kuten rappiota, kuolemaa ja erotiikkaa, järkyttääkseen katsojia omahyväisyydestään. Hienovaraisesti toisiinsa kietoutuneet muodot ja kaarevat arabeskiviivat tekivät hänen teoksistaan visuaalisen siirtymän esteettisestä liikkeestä moderniin jugendiin. Kuvitustensa lisäksi Beardsley kirjoitti myös runoja ja proosaa. Hänen myöhemmät kirjoituksensa olivat yhtä dekadentteja kuin hänen maalauksensa. Beardsley tunnetaan parhaiten keskeneräisestä eroottisesta romaanista Under the Hill, joka kertoo Venuksesta ja Tannhauserista ja johon hän teki sekä tekstin että kuvituksen.
Dekadenttinen liike ja esteettinen liike, josta se syntyi, pohjustivat tietä nykytaiteelle. Beardsleyn töissä on sekä esteettisen koristeellisuutta että dekadentin pessimististä hedonismia ja makaaberia huumoria. Beardsley vaikutti lähes kaikkiin nykyaikaisiin suunnittelijoihin vuoden 1900 jälkeen. Hänen mallinsa olivat erityisen tärkeitä jugendtyylin kehitykselle. Beardsleyn huomioimiin merkittäviin taiteilijoihin kuuluvat myös Wassily Kandinsky, Pablo Picasso ja Glasgow'n koulukunnan taiteilijat, kuten Charles Rennie Mackintosh. Beardsleyn teatterimaisen kauniita piirustuksia käytettiin Salomén Hollywood-tuotannossa ja Leon Bakstin Ballets Russesin lavasteissa. Beardsleyn työt otettiin säännöllisesti huomioon jugendtyylissä, erityisesti Heinz Edelmannin sarjakuvissa Beatles-elokuvaan Yellow Submarine 1960-luvulla. Hän oli mukana myös Beatlesin Sgt Pepper -albumin kollaasissa, mikä viittaa hänen merkitykseensä yhtyeen merkittävänä vaikuttajana. Beardsleyn teokset järkyttävät yleisöä edelleen. Viimeksi Beardsleyn teos Cinesias pyytää Myrrhina Lysistrataa yhdyntään oli esillä Lontoon Barbicanissa vuonna 2007, ja näyttelyyn pääsivät vain vähintään 18-vuotiaat katsojat.
Aubrey Beardsleyn taiteellinen ura oli lyhyt ja merkittävä. Seitsemän vuoden aikana, jotka hän pystyi piirtämään ja kirjoittamaan ennen kuin hän menehtyi tuberkuloosiin, Beardsley sai maineen yhtenä aikansa kiistellyimmistä taiteilijoista. Hänen malliensa suoraviivainen eleganssi yhdistettynä taiteilijan omituiseen huumorintajuun sekä groteskin ja tabujen kiehtovuuteen sekä kiehtoi että loukkasi viktoriaanista yleisöä. Hänen kuvituksissaan oli estetiikan, dekadenssin, symboliikan ja ennen kaikkea jugendin piirteitä. Beardsleyn vedosten ansiosta hänen töitään voitiin helposti jäljentää ja levittää laajalti. Hänen töidensä pirullinen kauneus ja hänen ylivoimainen läsnäolonsa englantilaisissa kustantamoissa tekivät Beardsleystä nopeasti aikansa vaikutusvaltaisimman piirtäjän.
Beardsleyn kuvat ovat enemmän kuin pelkkiä kuvituksia, sillä ne vangitsevat tekstin tunnelman ja kritisoivat samalla viktoriaanisen ajan alistavia käsityksiä seksuaalisuudesta, kauneudesta, sukupuolirooleista ja kulutuksesta. Beardsleyn julistetaide ja essee muuttivat yleisön mielipidettä taiteesta ja mainonnasta. Taiteilija väitti, että nämä kaksi eivät ole toisiaan poissulkevia. Hänen teatterijulisteensa ilmentävät hänen teoriaansa ja auttoivat mullistamaan julisteiden tuotannon Euroopassa ja Amerikassa. Beardsley lainasi piirteitä eri taidesuuntauksista ja mukautti niitä omiin tarkoituksiinsa. Hän käytti dekadentin teemoja, kuten rappiota, kuolemaa ja erotiikkaa, järkyttääkseen katsojia omahyväisyydestään. Hienovaraisesti toisiinsa kietoutuneet muodot ja kaarevat arabeskiviivat tekivät hänen teoksistaan visuaalisen siirtymän esteettisestä liikkeestä moderniin jugendiin. Kuvitustensa lisäksi Beardsley kirjoitti myös runoja ja proosaa. Hänen myöhemmät kirjoituksensa olivat yhtä dekadentteja kuin hänen maalauksensa. Beardsley tunnetaan parhaiten keskeneräisestä eroottisesta romaanista Under the Hill, joka kertoo Venuksesta ja Tannhauserista ja johon hän teki sekä tekstin että kuvituksen.
Dekadenttinen liike ja esteettinen liike, josta se syntyi, pohjustivat tietä nykytaiteelle. Beardsleyn töissä on sekä esteettisen koristeellisuutta että dekadentin pessimististä hedonismia ja makaaberia huumoria. Beardsley vaikutti lähes kaikkiin nykyaikaisiin suunnittelijoihin vuoden 1900 jälkeen. Hänen mallinsa olivat erityisen tärkeitä jugendtyylin kehitykselle. Beardsleyn huomioimiin merkittäviin taiteilijoihin kuuluvat myös Wassily Kandinsky, Pablo Picasso ja Glasgow'n koulukunnan taiteilijat, kuten Charles Rennie Mackintosh. Beardsleyn teatterimaisen kauniita piirustuksia käytettiin Salomén Hollywood-tuotannossa ja Leon Bakstin Ballets Russesin lavasteissa. Beardsleyn työt otettiin säännöllisesti huomioon jugendtyylissä, erityisesti Heinz Edelmannin sarjakuvissa Beatles-elokuvaan Yellow Submarine 1960-luvulla. Hän oli mukana myös Beatlesin Sgt Pepper -albumin kollaasissa, mikä viittaa hänen merkitykseensä yhtyeen merkittävänä vaikuttajana. Beardsleyn teokset järkyttävät yleisöä edelleen. Viimeksi Beardsleyn teos Cinesias pyytää Myrrhina Lysistrataa yhdyntään oli esillä Lontoon Barbicanissa vuonna 2007, ja näyttelyyn pääsivät vain vähintään 18-vuotiaat katsojat.
Sivu 1 / 5