François-Pascal Simon syntyi Roomassa, mutta tuli ranskalaisen isänsä vuoksi jo varhain Pariisiin, jossa hän pääsi 13-vuotiaana kuvanveistäjä Augustin Paioun oppipojaksi. Maalaus tuotti hänelle kuitenkin enemmän mielihyvää, joten hän meni keskinkertaisen ranskalaisen taidemaalarin Albert Victor Eugène Brenet'n luo ja siirtyi lopulta historiamaalari Jacques Louis David:n työpajaan, jolla oli loistava menestys ja jonka ympärille kerääntyi useita aloittelevia maalareita.
Simon matkusti säännöllisesti Roomaan, mutta palasi aina nopeasti takaisin Pariisiin, sillä muuten hänet olisi laitettu siirtolaisten listalle. Palattuaan hän huomasi yhtäkkiä joutuvansa Ranskan vallankumouksen keskelle, ja hänen perheensä oli köyhtynyt. Hänen italialainen äitinsä oli kuollut, ja hänen oli elätettävä kaksi veljeään ja nuori tätinsä, jonka kanssa hän avioitui pian tämän jälkeen. Juuri tähän aikaan paikalle tulivat Didot'n veljekset, jotka olivat tuolloin kirjureita ja tarvitsivat piirustuksia Vergiliuksen painosta varten, jotka he toivoivat saavansa Daavidilta, joka kuitenkin suositteli Simonia ja ARTISTREPLACEa1 , joka valmisti piirustukset heitä täysin tyydyttävällä tavalla ja sai siten lopulta suojelun. Sen jälkeen Simon jatkoi maalaamalla pienempiä muotokuvia, joissa hän yritti löytää oman tyylinsä erottuakseen Davidista. Esimerkiksi Simon käsitteli Amorin ja Psyken aihetta melko naiivisti. Hänen maalauksensa ei ollut yhtä perusteellinen, mutta se muistutti silti läheisesti Daavidin ilmettä. Yrittäessään muuttaa tyyliään hän sai osakseen ankaraa kritiikkiä, sillä hänen maalauksensa vaikuttivat kylmiltä ja kuivilta.
Hän maalasi vuonna 1816 yhden kuuluisimmista maalauksista, "Henrik IV:n sisääntulo", joka on nyt Louvressa taistelukohtausta vastapäätä. Maalaus osoittaa olevansa korkeatasoista taidetta. Simon löysi vihdoin oman tapansa, jolla hän kuvasi totuutta, elävyyttä ja vakavaa suuruutta ilman keinotekoista mahtipontisuutta. Hän näyttää itsensä vapaaksi kaikesta teeskentelystä, voimakkailla väreillä. Viimeistään tämän maalauksen jälkeen Simon oli kaikkien huulilla, ja kuningas Ludvig XVIII aateloi hänet paroni Gérardiksi. Lisäksi hän sai paikan kuninkaallisen hovin maalarina. Siitä lähtien hän maalasi monia muotokuvia kuuluisista henkilöistä, kuten Napoleonista tai kuningas Ludvig XVIII:sta, joita hän kuvasi mestarillisesti.
François-Pascal Simon syntyi Roomassa, mutta tuli ranskalaisen isänsä vuoksi jo varhain Pariisiin, jossa hän pääsi 13-vuotiaana kuvanveistäjä Augustin Paioun oppipojaksi. Maalaus tuotti hänelle kuitenkin enemmän mielihyvää, joten hän meni keskinkertaisen ranskalaisen taidemaalarin Albert Victor Eugène Brenet'n luo ja siirtyi lopulta historiamaalari Jacques Louis David:n työpajaan, jolla oli loistava menestys ja jonka ympärille kerääntyi useita aloittelevia maalareita.
Simon matkusti säännöllisesti Roomaan, mutta palasi aina nopeasti takaisin Pariisiin, sillä muuten hänet olisi laitettu siirtolaisten listalle. Palattuaan hän huomasi yhtäkkiä joutuvansa Ranskan vallankumouksen keskelle, ja hänen perheensä oli köyhtynyt. Hänen italialainen äitinsä oli kuollut, ja hänen oli elätettävä kaksi veljeään ja nuori tätinsä, jonka kanssa hän avioitui pian tämän jälkeen. Juuri tähän aikaan paikalle tulivat Didot'n veljekset, jotka olivat tuolloin kirjureita ja tarvitsivat piirustuksia Vergiliuksen painosta varten, jotka he toivoivat saavansa Daavidilta, joka kuitenkin suositteli Simonia ja ARTISTREPLACEa1 , joka valmisti piirustukset heitä täysin tyydyttävällä tavalla ja sai siten lopulta suojelun. Sen jälkeen Simon jatkoi maalaamalla pienempiä muotokuvia, joissa hän yritti löytää oman tyylinsä erottuakseen Davidista. Esimerkiksi Simon käsitteli Amorin ja Psyken aihetta melko naiivisti. Hänen maalauksensa ei ollut yhtä perusteellinen, mutta se muistutti silti läheisesti Daavidin ilmettä. Yrittäessään muuttaa tyyliään hän sai osakseen ankaraa kritiikkiä, sillä hänen maalauksensa vaikuttivat kylmiltä ja kuivilta.
Hän maalasi vuonna 1816 yhden kuuluisimmista maalauksista, "Henrik IV:n sisääntulo", joka on nyt Louvressa taistelukohtausta vastapäätä. Maalaus osoittaa olevansa korkeatasoista taidetta. Simon löysi vihdoin oman tapansa, jolla hän kuvasi totuutta, elävyyttä ja vakavaa suuruutta ilman keinotekoista mahtipontisuutta. Hän näyttää itsensä vapaaksi kaikesta teeskentelystä, voimakkailla väreillä. Viimeistään tämän maalauksen jälkeen Simon oli kaikkien huulilla, ja kuningas Ludvig XVIII aateloi hänet paroni Gérardiksi. Lisäksi hän sai paikan kuninkaallisen hovin maalarina. Siitä lähtien hän maalasi monia muotokuvia kuuluisista henkilöistä, kuten Napoleonista tai kuningas Ludvig XVIII:sta, joita hän kuvasi mestarillisesti.
Sivu 1 / 2