Bernhard Strigel näki päivänvalon vuonna 1465 tai 1470, vaikka tästä ei ole tarkkaa tietoa. Tiedämme kuitenkin, että hän syntyi Etelä-Saksan Memmingenistä kotoisin olevaan taiteilijaperheeseen, joka nautti suurta mainetta kaukana kaupungin muurien ulkopuolella - vanhan ajan taidemaalarina. Ja koska omena ei koskaan putoa kauas puusta ja koska hänen isänsä oli myös hänen opettajansa, myös nuori Bernhard omistautui mieluummin samalle genrelle ja alttaritaululle. Pian hän kuitenkin vapautui sukujuuristaan ja loi myös muotokuvia. Alussa hän oli vielä kiintynyt myöhäisgoottilaiseen tyyliin, myös kultapohjaan. Tämä näkyy erityisesti pyhimyksen muotokuvassa, jossa on vielä verrattain vähän tilallisuutta hänen myöhempiin töihinsä verrattuna. Hollantilaisten mestareiden vaikutuksesta Strigel onnistui kuitenkin nopeasti muuttumaan saksalaiseksi renessanssimaalariksi. Nykyään saksalaista taidemaalaria pidetään mestarina sekä yksilö- että ryhmäkuvauksissa.
Bernhard Strigel tunnettiin kuitenkin jo eläessään taiteellisuudestaan. Ei siis ole yllättävää, että hänen asiakkaisiinsa ei kuulunut vain valtuutettuja ja kiltamestareita. Pian hän saavutti vielä korkeamman kunnian: hänestä tuli keisari Maximilian I:n hovimaalari. Keisari oli pitänyt Strigeliä parempana kuin Albrecht Düreriä, joka oli tuolloin jo paljon tärkeämpi - Strigelin harmiksi, mutta vielä enemmän Strigelin maineen vuoksi. Bernhard Strigel loi keisarille myös luultavasti tunnetuimman ja kuuluisimman muotokuvansa, joka on edelleen esillä Wienin taidehistoriallisessa museossa: Pojanpoikansa Ferdinand I:n ja sisarensa Marian Wienin kaksoishäiden yhteydessä vuonna 1515 Strigel maalasi hänen majesteettinsa siniverisen perheensä ympäröimänä.
Bernhard Strigl oli päässyt keisarilliseen hoviin matkojensa kautta, joita hänen oli tehtävä Memmingenin kaupungin arvostettuna killan jäsenenä ja lakiasioiden lähettiläänä. Jälkimmäisessä tehtävässään Striglillä oli maalaamisen lisäksi useita painavia tehtäviä, minkä vuoksi hänellä oli toisinaan vain vähän aikaa taiteelle. Hän esimerkiksi laati uuden kerjäläisasetuksen, hänestä tuli asiantuntijatodistaja valkoisella kullalla kauppaa käyvien niin sanottujen suolanvalmistajien puolesta ja hän vastasi myös tuomioistuimen sinetin säilyttämisestä.
Bernhard Striegelin luovaa työtä ei kuitenkaan kuvailtaisi riittävästi, ellei mainittaisi, että hänen taiteellisen kehityksensä aikana myös maisema sai yhä suuremman merkityksen. Hän valitsi sen ennen kaikkea kuvaamiensa ihmisten taustaksi. Useat Bernhard Stieglin teoksista roikkuvat vielä nykyäänkin paikoissa, joihin ne oli alun perin tarkoitettu, linnoissa tai alttarien yläpuolella. Maallistumisen ja uskonpuhdistuksen seurauksena osa niistä kuitenkin tuhoutui tai siirrettiin muualle. Nykyään monet Strigelin teoksista ovat julkisissa kokoelmissa - ja tietenkin Strigel-museossa Memmingenissä.
Bernhard Strigel näki päivänvalon vuonna 1465 tai 1470, vaikka tästä ei ole tarkkaa tietoa. Tiedämme kuitenkin, että hän syntyi Etelä-Saksan Memmingenistä kotoisin olevaan taiteilijaperheeseen, joka nautti suurta mainetta kaukana kaupungin muurien ulkopuolella - vanhan ajan taidemaalarina. Ja koska omena ei koskaan putoa kauas puusta ja koska hänen isänsä oli myös hänen opettajansa, myös nuori Bernhard omistautui mieluummin samalle genrelle ja alttaritaululle. Pian hän kuitenkin vapautui sukujuuristaan ja loi myös muotokuvia. Alussa hän oli vielä kiintynyt myöhäisgoottilaiseen tyyliin, myös kultapohjaan. Tämä näkyy erityisesti pyhimyksen muotokuvassa, jossa on vielä verrattain vähän tilallisuutta hänen myöhempiin töihinsä verrattuna. Hollantilaisten mestareiden vaikutuksesta Strigel onnistui kuitenkin nopeasti muuttumaan saksalaiseksi renessanssimaalariksi. Nykyään saksalaista taidemaalaria pidetään mestarina sekä yksilö- että ryhmäkuvauksissa.
Bernhard Strigel tunnettiin kuitenkin jo eläessään taiteellisuudestaan. Ei siis ole yllättävää, että hänen asiakkaisiinsa ei kuulunut vain valtuutettuja ja kiltamestareita. Pian hän saavutti vielä korkeamman kunnian: hänestä tuli keisari Maximilian I:n hovimaalari. Keisari oli pitänyt Strigeliä parempana kuin Albrecht Düreriä, joka oli tuolloin jo paljon tärkeämpi - Strigelin harmiksi, mutta vielä enemmän Strigelin maineen vuoksi. Bernhard Strigel loi keisarille myös luultavasti tunnetuimman ja kuuluisimman muotokuvansa, joka on edelleen esillä Wienin taidehistoriallisessa museossa: Pojanpoikansa Ferdinand I:n ja sisarensa Marian Wienin kaksoishäiden yhteydessä vuonna 1515 Strigel maalasi hänen majesteettinsa siniverisen perheensä ympäröimänä.
Bernhard Strigl oli päässyt keisarilliseen hoviin matkojensa kautta, joita hänen oli tehtävä Memmingenin kaupungin arvostettuna killan jäsenenä ja lakiasioiden lähettiläänä. Jälkimmäisessä tehtävässään Striglillä oli maalaamisen lisäksi useita painavia tehtäviä, minkä vuoksi hänellä oli toisinaan vain vähän aikaa taiteelle. Hän esimerkiksi laati uuden kerjäläisasetuksen, hänestä tuli asiantuntijatodistaja valkoisella kullalla kauppaa käyvien niin sanottujen suolanvalmistajien puolesta ja hän vastasi myös tuomioistuimen sinetin säilyttämisestä.
Bernhard Striegelin luovaa työtä ei kuitenkaan kuvailtaisi riittävästi, ellei mainittaisi, että hänen taiteellisen kehityksensä aikana myös maisema sai yhä suuremman merkityksen. Hän valitsi sen ennen kaikkea kuvaamiensa ihmisten taustaksi. Useat Bernhard Stieglin teoksista roikkuvat vielä nykyäänkin paikoissa, joihin ne oli alun perin tarkoitettu, linnoissa tai alttarien yläpuolella. Maallistumisen ja uskonpuhdistuksen seurauksena osa niistä kuitenkin tuhoutui tai siirrettiin muualle. Nykyään monet Strigelin teoksista ovat julkisissa kokoelmissa - ja tietenkin Strigel-museossa Memmingenissä.
Sivu 1 / 1