Bysanttilainen taide kattaa valtavan ajanjakson, kun otetaan huomioon, että sillä viitataan koko Bysantin valtakuntaan, joka ulottui 4. vuosisadasta 15. vuosisadalle. Jopa silloin, kun Bysantin keisarikunta - myös Bysantti eli Itä-Rooman valtakunta - päättyi Konstantinopolin kukistumiseen (1453), taide säilyi elävänä. Bysantin taiteessa on pääasiassa uskonnollisia aiheita, joita edisti kirkko, jolla oli suuri vaikutus yhteiskuntaan. Freskoilla ja paneelimaalauksilla oli suuri merkitys, ja ikonia pidetään tuon aikakauden symbolina. Vielä nykyäänkin ne ovat välttämätön osa kulkueita. Taiteelliset ja pyhimyskuvat kehittyivät myöhäisantiikin figuratiivisesta maalaustaiteesta, jossa kuvataan kuolleita, jumalia ja keisareita. Antiikin aika oli inspiraation lähteenä myös monille muille taidemuodoille. Näin ollen siirtymät antiikin taiteen ja bysanttilaisen taiteen välillä, jossa omaksuttiin monia elementtejä, kuten pylväitä, antiikin portaita tai ratsastajapatsaita, ovat sujuvia.
Bysantin mosaiikit saavuttivat maailmanmaineeseen. Tämäkin taito on peräisin roomalaisilta. Mutta kun roomalaiset käyttivät pieniä kiviä, lasia ja keramiikkaa, bysanttilaiset jalostivat mosaiikkejaan runsaasti lehtikullalla ja jalokivillä. Tärkeimmät mosaiikit on tehty Ravennassa. Loistava esimerkki tästä on myöhäisantiikin ja varhaisbysantin ajan San Vitalen kirkko. Kirkon tiilijulkisivu on lähes kokonaan kimaltavien kultamosaiikkien peitossa, ja sen on tarkoitus symboloida äärettömyyttä. Sisätiloissa on myös runsaasti mosaiikkikoristeita, joissa on kukka- ja koristekuvioita lattiassa ja seinissä. Tässä mosaiikit ovat lämpimiä maanläheisiä värejä. Ravennassa valmistettiin myös korkealaatuisia norsunluuveistoksia. Myös taide- ja käsityötaiteella oli tärkeä rooli tällä aikakaudella. Hopea- ja kultasepäntyön lisäksi valmistettiin emali- ja lasitöitä sekä itämaisilla kuvioilla varustettuja brokadi- ja silkkikankaita. Kirjojen maalaaminen ja kuvitus olivat myös osa tätä. Kuvanveistoa kohdeltiin jokseenkin äitipuolen tavoin, sillä kuvanveistäjät joutuivat useimmiten tyytymään reliefeihin, koska veistoksia pidettiin "pakanallisina".
Bysantin taide vaikutti tietenkin suuresti eurooppalaiseen taiteeseen ja kirkkoarkkitehtuuriin, Italian paneelimaalaukseen tai Neitsyt Marian kuvauksiin myöhäisgoottilaisella kaudella. Erityisesti Italiassa bysanttilaiset elementit olivat läsnä kaikissa taidesuuntauksissa romaanisesta goottilaisuuteen ja renessanssiin. Venetsia, entinen siirtomaa, sai erityisen voimakkaan vaikutuksen bysanttilaisesta taiteesta. Kun venetsialaiset ristiretkeläiset valloittivat Konstantinopolin (1204), laguunikaupunkiin tuli lukuisia taideaarteita. Niiden joukossa on Konstantinopolin hippodromin kvadriga, joka nykyään näkyy alas Pyhän Markuksen katedraalista.
Tämä monumentaalinen taiteellinen aikakausi jätti jälkensä myös Pohjois-Eurooppaan. Esimerkiksi Kaarle Suuren Aachenin katedraali tai Kölnin romaaniset kirkkorakennukset. Bysanttilainen taide koki uudelleensyntymisen 1800-luvun romantiikan aikana. Luultavasti kuuluisin esimerkki uusbysanttisesta arkkitehtuurista on Sacré-Cœur de Montmartren basilika. Ludvig I:n valtakaudella rakennettiin lukuisia rakennuksia, joissa käytettiin bysanttilaisia tyylejä, kuten mosaiikkeja, tynnyriholveja ja kapiteeleja. Neuschwansteinin linnan valtaistuinsalin lattiaan on upotettu valtava mosaiikki.
Bysanttilainen taide kattaa valtavan ajanjakson, kun otetaan huomioon, että sillä viitataan koko Bysantin valtakuntaan, joka ulottui 4. vuosisadasta 15. vuosisadalle. Jopa silloin, kun Bysantin keisarikunta - myös Bysantti eli Itä-Rooman valtakunta - päättyi Konstantinopolin kukistumiseen (1453), taide säilyi elävänä. Bysantin taiteessa on pääasiassa uskonnollisia aiheita, joita edisti kirkko, jolla oli suuri vaikutus yhteiskuntaan. Freskoilla ja paneelimaalauksilla oli suuri merkitys, ja ikonia pidetään tuon aikakauden symbolina. Vielä nykyäänkin ne ovat välttämätön osa kulkueita. Taiteelliset ja pyhimyskuvat kehittyivät myöhäisantiikin figuratiivisesta maalaustaiteesta, jossa kuvataan kuolleita, jumalia ja keisareita. Antiikin aika oli inspiraation lähteenä myös monille muille taidemuodoille. Näin ollen siirtymät antiikin taiteen ja bysanttilaisen taiteen välillä, jossa omaksuttiin monia elementtejä, kuten pylväitä, antiikin portaita tai ratsastajapatsaita, ovat sujuvia.
Bysantin mosaiikit saavuttivat maailmanmaineeseen. Tämäkin taito on peräisin roomalaisilta. Mutta kun roomalaiset käyttivät pieniä kiviä, lasia ja keramiikkaa, bysanttilaiset jalostivat mosaiikkejaan runsaasti lehtikullalla ja jalokivillä. Tärkeimmät mosaiikit on tehty Ravennassa. Loistava esimerkki tästä on myöhäisantiikin ja varhaisbysantin ajan San Vitalen kirkko. Kirkon tiilijulkisivu on lähes kokonaan kimaltavien kultamosaiikkien peitossa, ja sen on tarkoitus symboloida äärettömyyttä. Sisätiloissa on myös runsaasti mosaiikkikoristeita, joissa on kukka- ja koristekuvioita lattiassa ja seinissä. Tässä mosaiikit ovat lämpimiä maanläheisiä värejä. Ravennassa valmistettiin myös korkealaatuisia norsunluuveistoksia. Myös taide- ja käsityötaiteella oli tärkeä rooli tällä aikakaudella. Hopea- ja kultasepäntyön lisäksi valmistettiin emali- ja lasitöitä sekä itämaisilla kuvioilla varustettuja brokadi- ja silkkikankaita. Kirjojen maalaaminen ja kuvitus olivat myös osa tätä. Kuvanveistoa kohdeltiin jokseenkin äitipuolen tavoin, sillä kuvanveistäjät joutuivat useimmiten tyytymään reliefeihin, koska veistoksia pidettiin "pakanallisina".
Bysantin taide vaikutti tietenkin suuresti eurooppalaiseen taiteeseen ja kirkkoarkkitehtuuriin, Italian paneelimaalaukseen tai Neitsyt Marian kuvauksiin myöhäisgoottilaisella kaudella. Erityisesti Italiassa bysanttilaiset elementit olivat läsnä kaikissa taidesuuntauksissa romaanisesta goottilaisuuteen ja renessanssiin. Venetsia, entinen siirtomaa, sai erityisen voimakkaan vaikutuksen bysanttilaisesta taiteesta. Kun venetsialaiset ristiretkeläiset valloittivat Konstantinopolin (1204), laguunikaupunkiin tuli lukuisia taideaarteita. Niiden joukossa on Konstantinopolin hippodromin kvadriga, joka nykyään näkyy alas Pyhän Markuksen katedraalista.
Tämä monumentaalinen taiteellinen aikakausi jätti jälkensä myös Pohjois-Eurooppaan. Esimerkiksi Kaarle Suuren Aachenin katedraali tai Kölnin romaaniset kirkkorakennukset. Bysanttilainen taide koki uudelleensyntymisen 1800-luvun romantiikan aikana. Luultavasti kuuluisin esimerkki uusbysanttisesta arkkitehtuurista on Sacré-Cœur de Montmartren basilika. Ludvig I:n valtakaudella rakennettiin lukuisia rakennuksia, joissa käytettiin bysanttilaisia tyylejä, kuten mosaiikkeja, tynnyriholveja ja kapiteeleja. Neuschwansteinin linnan valtaistuinsalin lattiaan on upotettu valtava mosaiikki.
Sivu 1 / 4