Carl Blechenin ylivoimainen menestys taidemaalarina ei välttämättä ollut hänen kehdossaan: hänen vanhemmillaan ei ollut mitään tekemistä taiteen tai maalauksen kanssa. Hänen isänsä oli verovirkailija, ja perhe eli vaatimattomissa oloissa. Carl Blechen syntyi Berliinissä vuonna 1798. Lukioaikana hän sai oppitunteja tunnetulta taidemaalarilta Ch. G. Lemmrichiltä, joka tunnisti hänen potentiaalinsa. Valitettavasti Blechenin vanhemmilla ei ollut varaa päästää poikaansa opiskelemaan, joten hän aloitti oppisopimuskoulutuksen pankkivirkailijana ja työskenteli myös tässä ammatissa. Sivutoimisesti hän kuitenkin omistautui aina maalaamiselle. Lopulta, 24-vuotiaana, hän aloitti opinnot Berliinin taideakatemiassa. Valmistuttuaan hän sai vakituisen työpaikan Berliinin Königsstädtisches Theaterin koristemaalarina, mutta menetti sen jälleen henkilökohtaisten riitojen vuoksi. Hän ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi ja matkusti Itämeren rannikolla ja erityisesti Italiassa. Hän toi kotiin yli 500 luonnosta, joista hän loi maalauksiaan.
Hän tuli ihmisten tietoisuuteen ja 33-vuotiaana hänet nimitettiin Berliinin akatemian maisemamaalauksen professoriksi. Hän jatkoi matkustamista, maalaamista ja opettamista, mutta hänen heikentynyt terveytensä näkyi yhä selvemmin. Hänellä oli vakavia mielenterveysongelmia ja hän kärsi toistuvista masennuksista. Lopulta hän sai virkavapaata Akatemiasta. Hänen viimeinen matkansa vei hänet Dresdeniin, ja sieltä hän teki viimeisen piirroksensa.Blechen ei koskaan toipunut terveydentilastaan. Hän kuoli mielenhäiriöön 23. heinäkuuta 1840.
Käsityksemme maalaustaiteen romantiikasta on muotoutunut TAITEILIJOILTA0, ja siihen kuuluvat villiromanttiset maisemat, dramaattiset tunnelmat, orastavat puut ja säästä kärsivät linnat. Kaikki nämä ainekset löytyvät myös Carl Blechenin töistä, mutta toisin kuin varhaisromantikot, hän ei luonut satumaisia tai sankarillisia maisemia. Hänen maisemansa kuvaavat todellisuutta, ovat rajuja ja samalla raittiimpia. Valo- ja väritehosteillaan hän saa aikaan tunnelmia, jotka muistuttavat jo impressionisteja. Tämä tapa kuvata luontoa oli aikanaan varsin kiistanalainen, mutta hänen työnsä oli uraauurtavaa.
Carl Blechenin ylivoimainen menestys taidemaalarina ei välttämättä ollut hänen kehdossaan: hänen vanhemmillaan ei ollut mitään tekemistä taiteen tai maalauksen kanssa. Hänen isänsä oli verovirkailija, ja perhe eli vaatimattomissa oloissa. Carl Blechen syntyi Berliinissä vuonna 1798. Lukioaikana hän sai oppitunteja tunnetulta taidemaalarilta Ch. G. Lemmrichiltä, joka tunnisti hänen potentiaalinsa. Valitettavasti Blechenin vanhemmilla ei ollut varaa päästää poikaansa opiskelemaan, joten hän aloitti oppisopimuskoulutuksen pankkivirkailijana ja työskenteli myös tässä ammatissa. Sivutoimisesti hän kuitenkin omistautui aina maalaamiselle. Lopulta, 24-vuotiaana, hän aloitti opinnot Berliinin taideakatemiassa. Valmistuttuaan hän sai vakituisen työpaikan Berliinin Königsstädtisches Theaterin koristemaalarina, mutta menetti sen jälleen henkilökohtaisten riitojen vuoksi. Hän ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi ja matkusti Itämeren rannikolla ja erityisesti Italiassa. Hän toi kotiin yli 500 luonnosta, joista hän loi maalauksiaan.
Hän tuli ihmisten tietoisuuteen ja 33-vuotiaana hänet nimitettiin Berliinin akatemian maisemamaalauksen professoriksi. Hän jatkoi matkustamista, maalaamista ja opettamista, mutta hänen heikentynyt terveytensä näkyi yhä selvemmin. Hänellä oli vakavia mielenterveysongelmia ja hän kärsi toistuvista masennuksista. Lopulta hän sai virkavapaata Akatemiasta. Hänen viimeinen matkansa vei hänet Dresdeniin, ja sieltä hän teki viimeisen piirroksensa.Blechen ei koskaan toipunut terveydentilastaan. Hän kuoli mielenhäiriöön 23. heinäkuuta 1840.
Käsityksemme maalaustaiteen romantiikasta on muotoutunut TAITEILIJOILTA0, ja siihen kuuluvat villiromanttiset maisemat, dramaattiset tunnelmat, orastavat puut ja säästä kärsivät linnat. Kaikki nämä ainekset löytyvät myös Carl Blechenin töistä, mutta toisin kuin varhaisromantikot, hän ei luonut satumaisia tai sankarillisia maisemia. Hänen maisemansa kuvaavat todellisuutta, ovat rajuja ja samalla raittiimpia. Valo- ja väritehosteillaan hän saa aikaan tunnelmia, jotka muistuttavat jo impressionisteja. Tämä tapa kuvata luontoa oli aikanaan varsin kiistanalainen, mutta hänen työnsä oli uraauurtavaa.
Sivu 1 / 1