Teknologiset innovaatiot kiinnostivat häntä palavasti. Carl Grossberg oli teollinen taidemaalari, joka sai vaikutteita uuden esineellisyyden taiteellisesta aikakaudesta. Hän koki ensimmäisen maailmansodan ja toisen maailmansodan alun. Hänen intohimonsa oli kuitenkin aina maalaaminen, aina kuolemaansa asti.
Carl Grossberg, oikealta nimeltään Georg Carl Wilhelm Grandmontagne, oli saksalainen taidemaalari, joka ikuisti teoksensa öljyväreillä ja akvarelleilla kankaalle. Alun perin hän kuitenkin opiskeli arkkitehtuuria, vielä nimellä Grandmontagne, jonka hänen isänsä kuitenkin pian sen jälkeen saksalaisti Grossbergiksi. Sitten hän joutui keskeyttämään opintonsa, koska hänet kutsuttiin asepalvelukseen ensimmäisen maailmansodan alussa. Muutamaa vuotta myöhemmin hän palasi haavoittuneena, mutta sota ei voinut estää häntä tekemästä uraa. Heti kun vamma oli parantunut, hän omistautui kuvataiteen opiskelulle ja harrasti maalausta, koristetaidetta ja tilataidetta. Hän saavutti menestystä pitämällä yksityisnäyttelyitä Stuttgartissa, myöhemmin myös Berliinissä ja useissa Saksan kaupungeissa. Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai Rooman palkinnon näyttelyistään ja taiteestaan. Grossbergillä oli kuitenkin itse asiassa suurempi hanke. Projektin nimeltä "Industrieplans", maalaussarja, jonka oli tarkoitus edustaa läpileikkausta Saksan tärkeimmistä teollisuudenaloista. Valitettavasti se ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Hänet kutsuttiin nimittäin toisen maailmansodan alussa uudelleen palvelukseen ja sijoitettiin Puolaan. Lopulta hän kuoli auto-onnettomuudessa vieraillessaan perheensä luona kotilomalla.
Grossbergin teoksia ei tuotettu johdonmukaisesti koko hänen uransa aikana. Ne muuttuivat ajan myötä. Aluksi hän teki kaupunkikuvia öljy- ja akvarellimaalauksina Lyonel Feiningerin innoittamana. Nämä rakennuskortteleiden kaltaiset rakenteet olivat väriltään kirkkaita ja rohkeita, ja tyyli oli täynnä yksityiskohtia ja tarkkuutta. Tästä tuli myös Grossbergin tavaramerkki. Myöhemmin hän investoi teknisiin laitteisiin, joiden suunnittelusta tuli yhä enemmän nerokas näkökulma, jota hän kuvasi. Hän tuotti niin sanottuja "unelmakuvia", joissa geometrisoituja koneita rikastettiin surrealistisilla elementeillä ja muutettiin ne symboliseksi taidetilaksi. 1930-luvun alussa hän kuitenkin hylkäsi "unelmakuvansa" ja siirtyi uuden esineellisyyden taideaikakauteen, jonka tyyliin hän kuvasi teknisiä sisätiloja ilman lisävarusteita. Erityisesti tehdashallit ja konemuotokuvat olivat keskeisiä motiiveja hänen töissään tällä kaudella. Hänen ammattitaitonsa oli muuttaa aikansa teolliset toimijat keinotekoisiksi hetkiksi. Tämä loi sen etäännyttävän, alijäähdytetyn kuvakielen ja ajattoman steriilin, joka teki hänestä sen teollisen taidemaalarin, jollaisena Grossberg yhä tunnetaan.
Teknologiset innovaatiot kiinnostivat häntä palavasti. Carl Grossberg oli teollinen taidemaalari, joka sai vaikutteita uuden esineellisyyden taiteellisesta aikakaudesta. Hän koki ensimmäisen maailmansodan ja toisen maailmansodan alun. Hänen intohimonsa oli kuitenkin aina maalaaminen, aina kuolemaansa asti.
Carl Grossberg, oikealta nimeltään Georg Carl Wilhelm Grandmontagne, oli saksalainen taidemaalari, joka ikuisti teoksensa öljyväreillä ja akvarelleilla kankaalle. Alun perin hän kuitenkin opiskeli arkkitehtuuria, vielä nimellä Grandmontagne, jonka hänen isänsä kuitenkin pian sen jälkeen saksalaisti Grossbergiksi. Sitten hän joutui keskeyttämään opintonsa, koska hänet kutsuttiin asepalvelukseen ensimmäisen maailmansodan alussa. Muutamaa vuotta myöhemmin hän palasi haavoittuneena, mutta sota ei voinut estää häntä tekemästä uraa. Heti kun vamma oli parantunut, hän omistautui kuvataiteen opiskelulle ja harrasti maalausta, koristetaidetta ja tilataidetta. Hän saavutti menestystä pitämällä yksityisnäyttelyitä Stuttgartissa, myöhemmin myös Berliinissä ja useissa Saksan kaupungeissa. Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai Rooman palkinnon näyttelyistään ja taiteestaan. Grossbergillä oli kuitenkin itse asiassa suurempi hanke. Projektin nimeltä "Industrieplans", maalaussarja, jonka oli tarkoitus edustaa läpileikkausta Saksan tärkeimmistä teollisuudenaloista. Valitettavasti se ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Hänet kutsuttiin nimittäin toisen maailmansodan alussa uudelleen palvelukseen ja sijoitettiin Puolaan. Lopulta hän kuoli auto-onnettomuudessa vieraillessaan perheensä luona kotilomalla.
Grossbergin teoksia ei tuotettu johdonmukaisesti koko hänen uransa aikana. Ne muuttuivat ajan myötä. Aluksi hän teki kaupunkikuvia öljy- ja akvarellimaalauksina Lyonel Feiningerin innoittamana. Nämä rakennuskortteleiden kaltaiset rakenteet olivat väriltään kirkkaita ja rohkeita, ja tyyli oli täynnä yksityiskohtia ja tarkkuutta. Tästä tuli myös Grossbergin tavaramerkki. Myöhemmin hän investoi teknisiin laitteisiin, joiden suunnittelusta tuli yhä enemmän nerokas näkökulma, jota hän kuvasi. Hän tuotti niin sanottuja "unelmakuvia", joissa geometrisoituja koneita rikastettiin surrealistisilla elementeillä ja muutettiin ne symboliseksi taidetilaksi. 1930-luvun alussa hän kuitenkin hylkäsi "unelmakuvansa" ja siirtyi uuden esineellisyyden taideaikakauteen, jonka tyyliin hän kuvasi teknisiä sisätiloja ilman lisävarusteita. Erityisesti tehdashallit ja konemuotokuvat olivat keskeisiä motiiveja hänen töissään tällä kaudella. Hänen ammattitaitonsa oli muuttaa aikansa teolliset toimijat keinotekoisiksi hetkiksi. Tämä loi sen etäännyttävän, alijäähdytetyn kuvakielen ja ajattoman steriilin, joka teki hänestä sen teollisen taidemaalarin, jollaisena Grossberg yhä tunnetaan.
Sivu 1 / 1