1800-luku - mullistusten, rappion ja uusien alkujen aikakausi. Muutosten keskellä maisemamaalari, joka osaa vangita horisontit, joissa historia, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat. Carl Rottmann, joka pysyi koko elämänsä ajan omistautuneena monumentaaliselle maisemamaalaukselle, ei ikuistanut pelkkiä luontokohteita vaan historiallisen toiminnan paikkoja, ihmisen sivilisaation jäänteitä. Hänen näkemyksensä ansaitsivat kuninkaan suosion ja johtivat eroon ihannoidusta klassismista.
Yliopiston piirustuksenopettajan poikana syntynyt Rottmann on ennalta määrätty tekemään uraa esittävän taiteen parissa. Hän oppii pitämään harjaa kädessä jo ennen kuin hän ottaa ensimmäiset askeleensa. Hänen isänsä opettaa ja kannustaa nuorta lahjakkuutta. Rottmann viettää nuoruutensa taiteilijoiden ja vapaiden henkien seurassa ja imee vaikutteita Johann Christian Xelleriltä ja George Augustus Wallisilta. Alppeja edeltävät maisemat herättävät Rottmannin esteettisen tajun, hänen intohimonsa luontoa ja siinä esiin nousevia historian jälkiä kohtaan. Vuoret ja kukkulat, Heidelbergin linna ja Neckar ovat Rottmannin varhaisimpia motiiveja. Mutta kotimaailmasta tulee hänelle ahdas. Nuori mies matkustaa läpi Saksan ja Itävallan ja löytää inspiraatiota Salzburgin maaseudulta. Lopulta Münchenissä hän kohtaa kohtalonsa. Hänen avioliittonsa Friederike Sckellin kanssa herättää kenenkään muun kuin Baijerin kuninkaan huomion.
Vain kolmekymppisenä ja luovuutensa kukoistuskaudella Rottmannin maailma laajenee yhtäkkiä. Ludwig I haluaa näkymän Palermosta, rahoittaa nuoren taidemaalarin Sisilian-matkan. Rottmann joutuu tienhaaraan. Hänen tulevan työnsä kohtalo riippui monarkin hyväksynnästä tai paheksunnasta. Mutta hän hallitsee testin. Ludwig I:stä tuli Rottmannin avoin ihailija, joka ei kaihtanut rappion ja katoavaisuuden kuvaamista. Regentti tilasi useita maalaussarjoja suosikkimaisemamaalariltaan. Ensimmäinen käsittää 28 freskomaalausta italialaisista maisemista, ja sen on määrä koristella Münchenin Hofgartenin arkadeja. Rottmann työskenteli kolme vuotta toimeksiannon parissa, jonka valmis lopputulos kaatui aivan liian aikaisin Saksan epävakaaseen säähän, läheisen suihkulähteen vaikutukseen ja mielivaltaiseen ilkivaltaan. Rottmann ei kuitenkaan tiennyt tästä mitään aloittaessaan toisen maalaussarjan vuonna 1833. Kuninkaan pyynnöstä hänen oli määrä ikuistaa 38 näkymää antiikin Kreikan nähtävyyksistä. Rottmann teki pitkän matkan Kreikkaan ja koki siellä vaikeuksia ja levottomuuksia. Münchenissä hän työskenteli kuninkaan tarkkaavaisen silmäterän alla, joka tarkasti työn edistymisen lähes päivittäin. Mutta edistyminen on hidasta. Hän päätti jatkuvasti tekniikasta, pohjasta, väreistä ja näyttelypaikasta. Yritys muuttuu odysseiaksi. Rottmannin visio supistui 23 teokseen, joiden valmistuminen vei lähes kolmanneksen hänen elämästään. Vaikka Rottmann nimitettiin hovimaalariksi vuonna 1841, hän kuoli pian Kreikka-syklin valmistumisen jälkeen uupuneena ja kipujen piinaamana vain 53-vuotiaana vatsavaivoihin.
1800-luku - mullistusten, rappion ja uusien alkujen aikakausi. Muutosten keskellä maisemamaalari, joka osaa vangita horisontit, joissa historia, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat. Carl Rottmann, joka pysyi koko elämänsä ajan omistautuneena monumentaaliselle maisemamaalaukselle, ei ikuistanut pelkkiä luontokohteita vaan historiallisen toiminnan paikkoja, ihmisen sivilisaation jäänteitä. Hänen näkemyksensä ansaitsivat kuninkaan suosion ja johtivat eroon ihannoidusta klassismista.
Yliopiston piirustuksenopettajan poikana syntynyt Rottmann on ennalta määrätty tekemään uraa esittävän taiteen parissa. Hän oppii pitämään harjaa kädessä jo ennen kuin hän ottaa ensimmäiset askeleensa. Hänen isänsä opettaa ja kannustaa nuorta lahjakkuutta. Rottmann viettää nuoruutensa taiteilijoiden ja vapaiden henkien seurassa ja imee vaikutteita Johann Christian Xelleriltä ja George Augustus Wallisilta. Alppeja edeltävät maisemat herättävät Rottmannin esteettisen tajun, hänen intohimonsa luontoa ja siinä esiin nousevia historian jälkiä kohtaan. Vuoret ja kukkulat, Heidelbergin linna ja Neckar ovat Rottmannin varhaisimpia motiiveja. Mutta kotimaailmasta tulee hänelle ahdas. Nuori mies matkustaa läpi Saksan ja Itävallan ja löytää inspiraatiota Salzburgin maaseudulta. Lopulta Münchenissä hän kohtaa kohtalonsa. Hänen avioliittonsa Friederike Sckellin kanssa herättää kenenkään muun kuin Baijerin kuninkaan huomion.
Vain kolmekymppisenä ja luovuutensa kukoistuskaudella Rottmannin maailma laajenee yhtäkkiä. Ludwig I haluaa näkymän Palermosta, rahoittaa nuoren taidemaalarin Sisilian-matkan. Rottmann joutuu tienhaaraan. Hänen tulevan työnsä kohtalo riippui monarkin hyväksynnästä tai paheksunnasta. Mutta hän hallitsee testin. Ludwig I:stä tuli Rottmannin avoin ihailija, joka ei kaihtanut rappion ja katoavaisuuden kuvaamista. Regentti tilasi useita maalaussarjoja suosikkimaisemamaalariltaan. Ensimmäinen käsittää 28 freskomaalausta italialaisista maisemista, ja sen on määrä koristella Münchenin Hofgartenin arkadeja. Rottmann työskenteli kolme vuotta toimeksiannon parissa, jonka valmis lopputulos kaatui aivan liian aikaisin Saksan epävakaaseen säähän, läheisen suihkulähteen vaikutukseen ja mielivaltaiseen ilkivaltaan. Rottmann ei kuitenkaan tiennyt tästä mitään aloittaessaan toisen maalaussarjan vuonna 1833. Kuninkaan pyynnöstä hänen oli määrä ikuistaa 38 näkymää antiikin Kreikan nähtävyyksistä. Rottmann teki pitkän matkan Kreikkaan ja koki siellä vaikeuksia ja levottomuuksia. Münchenissä hän työskenteli kuninkaan tarkkaavaisen silmäterän alla, joka tarkasti työn edistymisen lähes päivittäin. Mutta edistyminen on hidasta. Hän päätti jatkuvasti tekniikasta, pohjasta, väreistä ja näyttelypaikasta. Yritys muuttuu odysseiaksi. Rottmannin visio supistui 23 teokseen, joiden valmistuminen vei lähes kolmanneksen hänen elämästään. Vaikka Rottmann nimitettiin hovimaalariksi vuonna 1841, hän kuoli pian Kreikka-syklin valmistumisen jälkeen uupuneena ja kipujen piinaamana vain 53-vuotiaana vatsavaivoihin.
Sivu 1 / 1