Brittiläinen taidemaalari Cecil Charles Windsor Aldin julkaisi nuorena miehenä vuodesta 1890 alkaen lukuisia piirroksia lehdissä ja sanomalehdissä. Hän maalasi maaseutuelämää sen kaikissa muodoissa. Aldin oli opiskellut anatomiaa ja eläinten maalausta. Tämä vaikutti erittäin myönteisesti hänen kuvituksiinsa, jotka vangitsevat katsojan välittömästi rakastavilla yksityiskohdillaan. Aldin työskenteli erilaisten maalaustekniikoiden parissa ja käytti vesivärin, hiilen ja pastellien lisäksi lyijykynää ja mustetta.
Erityisesti hevosten ystävät nauttivat edelleen Aldinin usein humoristisista kuvauksista ratsastajista, heidän hevosistaan, täpötäysistä hevosvaunuista ja monista hevosten kanssa tapahtuvista onnettomuuksista. Kaikki, joilla on yksi tai useampi koira, nauttivat välittömästi Aldinin koiramuotokuvista. Taidemaalari osasi hyvin vangita arkisia motiiveja elämästä nelijalkaisen ystävän kanssa hyvin herttaisella tavalla. Aldin hyödynsi omia kokemuksiaan. Hän piti näistä rakastettavista otuksista ja piirsi myös koiria, jotka asuivat hänen kanssaan. Aldin innostui tyypillisestä brittiläisestä ketunmetsästyksestä, joka oli yläluokan perinteinen urheilulaji, ja omisti sille lukuisia kuvia. Aldinin aikana tämä metsästysmuoto oli hyvin suosittu; sittemmin Britanniassa on suhtauduttu kriittisesti ketunmetsästykseen.
Aldin ei luonut vain maalauksia, joissa eläimet ovat pääosassa. Hän valmisti lukuisia värilitografioita kirkoista, kuten Westminster Abbeysta ja Canterburyn katedraalista. Hän tuli tunnetuksi myös tunnettujen kirjojen kuvittajana. Aldin kuvitti englantilaisen kirjailijan Charles Dickensin ensimmäisen romaanin "The Posthumous Papers of the Pickwick Club". Vielä enemmän iloa Aldinilla on ollut kuvittaa englantilaisen kirjailijan Anna Sewellin nuorille suunnattua kirjaa "Black Beauty: The Autobiography of a Horse". Hänellä oli vuosien varrella runsaasti kokemusta eläinmuotokuvista, erityisesti hevosista.
Koiraharrastajana hänellä on varmasti ollut paljon iloa kuvittaa Maurice Maeterlingin kirjaa "Koirani", joka kuvaa buldogin ja miehen erottamatonta ystävyyttä. Aldin työskenteli myös kirjailijana ja julkaisi vuonna 1920 teoksen "Old Manor Houses" ja vuotta myöhemmin teoksen "Old Inns", jossa oli hänen omia arkkitehtuurimaalauksiaan. Hänen maalauksensa eivät koskaan vaikuta sekavilta, vaan jokainen yksityiskohta vaikuttaa vakuuttavasti kokonaisvaikutelmaan. Aldinin teokset piirtävät autenttisen kuvan brittiläisestä yhteiskunnasta, joka on täynnä nokkeluutta ja hienovaraista englantilaista huumoria.
Brittiläinen taidemaalari Cecil Charles Windsor Aldin julkaisi nuorena miehenä vuodesta 1890 alkaen lukuisia piirroksia lehdissä ja sanomalehdissä. Hän maalasi maaseutuelämää sen kaikissa muodoissa. Aldin oli opiskellut anatomiaa ja eläinten maalausta. Tämä vaikutti erittäin myönteisesti hänen kuvituksiinsa, jotka vangitsevat katsojan välittömästi rakastavilla yksityiskohdillaan. Aldin työskenteli erilaisten maalaustekniikoiden parissa ja käytti vesivärin, hiilen ja pastellien lisäksi lyijykynää ja mustetta.
Erityisesti hevosten ystävät nauttivat edelleen Aldinin usein humoristisista kuvauksista ratsastajista, heidän hevosistaan, täpötäysistä hevosvaunuista ja monista hevosten kanssa tapahtuvista onnettomuuksista. Kaikki, joilla on yksi tai useampi koira, nauttivat välittömästi Aldinin koiramuotokuvista. Taidemaalari osasi hyvin vangita arkisia motiiveja elämästä nelijalkaisen ystävän kanssa hyvin herttaisella tavalla. Aldin hyödynsi omia kokemuksiaan. Hän piti näistä rakastettavista otuksista ja piirsi myös koiria, jotka asuivat hänen kanssaan. Aldin innostui tyypillisestä brittiläisestä ketunmetsästyksestä, joka oli yläluokan perinteinen urheilulaji, ja omisti sille lukuisia kuvia. Aldinin aikana tämä metsästysmuoto oli hyvin suosittu; sittemmin Britanniassa on suhtauduttu kriittisesti ketunmetsästykseen.
Aldin ei luonut vain maalauksia, joissa eläimet ovat pääosassa. Hän valmisti lukuisia värilitografioita kirkoista, kuten Westminster Abbeysta ja Canterburyn katedraalista. Hän tuli tunnetuksi myös tunnettujen kirjojen kuvittajana. Aldin kuvitti englantilaisen kirjailijan Charles Dickensin ensimmäisen romaanin "The Posthumous Papers of the Pickwick Club". Vielä enemmän iloa Aldinilla on ollut kuvittaa englantilaisen kirjailijan Anna Sewellin nuorille suunnattua kirjaa "Black Beauty: The Autobiography of a Horse". Hänellä oli vuosien varrella runsaasti kokemusta eläinmuotokuvista, erityisesti hevosista.
Koiraharrastajana hänellä on varmasti ollut paljon iloa kuvittaa Maurice Maeterlingin kirjaa "Koirani", joka kuvaa buldogin ja miehen erottamatonta ystävyyttä. Aldin työskenteli myös kirjailijana ja julkaisi vuonna 1920 teoksen "Old Manor Houses" ja vuotta myöhemmin teoksen "Old Inns", jossa oli hänen omia arkkitehtuurimaalauksiaan. Hänen maalauksensa eivät koskaan vaikuta sekavilta, vaan jokainen yksityiskohta vaikuttaa vakuuttavasti kokonaisvaikutelmaan. Aldinin teokset piirtävät autenttisen kuvan brittiläisestä yhteiskunnasta, joka on täynnä nokkeluutta ja hienovaraista englantilaista huumoria.
Sivu 1 / 4