Ranskan tasavallassa 1800-luvun puolivälissä, Napoleonin sotien ja Ranskan ja Preussin sodan välisenä aikana, Charles Cottet teki itselleen nimeä jälki-impressionismin varsin lukuisten ja moninaisten edustajien joukossa.
Tuomarin poika löysi tiensä maalaustaiteen pariin jo varhain - hänen varakas perheensä mahdollisti 17-vuotiaan opiskelun yhdessä Ranskan kuuluisimmista taidekouluista: Ecole des beaux-arts des Parisissa. Suuntaus impressionismiin ja sen jatkokehitykseen kiteytyi hänessä kuitenkin vasta myöhemmin. Cottet opiskeli ensin eri liikkeiden käsityötaitoja: TAITEILIJAPAIKAN0 raamatunkohtauksista ja seinämaalauksista TAITEILIJAPAIKAN1 alkuvaiheessa olevaan naturalistiseen ulkoilmamaalaukseen ja Academie Julianiin, jossa hän oppi salonkimaalauksen ja alastonmaalauksen edustajilta. Pariisin taideteollisuuskoulu Ecole des beaux-arts des Paris muodosti tässä ratkaisevan keskuksen, jossa nuori taidemaalari pääsi kurkistamaan kuvataiteen kaleidoskooppiin.
Cottet ei ollut pitkään Pariisissa. Neljä vuotta opintojensa aloittamisen jälkeen hän matkusti Hollantiin. Haagin koulukunnan melko kromaattinen, kiertelemätön maisemamaalaus on saattanut vaikuttaa häneen. Erityisesti hänen 1900-luvun alun satamamaalauksensa tuovat mieleen näiden maalareiden toisinaan synkän tyylin. Kaksi vuotta myöhemmin hän löysi Bretagnen itselleen ja palasi sinne monta kertaa. Vaikuttaa siltä, että Cottet on kyennyt yhdistämään Hollannin vaikutelmat Ranskan kaikuvaan impressionismiin ja ilmaisemaan teoksissaan tuttuuden ja saapumisen tunnetta, johon voi liittyä sekä sokeaa iloa että tiettyä melankoliaa. Nuori ranskalainen taidemaalari alkoi löytää tiensä.
Lähes mustia siluetteja pienistä veneistä lasisessa, hauraassa iltatunnelmassa tai tilannekuvia maaseudun kokoontumisista - hän näytti melkein haluavan taltuttaa maalauksistaan maanläheisen, täyteläisen juurtuneisuuden maahan. Hänen siveltimenvetonsa muistuttavat Auguste Rodinin veistoksia, kuuluisan nykyajan kuvanveistäjän, jonka kanssa hänellä oli ystävyyssuhde. Hänen vahva, tumma maalaustyylinsä oli inspiroiva. Hänen ympärilleen muodostui "Bande noire", taiteilijayhdistys, joka tarjosi vastakohdan valoa tulvivalle impressionismille. Hän liittyi myös samanhenkiseen "Les Nabis" -ryhmään, joka oli omistautunut muotoilulle monin eri taidetekniikoin. Vaikka Bretagnen satamat ja rannikot olivat hänen teostensa pääkohteena, hän teki lukuisia matkoja. Hänen päämotiivinsa, satama, edustaa Cottettin paikkatietoisuutta yhdistettynä vaelluksenhaluun.
Hänen taiteellisia ja joskus etnografisia ansioitaan palkittiin hänen myöhempinä vuosinaan - muun muassa Ranskan kunniamerkillä. Cottet'n luova elämä päättyi lopulta sinne, mistä hänen uransa aikoinaan alkoi: Pariisiin.
Ranskan tasavallassa 1800-luvun puolivälissä, Napoleonin sotien ja Ranskan ja Preussin sodan välisenä aikana, Charles Cottet teki itselleen nimeä jälki-impressionismin varsin lukuisten ja moninaisten edustajien joukossa.
Tuomarin poika löysi tiensä maalaustaiteen pariin jo varhain - hänen varakas perheensä mahdollisti 17-vuotiaan opiskelun yhdessä Ranskan kuuluisimmista taidekouluista: Ecole des beaux-arts des Parisissa. Suuntaus impressionismiin ja sen jatkokehitykseen kiteytyi hänessä kuitenkin vasta myöhemmin. Cottet opiskeli ensin eri liikkeiden käsityötaitoja: TAITEILIJAPAIKAN0 raamatunkohtauksista ja seinämaalauksista TAITEILIJAPAIKAN1 alkuvaiheessa olevaan naturalistiseen ulkoilmamaalaukseen ja Academie Julianiin, jossa hän oppi salonkimaalauksen ja alastonmaalauksen edustajilta. Pariisin taideteollisuuskoulu Ecole des beaux-arts des Paris muodosti tässä ratkaisevan keskuksen, jossa nuori taidemaalari pääsi kurkistamaan kuvataiteen kaleidoskooppiin.
Cottet ei ollut pitkään Pariisissa. Neljä vuotta opintojensa aloittamisen jälkeen hän matkusti Hollantiin. Haagin koulukunnan melko kromaattinen, kiertelemätön maisemamaalaus on saattanut vaikuttaa häneen. Erityisesti hänen 1900-luvun alun satamamaalauksensa tuovat mieleen näiden maalareiden toisinaan synkän tyylin. Kaksi vuotta myöhemmin hän löysi Bretagnen itselleen ja palasi sinne monta kertaa. Vaikuttaa siltä, että Cottet on kyennyt yhdistämään Hollannin vaikutelmat Ranskan kaikuvaan impressionismiin ja ilmaisemaan teoksissaan tuttuuden ja saapumisen tunnetta, johon voi liittyä sekä sokeaa iloa että tiettyä melankoliaa. Nuori ranskalainen taidemaalari alkoi löytää tiensä.
Lähes mustia siluetteja pienistä veneistä lasisessa, hauraassa iltatunnelmassa tai tilannekuvia maaseudun kokoontumisista - hän näytti melkein haluavan taltuttaa maalauksistaan maanläheisen, täyteläisen juurtuneisuuden maahan. Hänen siveltimenvetonsa muistuttavat Auguste Rodinin veistoksia, kuuluisan nykyajan kuvanveistäjän, jonka kanssa hänellä oli ystävyyssuhde. Hänen vahva, tumma maalaustyylinsä oli inspiroiva. Hänen ympärilleen muodostui "Bande noire", taiteilijayhdistys, joka tarjosi vastakohdan valoa tulvivalle impressionismille. Hän liittyi myös samanhenkiseen "Les Nabis" -ryhmään, joka oli omistautunut muotoilulle monin eri taidetekniikoin. Vaikka Bretagnen satamat ja rannikot olivat hänen teostensa pääkohteena, hän teki lukuisia matkoja. Hänen päämotiivinsa, satama, edustaa Cottettin paikkatietoisuutta yhdistettynä vaelluksenhaluun.
Hänen taiteellisia ja joskus etnografisia ansioitaan palkittiin hänen myöhempinä vuosinaan - muun muassa Ranskan kunniamerkillä. Cottet'n luova elämä päättyi lopulta sinne, mistä hänen uransa aikoinaan alkoi: Pariisiin.
Sivu 1 / 1