Monien jugendkauden taiteilijoiden tavoin Charles Rennie Mackintosh pyrki yleiseen muotoiluun, joka liittyi arkkitehtuuriin, sisustukseen ja arkisiin esineisiin, toisin sanoen koko jokapäiväiseen elämään. Talojen lisäksi hän suunnitteli monenlaisia huonekaluja, kuvioi verhoja, muovaili ruokailuvälineitä ja metallia, luonnosteli kirjankansia ja harjoitti monenlaista muuta koristetaidetta. Lisäksi hän teki kukka-, koriste- ja arkkitehtuuriluonnoksia tai maisemakuvia.
Hän vaikutti merkittävästi Glasgow'n arkkitehtuuriin, Wienin Secessioniin ja Wiener Werkstätteniin mustavalkoisella tyylillään sekä saksalaisiin tuotantolaitoksiin Helleraussa. Siellä kehitetyt innovatiiviset ja uudet asumiskonseptit säteilivät Bauhausiin ja loivat perustan modernille huonekalusuunnittelulle, jollaisena me tunnemme ja arvostamme sitä tänä päivänä. Mackintoshin vaimo Margaret MacDonald, joka oli itsekin taiteellisesti aktiivinen, oli aina ratkaisevasti mukana Mackintoshin ideoissa ja käsitteissä. Mackintosh puolestaan sai vaikutteita isänsä puutarhaviljelyyn liittyvistä pyrkimyksistä, ja hän sisällytti mielellään tyyliteltyjä ruusuja tai muita kukkaelementtejä teoksiinsa. Lisäksi hän sai vaikutteita Skotlannin kelttiläisestä alkuperästä sekä japanilaisista taideteoksista, mikä johti geometriseen muotoiluun, tiettyyn yksinkertaisuuteen ja symboliseen muotokieleen. Erityisen huomionarvoinen on hänen suunnittelemansa ja toteuttamansa Glasgow'n taidekoulu, jota pidetään vielä nykyäänkin Charles Rennie Mackintoshin mestariteoksena huolimatta arkkitehdin alkavasta alkoholiriippuvuudesta. Kirjaston suunnittelu on tässä yhteydessä erityisen huomionarvoista. Neljän Glasgow'n salongin suunnittelun ja toteutuksen osalta ei myöskään ollut vailla tiettyä ironiaa se, että Mackintoshilla oli huomattava alkoholiongelma, sillä alkoholin vastaisen liiton jäsenenä toimeksiantaja pyrki innokkaasti luomaan teetä juovien ihmisten kohtaamispaikan juomisen ystävälliseen Skotlantiin, eikä alkoholin tarjoilu hänen teesalongissaan ollut missään nimessä tarkoitus.
Yhtä ymmärrettävää mutta sitäkin traagisempaa on se, että Mackintoshin kuuluisia tuoleja ja niiden korkeita selkänojia pidetään nykyään muotoilun klassikkoina, vaikka taiteilija itse ei koko elämänsä aikana kyennyt ansaitsemaan paljon rahaa suunnittelemillaan tuoleilla ja muutti jopa vaimonsa kanssa vilkkaasta Lontoosta Ranskan Pyreneiden syrjäiseen ympäristöön säästääkseen elinkustannuksissa. Hän kuoli lähes pennittömänä diagnosoituun kielisyöpään palattuaan epätoivoisesti Lontooseen, jossa hänen omaisuutensa katsottiin jopa täysin arvottomaksi hänen vaimonsa kuoltua muutamaa vuotta myöhemmin. On mahdollista, että hänen alkoholiongelmansa oli hänen tiellään, kun oli kyse uusien ja tuottoisien toimeksiantojen hankkimisesta. Monet aikalaiset ja taiteilijat arvostivat ja ylistivät hänen teoksiaan. Nykyään ne tunnustetaan kaikkialla maailmassa, joten ei voida pitää laadun tai lahjakkuuden puutteena sitä, että Mackintoshin ammatillinen asema ei ollut yhtä menestyksekäs kuin taiteellisesti paljon vähemmän kunnianhimoisilla aikalaisilla.
Monien jugendkauden taiteilijoiden tavoin Charles Rennie Mackintosh pyrki yleiseen muotoiluun, joka liittyi arkkitehtuuriin, sisustukseen ja arkisiin esineisiin, toisin sanoen koko jokapäiväiseen elämään. Talojen lisäksi hän suunnitteli monenlaisia huonekaluja, kuvioi verhoja, muovaili ruokailuvälineitä ja metallia, luonnosteli kirjankansia ja harjoitti monenlaista muuta koristetaidetta. Lisäksi hän teki kukka-, koriste- ja arkkitehtuuriluonnoksia tai maisemakuvia.
Hän vaikutti merkittävästi Glasgow'n arkkitehtuuriin, Wienin Secessioniin ja Wiener Werkstätteniin mustavalkoisella tyylillään sekä saksalaisiin tuotantolaitoksiin Helleraussa. Siellä kehitetyt innovatiiviset ja uudet asumiskonseptit säteilivät Bauhausiin ja loivat perustan modernille huonekalusuunnittelulle, jollaisena me tunnemme ja arvostamme sitä tänä päivänä. Mackintoshin vaimo Margaret MacDonald, joka oli itsekin taiteellisesti aktiivinen, oli aina ratkaisevasti mukana Mackintoshin ideoissa ja käsitteissä. Mackintosh puolestaan sai vaikutteita isänsä puutarhaviljelyyn liittyvistä pyrkimyksistä, ja hän sisällytti mielellään tyyliteltyjä ruusuja tai muita kukkaelementtejä teoksiinsa. Lisäksi hän sai vaikutteita Skotlannin kelttiläisestä alkuperästä sekä japanilaisista taideteoksista, mikä johti geometriseen muotoiluun, tiettyyn yksinkertaisuuteen ja symboliseen muotokieleen. Erityisen huomionarvoinen on hänen suunnittelemansa ja toteuttamansa Glasgow'n taidekoulu, jota pidetään vielä nykyäänkin Charles Rennie Mackintoshin mestariteoksena huolimatta arkkitehdin alkavasta alkoholiriippuvuudesta. Kirjaston suunnittelu on tässä yhteydessä erityisen huomionarvoista. Neljän Glasgow'n salongin suunnittelun ja toteutuksen osalta ei myöskään ollut vailla tiettyä ironiaa se, että Mackintoshilla oli huomattava alkoholiongelma, sillä alkoholin vastaisen liiton jäsenenä toimeksiantaja pyrki innokkaasti luomaan teetä juovien ihmisten kohtaamispaikan juomisen ystävälliseen Skotlantiin, eikä alkoholin tarjoilu hänen teesalongissaan ollut missään nimessä tarkoitus.
Yhtä ymmärrettävää mutta sitäkin traagisempaa on se, että Mackintoshin kuuluisia tuoleja ja niiden korkeita selkänojia pidetään nykyään muotoilun klassikkoina, vaikka taiteilija itse ei koko elämänsä aikana kyennyt ansaitsemaan paljon rahaa suunnittelemillaan tuoleilla ja muutti jopa vaimonsa kanssa vilkkaasta Lontoosta Ranskan Pyreneiden syrjäiseen ympäristöön säästääkseen elinkustannuksissa. Hän kuoli lähes pennittömänä diagnosoituun kielisyöpään palattuaan epätoivoisesti Lontooseen, jossa hänen omaisuutensa katsottiin jopa täysin arvottomaksi hänen vaimonsa kuoltua muutamaa vuotta myöhemmin. On mahdollista, että hänen alkoholiongelmansa oli hänen tiellään, kun oli kyse uusien ja tuottoisien toimeksiantojen hankkimisesta. Monet aikalaiset ja taiteilijat arvostivat ja ylistivät hänen teoksiaan. Nykyään ne tunnustetaan kaikkialla maailmassa, joten ei voida pitää laadun tai lahjakkuuden puutteena sitä, että Mackintoshin ammatillinen asema ei ollut yhtä menestyksekäs kuin taiteellisesti paljon vähemmän kunnianhimoisilla aikalaisilla.
Sivu 1 / 3