1900-luvun alun taide kuuluu klassiseen modernismiin. Vincent van Gogh ja Paul Gauguin olivat viitoittaneet tietä uusille impulsseille taiteessa. Moderni maalaustaide irtautui perinteisestä maalaustaiteesta ja tarjosi taiteilijoille suuren vapauden omaan ilmaisuun. Ranskassa kehittyi surrealismin taidemuoto, ja Englannin gallerioiden kautta kulki avantgarden henkäys: dadaismi, kubismi ja fauvismi olivat taidesuuntauksia, jotka vaikuttivat maalaustaiteeseen yhtä paljon kuin kirjallisuuteen. Taiteilijoilla oli loistava tilaisuus kokeilla moniin eri suuntiin. Maalaus oli irtautunut kaikista asetetuista rajoista. Menestyneitä taiteilijoita olivat ne, jotka pystyivät hankkimaan keräilijän suosion ja saivat taloudellista tukea mesenaateilta. Jos boheemi elämä oli aina ollut vastakohta yhteiskunnalliselle normille, taiteilijakentällä kehittyi päihtymyksen elämä.
Christopher Wood syntyi yhteen Euroopan siihenastisista häikäisevimmistä taiteellisista aikakausista. Wood oli erittäin lahjakas, mutta häneltä puuttui oma tyyli jo nuorena. Taidemaalari ei ollut vielä löytänyt itseään, kun hän joutui taidemaalareiden ja taidekeräilijöiden vilkkaaseen pyörteeseen. Hän kokeilee surrealismia, harrastaa primitivismiä ja liittyy lopulta lontoolaiseen taideryhmään, joka palaa klassisiin taidekeskusteluihin. Tärkeät asemat hänen kehityksessään ovat Pariisi, Lontoo ja St. Ives. Wood onnistuu kerta toisensa jälkeen luomaan maalauksia, joilla hän herättää suurta kohua taidekentällä. The Fisherman's Farewell kuvaa hetkeä Cornwallin rannalla, ja Wood kuvaa sitä "primitiivisellä" tyylillä, jota hän taiteilijana niin arvosti.
Christopher Wood ei onnistu piirtämään menestyksensä keskeisiä ääriviivoja. Taidemaalarin elämää määrittelevät uskomattoman menestyksekkäät näyttelyt ja surulliset epäonnistumiset. Woodin taiteellisen uran sinikäyrään liittyy yksityisiä tapahtumia. Rakkaus naisiin tai miehiin ei johda vakaaseen parisuhteeseen. Oopiumia pidettiin taiteilijapiireissä sopivana keinona luovuuden herättämiseen. Yhdessä alkoholin kanssa useampi kuin muutama maalari eli päivänsä päihtyneenä. Taiteilija Christopher Wood kärsi viimeisinä luomisvuosinaan vainoharhoista ja hämmennyksestä. Bretagnessa englantilainen taidemaalari löysi motiiveja, joiden vuoksi taidemaailma ihaili häntä. Renoir oli jo vanginnut Treboulin rannikkokaupungin tunnelman. Puu antoi maisemalle naiivin ilmeen. Vuoden 1930 lopulla maalari loi viimeiset teoksensa. Seepra ja laskuvarjo osoittaa selvää läheisyyttä surrealismiin. Taidemaalari lopetti elämänsä samaan. Syitä on spekuloitu. Huumeet tai arvostelun pelko ovat voineet olla laukaisevia tekijöitä, jotka ovat johtaneet haluun olla jatkamatta elämää.
1900-luvun alun taide kuuluu klassiseen modernismiin. Vincent van Gogh ja Paul Gauguin olivat viitoittaneet tietä uusille impulsseille taiteessa. Moderni maalaustaide irtautui perinteisestä maalaustaiteesta ja tarjosi taiteilijoille suuren vapauden omaan ilmaisuun. Ranskassa kehittyi surrealismin taidemuoto, ja Englannin gallerioiden kautta kulki avantgarden henkäys: dadaismi, kubismi ja fauvismi olivat taidesuuntauksia, jotka vaikuttivat maalaustaiteeseen yhtä paljon kuin kirjallisuuteen. Taiteilijoilla oli loistava tilaisuus kokeilla moniin eri suuntiin. Maalaus oli irtautunut kaikista asetetuista rajoista. Menestyneitä taiteilijoita olivat ne, jotka pystyivät hankkimaan keräilijän suosion ja saivat taloudellista tukea mesenaateilta. Jos boheemi elämä oli aina ollut vastakohta yhteiskunnalliselle normille, taiteilijakentällä kehittyi päihtymyksen elämä.
Christopher Wood syntyi yhteen Euroopan siihenastisista häikäisevimmistä taiteellisista aikakausista. Wood oli erittäin lahjakas, mutta häneltä puuttui oma tyyli jo nuorena. Taidemaalari ei ollut vielä löytänyt itseään, kun hän joutui taidemaalareiden ja taidekeräilijöiden vilkkaaseen pyörteeseen. Hän kokeilee surrealismia, harrastaa primitivismiä ja liittyy lopulta lontoolaiseen taideryhmään, joka palaa klassisiin taidekeskusteluihin. Tärkeät asemat hänen kehityksessään ovat Pariisi, Lontoo ja St. Ives. Wood onnistuu kerta toisensa jälkeen luomaan maalauksia, joilla hän herättää suurta kohua taidekentällä. The Fisherman's Farewell kuvaa hetkeä Cornwallin rannalla, ja Wood kuvaa sitä "primitiivisellä" tyylillä, jota hän taiteilijana niin arvosti.
Christopher Wood ei onnistu piirtämään menestyksensä keskeisiä ääriviivoja. Taidemaalarin elämää määrittelevät uskomattoman menestyksekkäät näyttelyt ja surulliset epäonnistumiset. Woodin taiteellisen uran sinikäyrään liittyy yksityisiä tapahtumia. Rakkaus naisiin tai miehiin ei johda vakaaseen parisuhteeseen. Oopiumia pidettiin taiteilijapiireissä sopivana keinona luovuuden herättämiseen. Yhdessä alkoholin kanssa useampi kuin muutama maalari eli päivänsä päihtyneenä. Taiteilija Christopher Wood kärsi viimeisinä luomisvuosinaan vainoharhoista ja hämmennyksestä. Bretagnessa englantilainen taidemaalari löysi motiiveja, joiden vuoksi taidemaailma ihaili häntä. Renoir oli jo vanginnut Treboulin rannikkokaupungin tunnelman. Puu antoi maisemalle naiivin ilmeen. Vuoden 1930 lopulla maalari loi viimeiset teoksensa. Seepra ja laskuvarjo osoittaa selvää läheisyyttä surrealismiin. Taidemaalari lopetti elämänsä samaan. Syitä on spekuloitu. Huumeet tai arvostelun pelko ovat voineet olla laukaisevia tekijöitä, jotka ovat johtaneet haluun olla jatkamatta elämää.
Sivu 1 / 1