Clara Siewertin elämää ja taiteellista työtä leimaa epäsuhta. Vaikka hänen pyrkimyksensä ja elämäntapansa olivat aina sidoksissa porvarilliseen koulutettuun eliittiin, hän löysi taiteellisessa ilmaisussaan tiensä kohti nykyaikaa. Gdanskissa varttuessaan hän ja hänen sisarensa elivät yläluokan tyttären tyypillistä elämää. Hänen isänsä joutui pakenemaan Venäjältä poliittisten konfliktien vuoksi ja löysi uuden kodin vapaasta Danzigin kaupungista. Hänen äitinsä luki romanttisen kirjailijan ikoneihin Friedrich ja August Wilhelm Schlegelin suoriin esivanhempiinsa. Ratsastustunnit olivat vakiovaruste, samoin tyttärien taiteellinen koulutus. Tämä sosiaalinen pyrkimys oli kuitenkin ristiriidassa perheen taloudellisen tilanteen kanssa. Sisarten elämää leimasivat herrasväen identiteetti ja epävarma taloudellinen tilanne. Eräs tarkkailija kuvaili myöhemmin sisarusten yhteistä asuntoa Berliinissä ajastaan pois jääneeksi. Esivanhempien maalaukset ja raskaat, massiiviset perintökalusteet huonekaluina olivat vastakohta modernille suurkaupungille.
Clara Siewert päätti tulla kuuluisaksi taidemaalariksi jo lapsena. Königsbergissä ja Berliinissä saamansa taidekoulutuksen ansiosta hän pääsi kosketuksiin Berliinin secessionin taiteilijoiden kanssa, jossa edistykselliset taiteilijat muodostivat vastakkainasettelun Wilhelminuksen ajan vakiintuneelle akateemiselle taide-elämälle. Secessionin perustamisen jälkeen vuonna 1898 Siewert oli yksi harvoista naistaiteilijoista, jotka pääsivät sen eliittipiiriin. Siewert onnistui nopeasti saamaan jalansijaa 1890-luvun Berliinin taidekentällä ja löysi impressionismista sopivan ilmaisumuodon. Vuosisadan vaihteen Berliinissä Wilhelminuksen valtakunta vanhentuneine aatteineen ja kuvineen törmäsi teolliseen modernismiin ja nousevaan kapitalismiin. Jako, jossa Siewert tunnisti myös itsensä. Berliinissä hän tapasi myös Käthe Kollwitz:n, joka myöhempinä vuosina yritti toistuvasti edistää unohdettua taiteilijakollegaa ja sijoittaa hänet näyttelyihin. Molemmat yhdistyivät Berliinin naistaiteilijoiden yhdistykseen etsiessään uusia ilmaisumuotoja, jotka heijastaisivat suurkaupungin muuttunutta todellisuutta.
Vuonna 1912 Clara Siewertin eroaminen Berliinin Secessionista päätti äkillisesti hänen siihen asti menestyksekkään uransa. Tarkkoja olosuhteita ei ole tähän päivään mennessä selvitetty. Hänen osallistumisensa näyttelyhankkeisiin loppui, ja taiteilija katosi näyttämöltä. Vasta vuonna 1936 hän teki viimeisen suuren esiintymisen berliiniläisessä galleriassa, joka sekään ei ollut menestyksekäs. Uransa katkos osui samaan aikaan, kun hän vetäytyi yhteiseen asuntoon kahden taiteellisesti menestymättömän siskonsa kanssa. Kirjoittamista yrittäneen ja vähävaraisen sisarensa kuolema sai Siewertin lopulta vaipumaan masennukseen. Siewert liittyi vuoden 1933 jälkeen valtakunnan kulttuurikamariin ja kuoli täysin köyhtyneenä romahtaneessa Berliinissä vuonna 1945. Vuonna 2008 avattiin näyttely "Clara Siewert. Between Dream and Reality" johti berliiniläisen impressionistitaiteilijan uudelleen löytämiseen.
Clara Siewertin elämää ja taiteellista työtä leimaa epäsuhta. Vaikka hänen pyrkimyksensä ja elämäntapansa olivat aina sidoksissa porvarilliseen koulutettuun eliittiin, hän löysi taiteellisessa ilmaisussaan tiensä kohti nykyaikaa. Gdanskissa varttuessaan hän ja hänen sisarensa elivät yläluokan tyttären tyypillistä elämää. Hänen isänsä joutui pakenemaan Venäjältä poliittisten konfliktien vuoksi ja löysi uuden kodin vapaasta Danzigin kaupungista. Hänen äitinsä luki romanttisen kirjailijan ikoneihin Friedrich ja August Wilhelm Schlegelin suoriin esivanhempiinsa. Ratsastustunnit olivat vakiovaruste, samoin tyttärien taiteellinen koulutus. Tämä sosiaalinen pyrkimys oli kuitenkin ristiriidassa perheen taloudellisen tilanteen kanssa. Sisarten elämää leimasivat herrasväen identiteetti ja epävarma taloudellinen tilanne. Eräs tarkkailija kuvaili myöhemmin sisarusten yhteistä asuntoa Berliinissä ajastaan pois jääneeksi. Esivanhempien maalaukset ja raskaat, massiiviset perintökalusteet huonekaluina olivat vastakohta modernille suurkaupungille.
Clara Siewert päätti tulla kuuluisaksi taidemaalariksi jo lapsena. Königsbergissä ja Berliinissä saamansa taidekoulutuksen ansiosta hän pääsi kosketuksiin Berliinin secessionin taiteilijoiden kanssa, jossa edistykselliset taiteilijat muodostivat vastakkainasettelun Wilhelminuksen ajan vakiintuneelle akateemiselle taide-elämälle. Secessionin perustamisen jälkeen vuonna 1898 Siewert oli yksi harvoista naistaiteilijoista, jotka pääsivät sen eliittipiiriin. Siewert onnistui nopeasti saamaan jalansijaa 1890-luvun Berliinin taidekentällä ja löysi impressionismista sopivan ilmaisumuodon. Vuosisadan vaihteen Berliinissä Wilhelminuksen valtakunta vanhentuneine aatteineen ja kuvineen törmäsi teolliseen modernismiin ja nousevaan kapitalismiin. Jako, jossa Siewert tunnisti myös itsensä. Berliinissä hän tapasi myös Käthe Kollwitz:n, joka myöhempinä vuosina yritti toistuvasti edistää unohdettua taiteilijakollegaa ja sijoittaa hänet näyttelyihin. Molemmat yhdistyivät Berliinin naistaiteilijoiden yhdistykseen etsiessään uusia ilmaisumuotoja, jotka heijastaisivat suurkaupungin muuttunutta todellisuutta.
Vuonna 1912 Clara Siewertin eroaminen Berliinin Secessionista päätti äkillisesti hänen siihen asti menestyksekkään uransa. Tarkkoja olosuhteita ei ole tähän päivään mennessä selvitetty. Hänen osallistumisensa näyttelyhankkeisiin loppui, ja taiteilija katosi näyttämöltä. Vasta vuonna 1936 hän teki viimeisen suuren esiintymisen berliiniläisessä galleriassa, joka sekään ei ollut menestyksekäs. Uransa katkos osui samaan aikaan, kun hän vetäytyi yhteiseen asuntoon kahden taiteellisesti menestymättömän siskonsa kanssa. Kirjoittamista yrittäneen ja vähävaraisen sisarensa kuolema sai Siewertin lopulta vaipumaan masennukseen. Siewert liittyi vuoden 1933 jälkeen valtakunnan kulttuurikamariin ja kuoli täysin köyhtyneenä romahtaneessa Berliinissä vuonna 1945. Vuonna 2008 avattiin näyttely "Clara Siewert. Between Dream and Reality" johti berliiniläisen impressionistitaiteilijan uudelleen löytämiseen.
Sivu 1 / 1