1800-luvun ranskalaisen taiteen ytimessä poikkeuksellinen taiteilija, Dominique Louis Féréol Papety, vapautti lahjakkuutensa ja loi mestariteoksia, jotka kuvaavat klassisia ja nykyajan kreikkalaisia aiheita vertaansa vailla olevalla tavalla. Papety syntyi 12. elokuuta 1815 ja tuli kuuluisaksi kiehtovista maalauksistaan ja piirroksistaan, jotka elävät hengästyttävän yksityiskohtaisina taidegrafiikoina. Hänen teoksensa edustavat uuskreikkalaisen liikkeen varhaisvaiheita, jotka pyörivät Kreikan historian ja kulttuurin aiheiden kuvaamisen ympärillä. Papety syntyi Marseillessa saippuantekijän poikana ja löysi intohimonsa ja kykynsä taiteeseen jo varhain. Augustin Aubertin johdolla hän aloitti matkansa piirustuksen maailmaan, joka johti hänet lopulta Pariisin École des Beaux-artsiin. Siellä hän opiskeli Léon Cogniet:n johdolla ja jakoi vuonna 1836 Charles Octave Blanchard:n kanssa arvostetun Prix de Rome -palkinnon, joka myönnettiin hänen vaikuttavasta maalauksestaan, jossa Mooses iskee sauvallaan vettä kivestä.
Papety vietti vuodet 1837-1842 Villa Medicissä, jossa hän hioi taiteellisia taitojaan eräiden taidemaailman tunnetuimpien mestareiden ohjauksessa. Ingres, yksi hänen opettajistaan, tunnusti Papetyn verrattavan lahjakkuuden ja totesi kerran: "...hän oli mestari jo silloin, kun hän koski siveltimeen". Hänen debyyttinsä Salonissa vuonna 1843 merkitsi alkua hänen pysyvälle läsnäololleen ja vaikutukselleen taiteen kentällä. Syvän muutoksen Papetyn taiteessa käynnisti hänen matkansa Kreikkaan läheisen ystävänsä, antiikista kiinnostuneen taidekriitikon François Sabatier-Ungherin kanssa. Näillä matkoilla Papety vieraili Athos-vuoren luostareissa ja teki satoja piirroksia. Kreikassa kerätyt kokemukset ja vaikutelmat innoittivat häntä maalaamaan kuuluisimman maalauksensa Le Rêve du Bonheur (Unelma onnesta). 1847 tehty toinen Kreikan matka johti siihen, että hän teki luonnoksia, joita käytettiin myöhemmin Pariisin Panthéonin koristeluun. Hän dokumentoi arkeologisia kohteita ja tutki paikallisia tapoja ja pukuja. Kaikki nämä tutkimukset ja hänen syvällinen uppoutumisensa kreikkalaiseen kulttuuriin todistavat hänen intohimostaan Kreikkaa kohtaan ja hänen kyvystään vangita tämä rakkaus vaikuttaviin taidegrafiikkoihin. Hänen väsymättömästä työstään ja merkittävästä taiteellisesta panoksestaan huolimatta Papetyn elämä päättyi äkillisesti traagiseen sairauteen, koleraan. Hän kuoli kotikaupungissaan vuonna 1849.
1800-luvun ranskalaisen taiteen ytimessä poikkeuksellinen taiteilija, Dominique Louis Féréol Papety, vapautti lahjakkuutensa ja loi mestariteoksia, jotka kuvaavat klassisia ja nykyajan kreikkalaisia aiheita vertaansa vailla olevalla tavalla. Papety syntyi 12. elokuuta 1815 ja tuli kuuluisaksi kiehtovista maalauksistaan ja piirroksistaan, jotka elävät hengästyttävän yksityiskohtaisina taidegrafiikoina. Hänen teoksensa edustavat uuskreikkalaisen liikkeen varhaisvaiheita, jotka pyörivät Kreikan historian ja kulttuurin aiheiden kuvaamisen ympärillä. Papety syntyi Marseillessa saippuantekijän poikana ja löysi intohimonsa ja kykynsä taiteeseen jo varhain. Augustin Aubertin johdolla hän aloitti matkansa piirustuksen maailmaan, joka johti hänet lopulta Pariisin École des Beaux-artsiin. Siellä hän opiskeli Léon Cogniet:n johdolla ja jakoi vuonna 1836 Charles Octave Blanchard:n kanssa arvostetun Prix de Rome -palkinnon, joka myönnettiin hänen vaikuttavasta maalauksestaan, jossa Mooses iskee sauvallaan vettä kivestä.
Papety vietti vuodet 1837-1842 Villa Medicissä, jossa hän hioi taiteellisia taitojaan eräiden taidemaailman tunnetuimpien mestareiden ohjauksessa. Ingres, yksi hänen opettajistaan, tunnusti Papetyn verrattavan lahjakkuuden ja totesi kerran: "...hän oli mestari jo silloin, kun hän koski siveltimeen". Hänen debyyttinsä Salonissa vuonna 1843 merkitsi alkua hänen pysyvälle läsnäololleen ja vaikutukselleen taiteen kentällä. Syvän muutoksen Papetyn taiteessa käynnisti hänen matkansa Kreikkaan läheisen ystävänsä, antiikista kiinnostuneen taidekriitikon François Sabatier-Ungherin kanssa. Näillä matkoilla Papety vieraili Athos-vuoren luostareissa ja teki satoja piirroksia. Kreikassa kerätyt kokemukset ja vaikutelmat innoittivat häntä maalaamaan kuuluisimman maalauksensa Le Rêve du Bonheur (Unelma onnesta). 1847 tehty toinen Kreikan matka johti siihen, että hän teki luonnoksia, joita käytettiin myöhemmin Pariisin Panthéonin koristeluun. Hän dokumentoi arkeologisia kohteita ja tutki paikallisia tapoja ja pukuja. Kaikki nämä tutkimukset ja hänen syvällinen uppoutumisensa kreikkalaiseen kulttuuriin todistavat hänen intohimostaan Kreikkaa kohtaan ja hänen kyvystään vangita tämä rakkaus vaikuttaviin taidegrafiikkoihin. Hänen väsymättömästä työstään ja merkittävästä taiteellisesta panoksestaan huolimatta Papetyn elämä päättyi äkillisesti traagiseen sairauteen, koleraan. Hän kuoli kotikaupungissaan vuonna 1849.
Sivu 1 / 1