Eastman Johnson tunnetaan maailmalla parhaiten New Yorkin Metropolitan Museum of Artin perustajana. Se on Yhdysvaltojen suurin taidemuseo ja maailman kolmanneksi suurin Pariisin Louvren ja Pekingin Kiinan kansallismuseon jälkeen.
Kukaan Johnsonin nuoruudessa ei osannut odottaa hänen nousuaan taidemesenaatiksi. Virkamiehen ja kotiäidin poika syntyi vuonna 1824 Yhdysvaltain itärannikolla Mainin osavaltiossa. Poikana hän osoitti lahjakkuutta piirtämisessä, mutta hänen taiteelliset pyrkimyksensä olivat vaatimattomat. Tämä muuttui vasta, kun hän oli tarpeeksi vanha ryhtyäkseen harjoittamaan ammattia. Sen sijaan, että hän olisi seurannut isänsä jalanjälkiä ja työskennellyt valtion palveluksessa, Jonathan, jonka toisesta nimestä Eastman tuli vasta myöhemmin hänen etunimensä, päätti kouluttautua litografiksi, ja hän opiskeli Bostonissa. Sen jälkeen hän eli monien 1800-luvun taiteilijoiden tavoin kiertelevää elämää ja pärjäsi muotokuvamaalarina. Maalarin ura alkoi vasta, kun taideyhdistys kiinnitti häneen huomiota ja antoi hänelle mahdollisuuden harjoitteluun Euroopassa.
Hänen ensimmäinen pysähdyspaikkansa oli Saksa, jossa hän opiskeli Düsseldorfin taideakatemiassa historiamaalari ja taidegraafikko Heinrich Mücken johdolla. Hän otti myös yksityistunteja saksalais-amerikkalaisen taiteilijan Emanuel Gottlieb Leutzen kanssa. Saksassa viettämänsä intermezzon jälkeen hän matkusti ympäri Eurooppaa. Tärkeimpiä asemia olivat Lontoo ja Haag, jossa hän asui useita vuosia ja opiskeli vanhoja hollantilaisia mestareita. Vasta äitinsä kuoleman jälkeen hän joutui palaamaan Yhdysvaltoihin. Matkailunhalu vaikutti myös Johnsonin motiivivalintoihin, sillä hän ei koskaan luopunut kokonaan muotokuvamaalauksesta, mutta innostui yhä enemmän maisemamaalauksesta. Hänen tyyliään on kuvailtu raittiiksi, joskus lähes valokuvaukselliseksi. Tämä käy erityisen selvästi ilmi yhdessä hänen tunnetuimmista maalauksistaan, joka kuvaa Yhdysvaltojen alkuperäisamerikkalaisiin kuuluvien ojibwojen wigwamia. Vanhetessaan hän kehitti luonnosmaisen tyylin, joka lopulta vaikutti hänen maisemamaalauksiinsa.
Hänen tunnetuin maalauksensa, "Negro Life at the South", syntyi kuitenkin aikana, jolloin hän keskittyi pääasiassa maaseutukohtauksiin. On erikoista, että teos esiteltiin yleisölle juuri ennen separatistisen sodan puhkeamista. Elämänsä viimeisen kolmanneksen aikana Johnson osallistui lukuisiin taiteilijayhdistyksiin ja keskittyi yhä enemmän maalaustaiteen edistämiseen, vaikka hän ei lopettanutkaan itse taiteen tekemistä ennen kuolemaansa vuonna 1906.
Eastman Johnson tunnetaan maailmalla parhaiten New Yorkin Metropolitan Museum of Artin perustajana. Se on Yhdysvaltojen suurin taidemuseo ja maailman kolmanneksi suurin Pariisin Louvren ja Pekingin Kiinan kansallismuseon jälkeen.
Kukaan Johnsonin nuoruudessa ei osannut odottaa hänen nousuaan taidemesenaatiksi. Virkamiehen ja kotiäidin poika syntyi vuonna 1824 Yhdysvaltain itärannikolla Mainin osavaltiossa. Poikana hän osoitti lahjakkuutta piirtämisessä, mutta hänen taiteelliset pyrkimyksensä olivat vaatimattomat. Tämä muuttui vasta, kun hän oli tarpeeksi vanha ryhtyäkseen harjoittamaan ammattia. Sen sijaan, että hän olisi seurannut isänsä jalanjälkiä ja työskennellyt valtion palveluksessa, Jonathan, jonka toisesta nimestä Eastman tuli vasta myöhemmin hänen etunimensä, päätti kouluttautua litografiksi, ja hän opiskeli Bostonissa. Sen jälkeen hän eli monien 1800-luvun taiteilijoiden tavoin kiertelevää elämää ja pärjäsi muotokuvamaalarina. Maalarin ura alkoi vasta, kun taideyhdistys kiinnitti häneen huomiota ja antoi hänelle mahdollisuuden harjoitteluun Euroopassa.
Hänen ensimmäinen pysähdyspaikkansa oli Saksa, jossa hän opiskeli Düsseldorfin taideakatemiassa historiamaalari ja taidegraafikko Heinrich Mücken johdolla. Hän otti myös yksityistunteja saksalais-amerikkalaisen taiteilijan Emanuel Gottlieb Leutzen kanssa. Saksassa viettämänsä intermezzon jälkeen hän matkusti ympäri Eurooppaa. Tärkeimpiä asemia olivat Lontoo ja Haag, jossa hän asui useita vuosia ja opiskeli vanhoja hollantilaisia mestareita. Vasta äitinsä kuoleman jälkeen hän joutui palaamaan Yhdysvaltoihin. Matkailunhalu vaikutti myös Johnsonin motiivivalintoihin, sillä hän ei koskaan luopunut kokonaan muotokuvamaalauksesta, mutta innostui yhä enemmän maisemamaalauksesta. Hänen tyyliään on kuvailtu raittiiksi, joskus lähes valokuvaukselliseksi. Tämä käy erityisen selvästi ilmi yhdessä hänen tunnetuimmista maalauksistaan, joka kuvaa Yhdysvaltojen alkuperäisamerikkalaisiin kuuluvien ojibwojen wigwamia. Vanhetessaan hän kehitti luonnosmaisen tyylin, joka lopulta vaikutti hänen maisemamaalauksiinsa.
Hänen tunnetuin maalauksensa, "Negro Life at the South", syntyi kuitenkin aikana, jolloin hän keskittyi pääasiassa maaseutukohtauksiin. On erikoista, että teos esiteltiin yleisölle juuri ennen separatistisen sodan puhkeamista. Elämänsä viimeisen kolmanneksen aikana Johnson osallistui lukuisiin taiteilijayhdistyksiin ja keskittyi yhä enemmän maalaustaiteen edistämiseen, vaikka hän ei lopettanutkaan itse taiteen tekemistä ennen kuolemaansa vuonna 1906.
Sivu 1 / 2