Maisemamaalausta ei missään nimessä pidä sekoittaa pelkkään luontokuvaan, ja se on muuttunut jatkuvasti antiikista nykypäivään. Tähän taiteeseen mieltynyt taidemaalari Edmund John Niemann eli vuosina 1813-1876 ja koki näin ollen useita taiteellisia aikakausia, joille hän omistautui välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vuosisatansa vuoksi Lontoon Islingtonissa syntynyt maisemakuvaaja koki sekä klassismin ja romantiikan hiipuvat aikakaudet että uudet aikakaudet: Biedermeier, realismi ja impressionismi. E. J. Niemann todistaa laajan aihevalikoiman avulla, että maisemaa ei voida pelkistää luonnonilmiöihin. Vaikka Thamesin jokimaisemat ja Yorkshiren Richmondin lähellä sijaitseva Swale kuuluvat myös hänen suosikkimotiiviensa joukkoon, hänen laaja kuvallinen repertuaarinsa kaupunki-, maaseutu- ja luonnonläheisistä kuvakeskuksista paljastaa hänen maalaustaiteensa monipuolisuuden.
Koska hänen isänsä John Diedrich Niemann, joka oli Minden Westfalenista kotoisin oleva Lloydsin jäsen, oli myös Edmund aluksi pankkivirkailija Lontoon Cityssä. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin vielä nuori taiteenharrastaja sai vetoa ja omistautui siitä lähtien taiteelle. Vuonna 1839 maisemamaalari asettui High Wycombeen, Buckinghamshireen, ja maalasi siitä lähtien ulkona. Vuoteen 1844 mennessä hänen ensimmäiset teoksensa oli tunnustettu ja E. J. Niemannin ensimmäinen teos "On the Thames - near Great Marlow, Bucks" oli esillä Royal Academyssa. Julkaisut lukuisissa arvostetuissa gallerioissa, kuten edellä mainitussa, British Institutionissa, Royal Scottish Academyssä, Royal Institutessa ja Pariisin Salonissa, vain muutamia mainitakseni, todistavat edesmenneen taiteilijan luokan. Jälkimmäinen perusti vuonna 1848 myös oman näyttelynsä, niin sanotun "Vapaan näyttelyn", joka myöhemmin muutti nimensä "Kansalliseksi instituutioksi". Vaikka yli 500 maalauksen ja veistoksen näyttely jäi lyhytaikaiseksi, se oli sitäkin menestyksekkäämpi.
E. J. Niemannin maalaukset puhuvat omaa kieltään peittämättä maalaustyylejä, joihin taiteilija on ollut mieltynyt. Niinpä William Turnerin tai Caspar David Friedrichin romanttiset aiheet vetoavat yhtä paljon kuin realistinen realismi. Jälkimmäinen näkyy hyvin realistisessa värien käytössä, jota taiteilija osasi lähestyä monin eri tavoin. Hänen maalaustaiteessaan on kuitenkin keskeistä antaa katseen vaeltaa kauas ja luoda samalla unen ja todellisuuden välinen transsendentaalinen suhde. Niinpä maalauksissa "Musta linna", "Näkymä Whitbystä" sekä "Ilta Ranskan rannikolla" ja muissa maalaustutkimuksissa on tunnistettavissa romanttinen unelma kuvallisesta taikuudesta. Täällä on ennen kaikkea tarkoitus stimuloida katsojan ja kuvan välisiä tunneprosesseja, jotka paljastavat jotain paljon suurempaa, jännittävää luonnon takana. Näiden kuvien väri-intensiteetti tuo siten esiin valon vaikutuksen avaruudessa hyvin ainutlaatuisella tavalla. Niinpä osa Edmund John Niemannin kuvista on todellisuusläheisyydestään huolimatta tarkoitettu myös unelmointiin.
Maisemamaalausta ei missään nimessä pidä sekoittaa pelkkään luontokuvaan, ja se on muuttunut jatkuvasti antiikista nykypäivään. Tähän taiteeseen mieltynyt taidemaalari Edmund John Niemann eli vuosina 1813-1876 ja koki näin ollen useita taiteellisia aikakausia, joille hän omistautui välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vuosisatansa vuoksi Lontoon Islingtonissa syntynyt maisemakuvaaja koki sekä klassismin ja romantiikan hiipuvat aikakaudet että uudet aikakaudet: Biedermeier, realismi ja impressionismi. E. J. Niemann todistaa laajan aihevalikoiman avulla, että maisemaa ei voida pelkistää luonnonilmiöihin. Vaikka Thamesin jokimaisemat ja Yorkshiren Richmondin lähellä sijaitseva Swale kuuluvat myös hänen suosikkimotiiviensa joukkoon, hänen laaja kuvallinen repertuaarinsa kaupunki-, maaseutu- ja luonnonläheisistä kuvakeskuksista paljastaa hänen maalaustaiteensa monipuolisuuden.
Koska hänen isänsä John Diedrich Niemann, joka oli Minden Westfalenista kotoisin oleva Lloydsin jäsen, oli myös Edmund aluksi pankkivirkailija Lontoon Cityssä. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin vielä nuori taiteenharrastaja sai vetoa ja omistautui siitä lähtien taiteelle. Vuonna 1839 maisemamaalari asettui High Wycombeen, Buckinghamshireen, ja maalasi siitä lähtien ulkona. Vuoteen 1844 mennessä hänen ensimmäiset teoksensa oli tunnustettu ja E. J. Niemannin ensimmäinen teos "On the Thames - near Great Marlow, Bucks" oli esillä Royal Academyssa. Julkaisut lukuisissa arvostetuissa gallerioissa, kuten edellä mainitussa, British Institutionissa, Royal Scottish Academyssä, Royal Institutessa ja Pariisin Salonissa, vain muutamia mainitakseni, todistavat edesmenneen taiteilijan luokan. Jälkimmäinen perusti vuonna 1848 myös oman näyttelynsä, niin sanotun "Vapaan näyttelyn", joka myöhemmin muutti nimensä "Kansalliseksi instituutioksi". Vaikka yli 500 maalauksen ja veistoksen näyttely jäi lyhytaikaiseksi, se oli sitäkin menestyksekkäämpi.
E. J. Niemannin maalaukset puhuvat omaa kieltään peittämättä maalaustyylejä, joihin taiteilija on ollut mieltynyt. Niinpä William Turnerin tai Caspar David Friedrichin romanttiset aiheet vetoavat yhtä paljon kuin realistinen realismi. Jälkimmäinen näkyy hyvin realistisessa värien käytössä, jota taiteilija osasi lähestyä monin eri tavoin. Hänen maalaustaiteessaan on kuitenkin keskeistä antaa katseen vaeltaa kauas ja luoda samalla unen ja todellisuuden välinen transsendentaalinen suhde. Niinpä maalauksissa "Musta linna", "Näkymä Whitbystä" sekä "Ilta Ranskan rannikolla" ja muissa maalaustutkimuksissa on tunnistettavissa romanttinen unelma kuvallisesta taikuudesta. Täällä on ennen kaikkea tarkoitus stimuloida katsojan ja kuvan välisiä tunneprosesseja, jotka paljastavat jotain paljon suurempaa, jännittävää luonnon takana. Näiden kuvien väri-intensiteetti tuo siten esiin valon vaikutuksen avaruudessa hyvin ainutlaatuisella tavalla. Niinpä osa Edmund John Niemannin kuvista on todellisuusläheisyydestään huolimatta tarkoitettu myös unelmointiin.
Sivu 1 / 1