Taidemaalari Eduard Theodor Grützner, myöhemmin Ritter von Grützner, on yksi 1800-luvun jälkipuoliskon tärkeimmistä müncheniläisistä genremaalareista. Historiassa häntä pidetään "munkkimaalarina", koska hän keskittyi maalauksissaan luostarielämään. Eduard Theodor Grütznerin teoksissa oli usein havaittavissa, että hän kuvasi luostarielämää aina hyvin iloisesti ja riehakkaasti ja vangitsi usein askeettiset kardinaalit epäsympaattisilla kasvonpiirteillä. Huolimatta siitä, että Eduard Theodor Grütznerin asetelmamaalauksia on olemassa vain muutama, hän oli erityisen mieltynyt tämäntyyppisiin taideteoksiin ja maalasi niitä intohimoisesti.
Taidemaalari Eduard Theodor Grütznerin lahjakkuus tunnustettiin jo varhain, ja sekä kirkko että aatelisto kannustivat häntä. Köyhän talonpoikaisperheen nuorimpana lapsena hän maalasi kaikkeen, minkä sai käsiinsä, ja ilahdutti näin jo nuorena monia kyläläisiä eläin- ja ihmispiirroksillaan. Kylän papin ja arkkitehti Hirschbergin kautta Eduard Theodor Grützner sai mahdollisuuden käydä korkeampaa koulua ja kouluttautua taiteilijaksi. Hän tapasi useita taiteilijoita, kuten Hermann Dyckin, Hermann Anschützin ja Carl Theodor von Piloty, ja sai heiltä opetusta sekä maalaustaiteessa että esimerkiksi antiikin kauneusihanteista. Tämä jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä Eduard Theodor Grützner muutti pian omaan työhuoneeseensa Münchenissä ja loi omia maalauksiaan. Eduard Theodor Grützner oli paitsi innokas maalari myös intohimoinen keräilijä. Hän alkoi kerätä mineraaleja ja perhosia jo nuoruudessaan. Keräilyinnostuksensa vuoksi hän piirsi 14-vuotiaana mineralogi Carl Rammelsbergin "Lehrbuch der Krystallkunde" -oppikirjan. Eduard Theodor Grützner keräsi erityisiä kappaleita varhaisrenessanssista ja saksalaisesta myöhäisgotiikasta. Tämä heijastui myös hänen maalaustaiteeseensa. Suuren keräilyinnostuksensa vuoksi hän maalasi muotokuvia mineralogeista ja geologeista, joiden työtä hän ihaili. Vanhoilla päivillään Eduard Theodor Grützner keräsi mieluiten Kaukoidän taideteoksia ja opetteli japanin kieltä. Hän perehtyi paljon kiinalaiseen filosofiaan ja antoi sen myös virrata maalauksiinsa. Hän työsti Buddhan hahmoja tai kiinalaisia maljakoita teoksiinsa. Suuremmissa sommitelmissaan hän korosti erityisesti Kaukoidän keräilyesineitä omasta antiikkikokoelmastaan.
Taidemaalari Eduard Theodor Grützner nautti suurta mainetta maalarikollegoidensa ja aateliston keskuudessa. Niinpä taidemaalari ja kirjailija Friedrich Pecht ilmoitti eräässä lehdessä, että Eduard Theodor Grützner oli saanut professorin arvonimen itse prinssi regentiltä. Lisäksi Eduard Theodor Grützner sai Pyhän Mikaelin ritariristin ja hänet korotettiin vuonna 1916 Baijerin kruunun ansioristin myöntämisen perusteella henkilökohtaiseen aatelisarvoon.
Taidemaalari Eduard Theodor Grützner, myöhemmin Ritter von Grützner, on yksi 1800-luvun jälkipuoliskon tärkeimmistä müncheniläisistä genremaalareista. Historiassa häntä pidetään "munkkimaalarina", koska hän keskittyi maalauksissaan luostarielämään. Eduard Theodor Grütznerin teoksissa oli usein havaittavissa, että hän kuvasi luostarielämää aina hyvin iloisesti ja riehakkaasti ja vangitsi usein askeettiset kardinaalit epäsympaattisilla kasvonpiirteillä. Huolimatta siitä, että Eduard Theodor Grütznerin asetelmamaalauksia on olemassa vain muutama, hän oli erityisen mieltynyt tämäntyyppisiin taideteoksiin ja maalasi niitä intohimoisesti.
Taidemaalari Eduard Theodor Grütznerin lahjakkuus tunnustettiin jo varhain, ja sekä kirkko että aatelisto kannustivat häntä. Köyhän talonpoikaisperheen nuorimpana lapsena hän maalasi kaikkeen, minkä sai käsiinsä, ja ilahdutti näin jo nuorena monia kyläläisiä eläin- ja ihmispiirroksillaan. Kylän papin ja arkkitehti Hirschbergin kautta Eduard Theodor Grützner sai mahdollisuuden käydä korkeampaa koulua ja kouluttautua taiteilijaksi. Hän tapasi useita taiteilijoita, kuten Hermann Dyckin, Hermann Anschützin ja Carl Theodor von Piloty, ja sai heiltä opetusta sekä maalaustaiteessa että esimerkiksi antiikin kauneusihanteista. Tämä jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä Eduard Theodor Grützner muutti pian omaan työhuoneeseensa Münchenissä ja loi omia maalauksiaan. Eduard Theodor Grützner oli paitsi innokas maalari myös intohimoinen keräilijä. Hän alkoi kerätä mineraaleja ja perhosia jo nuoruudessaan. Keräilyinnostuksensa vuoksi hän piirsi 14-vuotiaana mineralogi Carl Rammelsbergin "Lehrbuch der Krystallkunde" -oppikirjan. Eduard Theodor Grützner keräsi erityisiä kappaleita varhaisrenessanssista ja saksalaisesta myöhäisgotiikasta. Tämä heijastui myös hänen maalaustaiteeseensa. Suuren keräilyinnostuksensa vuoksi hän maalasi muotokuvia mineralogeista ja geologeista, joiden työtä hän ihaili. Vanhoilla päivillään Eduard Theodor Grützner keräsi mieluiten Kaukoidän taideteoksia ja opetteli japanin kieltä. Hän perehtyi paljon kiinalaiseen filosofiaan ja antoi sen myös virrata maalauksiinsa. Hän työsti Buddhan hahmoja tai kiinalaisia maljakoita teoksiinsa. Suuremmissa sommitelmissaan hän korosti erityisesti Kaukoidän keräilyesineitä omasta antiikkikokoelmastaan.
Taidemaalari Eduard Theodor Grützner nautti suurta mainetta maalarikollegoidensa ja aateliston keskuudessa. Niinpä taidemaalari ja kirjailija Friedrich Pecht ilmoitti eräässä lehdessä, että Eduard Theodor Grützner oli saanut professorin arvonimen itse prinssi regentiltä. Lisäksi Eduard Theodor Grützner sai Pyhän Mikaelin ritariristin ja hänet korotettiin vuonna 1916 Baijerin kruunun ansioristin myöntämisen perusteella henkilökohtaiseen aatelisarvoon.
Sivu 1 / 1