Norjalainen Edvard Munch on yksi modernin taiteen historian merkittävimmistä taidemaalareista. Lisäksi hän on taiteilijoiden ARTISTREPLEPLACE0 ja ARTISTREPLEPLACE1 ohella ekspressionismin pioneeri, taidetyylin, jonka juuret ovat myöhäisessä impressionismissa. Perusajatuksena oli sisäisten tunteiden suora ilmaisu vastaliikkeenä impressionismin melko pinnalliselle kuvaukselle. Ekspressionistiset taiteilijat pyrkivät ilmaisemaan maalauksissaan syvällisiä, intohimoisia kokemuksia, kuten pelkoa, iloa, surua, vihaa tai pettymystä, koskettaakseen katsojaa emotionaalisesti. Vuosia ennen ekspressionismin alkua Munch maalasi yhden kuuluisimmista maalauksistaan. Scream on jäänyt taidehistoriaan ensimmäisenä ekspressionistisena maalauksena.
Edvard syntyi vuonna 1863 sotilaslääkärin poikana. Hän kasvaa Oslossa. Hänen äitinsä kuolee varhain. Hänen isänsä kärsii mielisairaudesta. Myöhemmin myös hänen sisarensa kuolee. Lapsuuden kokemus oli erittäin mullistava, eikä se mennyt nuoren taidemaalarin ohi jälkiä jättämättä. Hän kärsii hermostuneisuudesta, ja myöhemmin hän sairastuu isänsä tavoin masennukseen. Aikuisena hän hukuttaa surunsa liian usein alkoholiin. Hän tuntee itsensä vainotuksi, saa ahdistuskohtauksia ja satuttaa itseään. Vuonna 1880 hän tekee tietoisen päätöksen taiteilijan urasta. Hän keskeyttää insinööriopintonsa ja liittyy boheemiryhmään. Taidemaalareista, kirjailijoista ja muista intellektuelleista koostuva ryhmä kääntyy yhdessä konservatiivista porvaristoa ja yhteiskuntamoraalia vastaan. Hän laatii nuorille taiteilijoille manifestin, joka herättää kohua väestön keskuudessa.
Myös hänen taiteellinen kehityksensä etenee tasaisesti. Hän on lahjakas. Opiskelee Oslossa ja saa useita stipendejä jatkokoulutukseen Euroopassa. Hänen tyylilleen on ominaista spontaani siveltimen käyttö ja karkeat muodot. Hän tulkitsee kokemuksiaan omalla abstraktilla tavallaan. Hän käyttää maalauksissaan voimakkaita ja voimakkaita värejä, joilla on usein kontrastivaikutus katsojaan. Samalla hän ei koskaan toista todellisuutta luonnollisella tavalla. Hän järjestää omia näyttelyitä, joissa hän esittelee teoksiaan yleisölle. Ensimmäisessä näyttelyssään Berliinissä, jossa hän esitteli 55 kuvaa Verein Berliner Künstler -yhdistyksessä, hän aiheutti yhden suurimmista taideskandaaleista. Tarina tunnetaan edelleen nimellä Munchin tapaus. Tapahtumilla oli keskeinen merkitys saksalaisen taiteen jatkokehitykselle, sillä Munchin provokaatiot merkitsivät modernismin alkua Saksassa. Pian tämän jälkeen alkoi hänen maalauksellinen läpimurtonsa Euroopassa. Hänen menestystään varjostivat kuitenkin toistuvasti masennusvaiheet, joiden aikana hän kerran ampui itseään sormiin. Maalauksessa "Marat'n kuolema" hän käsittelee noiden päivien tuntemuksiaan. Seuraa hermoromahdus. Hän vaihtaa asuinpaikkaansa yhä uudelleen ja uudelleen. Työmatkat Euroopan suurkaupungeissa Pariisissa, Lontoossa, Berliinissä ja norjalaisessa kotikaupungissaan. Hän kuolee Norjassa toisen maailmansodan levottomuuksien aikana 81-vuotiaana.
Norjalainen Edvard Munch on yksi modernin taiteen historian merkittävimmistä taidemaalareista. Lisäksi hän on taiteilijoiden ARTISTREPLEPLACE0 ja ARTISTREPLEPLACE1 ohella ekspressionismin pioneeri, taidetyylin, jonka juuret ovat myöhäisessä impressionismissa. Perusajatuksena oli sisäisten tunteiden suora ilmaisu vastaliikkeenä impressionismin melko pinnalliselle kuvaukselle. Ekspressionistiset taiteilijat pyrkivät ilmaisemaan maalauksissaan syvällisiä, intohimoisia kokemuksia, kuten pelkoa, iloa, surua, vihaa tai pettymystä, koskettaakseen katsojaa emotionaalisesti. Vuosia ennen ekspressionismin alkua Munch maalasi yhden kuuluisimmista maalauksistaan. Scream on jäänyt taidehistoriaan ensimmäisenä ekspressionistisena maalauksena.
Edvard syntyi vuonna 1863 sotilaslääkärin poikana. Hän kasvaa Oslossa. Hänen äitinsä kuolee varhain. Hänen isänsä kärsii mielisairaudesta. Myöhemmin myös hänen sisarensa kuolee. Lapsuuden kokemus oli erittäin mullistava, eikä se mennyt nuoren taidemaalarin ohi jälkiä jättämättä. Hän kärsii hermostuneisuudesta, ja myöhemmin hän sairastuu isänsä tavoin masennukseen. Aikuisena hän hukuttaa surunsa liian usein alkoholiin. Hän tuntee itsensä vainotuksi, saa ahdistuskohtauksia ja satuttaa itseään. Vuonna 1880 hän tekee tietoisen päätöksen taiteilijan urasta. Hän keskeyttää insinööriopintonsa ja liittyy boheemiryhmään. Taidemaalareista, kirjailijoista ja muista intellektuelleista koostuva ryhmä kääntyy yhdessä konservatiivista porvaristoa ja yhteiskuntamoraalia vastaan. Hän laatii nuorille taiteilijoille manifestin, joka herättää kohua väestön keskuudessa.
Myös hänen taiteellinen kehityksensä etenee tasaisesti. Hän on lahjakas. Opiskelee Oslossa ja saa useita stipendejä jatkokoulutukseen Euroopassa. Hänen tyylilleen on ominaista spontaani siveltimen käyttö ja karkeat muodot. Hän tulkitsee kokemuksiaan omalla abstraktilla tavallaan. Hän käyttää maalauksissaan voimakkaita ja voimakkaita värejä, joilla on usein kontrastivaikutus katsojaan. Samalla hän ei koskaan toista todellisuutta luonnollisella tavalla. Hän järjestää omia näyttelyitä, joissa hän esittelee teoksiaan yleisölle. Ensimmäisessä näyttelyssään Berliinissä, jossa hän esitteli 55 kuvaa Verein Berliner Künstler -yhdistyksessä, hän aiheutti yhden suurimmista taideskandaaleista. Tarina tunnetaan edelleen nimellä Munchin tapaus. Tapahtumilla oli keskeinen merkitys saksalaisen taiteen jatkokehitykselle, sillä Munchin provokaatiot merkitsivät modernismin alkua Saksassa. Pian tämän jälkeen alkoi hänen maalauksellinen läpimurtonsa Euroopassa. Hänen menestystään varjostivat kuitenkin toistuvasti masennusvaiheet, joiden aikana hän kerran ampui itseään sormiin. Maalauksessa "Marat'n kuolema" hän käsittelee noiden päivien tuntemuksiaan. Seuraa hermoromahdus. Hän vaihtaa asuinpaikkaansa yhä uudelleen ja uudelleen. Työmatkat Euroopan suurkaupungeissa Pariisissa, Lontoossa, Berliinissä ja norjalaisessa kotikaupungissaan. Hän kuolee Norjassa toisen maailmansodan levottomuuksien aikana 81-vuotiaana.
Sivu 1 / 8