Edward Frederick Brewtnall oli brittiläinen 1800-luvun taidemaalari ja kuvittaja. Hän käytti pääasiassa akvarelleja. Hän tuli tunnetuksi lähinnä brittiläisen yhteiskunnan ja maisemien kuvauksistaan sekä kuvittajana useille tunnetuille lontoolaisille sanomalehdille. Hän opiskeli maalausta Lambeth School of Artissa Lontoossa. Tyypillisenä lontoolaisena hän matkusti korkeintaan vähän Englannissa, mutta ei koskaan pysynyt kauaa poissa synnyinseudultaan.
Brewtnall rakasti kuvata brittiläistä yhteiskuntaa öljyillä tai akvarelleilla. Näin hän kuvasi kaikkia yhteiskuntaluokkia. Erityistä hänessä oli se, että hän pysyi ikuisena lapsena eikä koskaan saanut tarpeekseen saduista, legendoista ja tarinoista. Hän ei osannut kertoa eikä kirjoittaa hyvin. Siksi hän yritti kuvata teoksissaan viehätystään tällaista viihdettä kohtaan. Monissa hänen maalauksissaan on satujen nimet (Tuhkimo, Punahilkka jne.). Hänen lapsellinen luonteensa näkyy myös esimerkiksi maalauksen otsikossa (Vorsicht Lehrerin bald beißt es dich). Se kuvaa opettajaa, joka vierailee koululaistensa kanssa maatilalla ja haluaa silittää vuohia.
Tuohon aikaan taiteilijoiden ja käsityöläisten oli kuuluttava ammattiyhdistykseen (kiltaan) tai vastaavaan. Muuten oli lähes mahdotonta saada hyviä palkkioita. Esimerkiksi erään hänen maalarikollegansa William Henry James Bootin, joka oli myös opiskellut maalausta, oli vaikea päästä taideyhdistykseen. Ja tämä siitä huolimatta, että Boot oli yksityiskohtien ja maisemamaalauksen mestari. Bootilla oli onni korvata tämä puute Britannian kuninkaallista perhettä ja kruununmaita koskevalla työllään. Hänellä oli siis paljon tekemistä. Toinen hänen aikalaisistaan, italialainen Marieschi, oli vähemmän onnekas. Hänellä oli myös hyviä toimeksiantoja, mutta hän kuoli hyvin nuorena eikä ollut yhtä varakas kuin hänen brittiläiset kollegansa. Brewtnall oli erityisen kiehtova, koska hänen töissään oli nokkeluutta ja ilkikurisuutta. Kaikki haluavat nauraa, ja tällä oli vaikutusta. Brewtnallilla oli näyttelyitä Royal Academyssa, Society of British Artsissa, Grosvenor Galleryssa ja Royal Watercolour Societyn tiloissa. Sekä Boot että Brewtnall olivat Royal Watercolour Societyn jäseniä.
Brewtnall nimitettiin kuitenkin Royal Society of British Artsin ja Royal Institute of Oil Paintersin jäseneksi. Nimitys näihin kahteen järjestöön oli suuri kunnia. Koska hänellä oli erityinen taito saada maalaus näyttämään hauskalta, hän sai jatkuvasti tilauksia suurimmilta ja vaikutusvaltaisimmilta brittiläisiltä sanomalehdiltä, kuten The Graphic, Pall Mall Magazine, The Quiver ja English Illustrated Magazine. Hänen suuri etunsa oli, että hän sai myös kuvittaa säännöllisesti ilmestyviä sanomalehtiä. Lisäksi hänellä oli suuri onni kuvittaa Barnardin painos Bunyanin "Pilgrim's Progressista". Näin hän tavoitti laajan yleisön.
Edward Frederick Brewtnall oli brittiläinen 1800-luvun taidemaalari ja kuvittaja. Hän käytti pääasiassa akvarelleja. Hän tuli tunnetuksi lähinnä brittiläisen yhteiskunnan ja maisemien kuvauksistaan sekä kuvittajana useille tunnetuille lontoolaisille sanomalehdille. Hän opiskeli maalausta Lambeth School of Artissa Lontoossa. Tyypillisenä lontoolaisena hän matkusti korkeintaan vähän Englannissa, mutta ei koskaan pysynyt kauaa poissa synnyinseudultaan.
Brewtnall rakasti kuvata brittiläistä yhteiskuntaa öljyillä tai akvarelleilla. Näin hän kuvasi kaikkia yhteiskuntaluokkia. Erityistä hänessä oli se, että hän pysyi ikuisena lapsena eikä koskaan saanut tarpeekseen saduista, legendoista ja tarinoista. Hän ei osannut kertoa eikä kirjoittaa hyvin. Siksi hän yritti kuvata teoksissaan viehätystään tällaista viihdettä kohtaan. Monissa hänen maalauksissaan on satujen nimet (Tuhkimo, Punahilkka jne.). Hänen lapsellinen luonteensa näkyy myös esimerkiksi maalauksen otsikossa (Vorsicht Lehrerin bald beißt es dich). Se kuvaa opettajaa, joka vierailee koululaistensa kanssa maatilalla ja haluaa silittää vuohia.
Tuohon aikaan taiteilijoiden ja käsityöläisten oli kuuluttava ammattiyhdistykseen (kiltaan) tai vastaavaan. Muuten oli lähes mahdotonta saada hyviä palkkioita. Esimerkiksi erään hänen maalarikollegansa William Henry James Bootin, joka oli myös opiskellut maalausta, oli vaikea päästä taideyhdistykseen. Ja tämä siitä huolimatta, että Boot oli yksityiskohtien ja maisemamaalauksen mestari. Bootilla oli onni korvata tämä puute Britannian kuninkaallista perhettä ja kruununmaita koskevalla työllään. Hänellä oli siis paljon tekemistä. Toinen hänen aikalaisistaan, italialainen Marieschi, oli vähemmän onnekas. Hänellä oli myös hyviä toimeksiantoja, mutta hän kuoli hyvin nuorena eikä ollut yhtä varakas kuin hänen brittiläiset kollegansa. Brewtnall oli erityisen kiehtova, koska hänen töissään oli nokkeluutta ja ilkikurisuutta. Kaikki haluavat nauraa, ja tällä oli vaikutusta. Brewtnallilla oli näyttelyitä Royal Academyssa, Society of British Artsissa, Grosvenor Galleryssa ja Royal Watercolour Societyn tiloissa. Sekä Boot että Brewtnall olivat Royal Watercolour Societyn jäseniä.
Brewtnall nimitettiin kuitenkin Royal Society of British Artsin ja Royal Institute of Oil Paintersin jäseneksi. Nimitys näihin kahteen järjestöön oli suuri kunnia. Koska hänellä oli erityinen taito saada maalaus näyttämään hauskalta, hän sai jatkuvasti tilauksia suurimmilta ja vaikutusvaltaisimmilta brittiläisiltä sanomalehdiltä, kuten The Graphic, Pall Mall Magazine, The Quiver ja English Illustrated Magazine. Hänen suuri etunsa oli, että hän sai myös kuvittaa säännöllisesti ilmestyviä sanomalehtiä. Lisäksi hänellä oli suuri onni kuvittaa Barnardin painos Bunyanin "Pilgrim's Progressista". Näin hän tavoitti laajan yleisön.
Sivu 1 / 1