Egyptin 18. dynastia käsittää aikakauden, jota kutsutaan usein uudeksi valtakunnaksi tai Egyptin kolmanneksi korkeimmaksi vaiheeksi. Muutoksen aika oli koittanut. Egypti on maa, joka on historiallisesti harvoin välttänyt konflikteja. 18. dynastian alkaessa alkoi eräänlainen rauhoittumisvaihe, ja tuli faaraoiden loistokas aika. Egyptin taide pysyi siihen asti suhteellisen alhaisella tasolla. Taide on tehty kuolleita varten. Vainajien hautoja koristanut tasomaalattu taide oli yksinkertaista työtä ja yksinkertaista suunnittelua. Faaraoiden myötä käsitys taiteesta muuttui. Kuninkaiden laaksosta tuli komeiden hautojen keskipiste. Valitusta paikasta tuli yhteys jumaliin uskomisen ja kuolleiden kultin välillä. Taiteilijoiden työn ei enää ollut tarkoitus palvella vain yhtä tarkoitusta, vaan sen oli tarkoitus antaa kuolleille kuninkaille mahdollisuus elää loistavasti, ja se oli tarkoitettu sulavaksi uhriksi jumalien hyväntahtoisuudelle. Kun Howard Carter avasi Tutankhamonin haudan, se paljasti lähes käsittämättömän loiston ja 18. dynastian aikaisia taideteoksia. Taiteilijat käyttivät materiaaleja, joiden arvo on korvaamaton. Hautajaistavaroissa käytettiin jalokiviä, kultaa, hopeaa ja kuparia. On vaikea kuvitella, että samaan aikaan Euroopassa pronssikausi oli päättymässä.
Erinomainen esimerkki 18. dynastian taiteesta on hallitsija Hatsepsutin patsas. Ainoana naisena koskaan Egyptiä hallinneena se on nykyään Metropolitan-museossa nähtävillä. Faarao näyttää uskomattoman nuorelta, kiillotettu kivi saa hänen ihonsa hohtamaan ja hänen kasvoillaan on hienot piirteet. Katsoja voisi luulla häntä pikemminkin balettitanssijaksi kuin Egyptin ainoaksi kuningattareksi. Taiteilija Judy Chicago on varannut kuningattarelle paikan installaatiossaan The Dinner Party.
Egyptiläisten taiteilijoiden tärkeä tehtävä oli valita tarkka ja yksiselitteinen esitysmuoto. Nykypäivän näkökulmasta yksittäiset motiivit näyttävät yksinkertaisilta ja kaavamaisilta, mutta seinämaalaukset kertovat yksityiskohtaisia tarinoita. Kun haudat suljettiin, tarinat heräsivät henkiin ja kulkivat kuolleiden polkua. Taiteilijat toteuttivat seinämaalauksia järjestelmällisesti. Papyrukselle tehtiin luonnoksia, jotka siirrettiin seinille vahvoilla väreillä. Etukäteen jännitetyt jouset merkitsivät motiivien tarkan paikan. Kuolleiden sielun suojelemiseksi kaikki taideteokset tehtiin tiukkojen esityssääntöjen mukaisesti. Egyptiläisessä seinämaalaustaiteessa noudatetaan geometrisia säännönmukaisuuksia toistuvien elementtien sijoittelussa. Tuloksena on harmoninen ja tasapainoinen vaikutelma, joka on ainutlaatuinen tässä muodossa. Kahdeksannentoista dynastian kuvanveistäjät ja taidemaalarit eivät olisi taiteilijoita nykyaikaisessa mielessä, sillä heiltä puuttui luova ja taiteellinen vapaus, mutta heidän kuvauksensa löytävät silti vielä vuosisatoja myöhemmin jäljittelijöitä ja ihailijoita.
Egyptin 18. dynastia käsittää aikakauden, jota kutsutaan usein uudeksi valtakunnaksi tai Egyptin kolmanneksi korkeimmaksi vaiheeksi. Muutoksen aika oli koittanut. Egypti on maa, joka on historiallisesti harvoin välttänyt konflikteja. 18. dynastian alkaessa alkoi eräänlainen rauhoittumisvaihe, ja tuli faaraoiden loistokas aika. Egyptin taide pysyi siihen asti suhteellisen alhaisella tasolla. Taide on tehty kuolleita varten. Vainajien hautoja koristanut tasomaalattu taide oli yksinkertaista työtä ja yksinkertaista suunnittelua. Faaraoiden myötä käsitys taiteesta muuttui. Kuninkaiden laaksosta tuli komeiden hautojen keskipiste. Valitusta paikasta tuli yhteys jumaliin uskomisen ja kuolleiden kultin välillä. Taiteilijoiden työn ei enää ollut tarkoitus palvella vain yhtä tarkoitusta, vaan sen oli tarkoitus antaa kuolleille kuninkaille mahdollisuus elää loistavasti, ja se oli tarkoitettu sulavaksi uhriksi jumalien hyväntahtoisuudelle. Kun Howard Carter avasi Tutankhamonin haudan, se paljasti lähes käsittämättömän loiston ja 18. dynastian aikaisia taideteoksia. Taiteilijat käyttivät materiaaleja, joiden arvo on korvaamaton. Hautajaistavaroissa käytettiin jalokiviä, kultaa, hopeaa ja kuparia. On vaikea kuvitella, että samaan aikaan Euroopassa pronssikausi oli päättymässä.
Erinomainen esimerkki 18. dynastian taiteesta on hallitsija Hatsepsutin patsas. Ainoana naisena koskaan Egyptiä hallinneena se on nykyään Metropolitan-museossa nähtävillä. Faarao näyttää uskomattoman nuorelta, kiillotettu kivi saa hänen ihonsa hohtamaan ja hänen kasvoillaan on hienot piirteet. Katsoja voisi luulla häntä pikemminkin balettitanssijaksi kuin Egyptin ainoaksi kuningattareksi. Taiteilija Judy Chicago on varannut kuningattarelle paikan installaatiossaan The Dinner Party.
Egyptiläisten taiteilijoiden tärkeä tehtävä oli valita tarkka ja yksiselitteinen esitysmuoto. Nykypäivän näkökulmasta yksittäiset motiivit näyttävät yksinkertaisilta ja kaavamaisilta, mutta seinämaalaukset kertovat yksityiskohtaisia tarinoita. Kun haudat suljettiin, tarinat heräsivät henkiin ja kulkivat kuolleiden polkua. Taiteilijat toteuttivat seinämaalauksia järjestelmällisesti. Papyrukselle tehtiin luonnoksia, jotka siirrettiin seinille vahvoilla väreillä. Etukäteen jännitetyt jouset merkitsivät motiivien tarkan paikan. Kuolleiden sielun suojelemiseksi kaikki taideteokset tehtiin tiukkojen esityssääntöjen mukaisesti. Egyptiläisessä seinämaalaustaiteessa noudatetaan geometrisia säännönmukaisuuksia toistuvien elementtien sijoittelussa. Tuloksena on harmoninen ja tasapainoinen vaikutelma, joka on ainutlaatuinen tässä muodossa. Kahdeksannentoista dynastian kuvanveistäjät ja taidemaalarit eivät olisi taiteilijoita nykyaikaisessa mielessä, sillä heiltä puuttui luova ja taiteellinen vapaus, mutta heidän kuvauksensa löytävät silti vielä vuosisatoja myöhemmin jäljittelijöitä ja ihailijoita.
Sivu 1 / 10