Else Lasker-Schüler, joka tunnetaan ennen kaikkea kirjailijana, omistautui ensin piirtämiselle, jota hän myös harjoitti koko elämänsä ajan, ennen kuin hän kääntyi kirjallisuuden puoleen. Hänen graafisen työnsä tyyli on luonnosteleva ja kontrastinen, ja hänen kahden suuren lahjakkuutensa, kuvan ja tekstin, yhdistäminen on ilmeistä. Piirroksissaan hän on usein sisällyttänyt kuvan otsikon kuvan alareunaan. Hän kuvitti monet runokirjoistaan itse.
Jo nuorena taiteilija kohtasi kuoleman useita kertoja. Hänen suosikkiveljensä Paul kuoli, kun hän oli 13-vuotias, ja hänen isänsä ja rakas äitinsä Jeanette vähän myöhemmin. Hän avioitui lääkäri Berthold Laskerin kanssa ja lähti Berliiniin. Ensimmäinen avioliitto erosi 9 vuoden jälkeen, ja hänen poikansa Paulin isä jäi tuntemattomaksi. Pian Laskerista eroamisensa jälkeen hän avioitui kirjailija Georg Lewinin (Herwart Walden) kanssa, joka oli Der Sturm -lehden päätoimittaja. Berliinissä hän otti yhteyttä kirjallisuuteen, liikkui Oskar Kokoschkan, Peter Hillen ja Gottfried Bennin kaltaisten avantgardetaiteilijoiden piirissä ja pystyi julkaisemaan lyyrisiä teoksiaan lehdissä. Saksan poliittisen tilanteen huonontuessa hän joutui kuitenkin yhä uhkaavampaan tilanteeseen ekspressionistisen ja avantgardistisen taiteensa kanssa. Kun hänen ainoa poikansa Paul - joka oli saanut nimensä hänen edesmenneen veljensä mukaan - kuoli tuberkuloosiin 27-vuotiaana, taiteilija ajautui syvään kriisiin. Henkilökohtaiset suhteet ja monet hänen kärsimänsä menetykset näyttelevät erityistä roolia hänen työssään. Viittaus poliittisiin ajankohtaisiin tapahtumiin on luettavissa myös hänen teoksistaan. Samalla osa hänen teoksistaan voidaan lukea eräänlaisena pakenemisena todellisuudesta värikkääseen, itämaiseen maailmaan. Epäsäännöllisestä elämästään huolimatta Lasker-Schüler pysyi elämänrakkauden ohjaamana, omaa myyttiään elävänä ihmisenä ja läpikotaisin avantgardistisena taiteilijana.
Hän piti yllä runollista kirjeenvaihtoa Franz Marc:n kanssa, joka kirjoitti salanimellä "Blue Rider", kun hän itse esiintyi nimellä "Prince Jussuf of Thebes". Näin hän keksi uuden elämäkerran, jossa hän oli syntynyt prinssinä Egyptissä. Tämä keinotekoinen hahmo, jota hän esitti myös puvuissa, aiheutti toisinaan naurunalaisuutta, ja hänen itsevarma esiintymisensä johti siihen, että häntä pidettiin eksentrikkona, jota ei voinut ottaa vakavasti. Koko elämänsä ajan häntä ohjasi kaipuu itään. Kun hän, saksalaisjuutalainen ja uskonnollinen taiteilija, pakeni Sveitsiin poliittisten olosuhteiden pakottamana, hän teki sieltä matkoja Palestiinaan ja kaipaamansa Jerusalemiin. Koska häneltä evättiin myöhemmin paluumatka Sveitsiin, hän jäi Jerusalemiin, jossa hän asui köyhänä, mutta hänellä oli yhteyksiä maanpaossa eläviin taiteilijoihin. Hän kuoli Jerusalemissa tammikuussa 1945 eikä elänyt toisen maailmansodan päättymistä.
Else Lasker-Schüler, joka tunnetaan ennen kaikkea kirjailijana, omistautui ensin piirtämiselle, jota hän myös harjoitti koko elämänsä ajan, ennen kuin hän kääntyi kirjallisuuden puoleen. Hänen graafisen työnsä tyyli on luonnosteleva ja kontrastinen, ja hänen kahden suuren lahjakkuutensa, kuvan ja tekstin, yhdistäminen on ilmeistä. Piirroksissaan hän on usein sisällyttänyt kuvan otsikon kuvan alareunaan. Hän kuvitti monet runokirjoistaan itse.
Jo nuorena taiteilija kohtasi kuoleman useita kertoja. Hänen suosikkiveljensä Paul kuoli, kun hän oli 13-vuotias, ja hänen isänsä ja rakas äitinsä Jeanette vähän myöhemmin. Hän avioitui lääkäri Berthold Laskerin kanssa ja lähti Berliiniin. Ensimmäinen avioliitto erosi 9 vuoden jälkeen, ja hänen poikansa Paulin isä jäi tuntemattomaksi. Pian Laskerista eroamisensa jälkeen hän avioitui kirjailija Georg Lewinin (Herwart Walden) kanssa, joka oli Der Sturm -lehden päätoimittaja. Berliinissä hän otti yhteyttä kirjallisuuteen, liikkui Oskar Kokoschkan, Peter Hillen ja Gottfried Bennin kaltaisten avantgardetaiteilijoiden piirissä ja pystyi julkaisemaan lyyrisiä teoksiaan lehdissä. Saksan poliittisen tilanteen huonontuessa hän joutui kuitenkin yhä uhkaavampaan tilanteeseen ekspressionistisen ja avantgardistisen taiteensa kanssa. Kun hänen ainoa poikansa Paul - joka oli saanut nimensä hänen edesmenneen veljensä mukaan - kuoli tuberkuloosiin 27-vuotiaana, taiteilija ajautui syvään kriisiin. Henkilökohtaiset suhteet ja monet hänen kärsimänsä menetykset näyttelevät erityistä roolia hänen työssään. Viittaus poliittisiin ajankohtaisiin tapahtumiin on luettavissa myös hänen teoksistaan. Samalla osa hänen teoksistaan voidaan lukea eräänlaisena pakenemisena todellisuudesta värikkääseen, itämaiseen maailmaan. Epäsäännöllisestä elämästään huolimatta Lasker-Schüler pysyi elämänrakkauden ohjaamana, omaa myyttiään elävänä ihmisenä ja läpikotaisin avantgardistisena taiteilijana.
Hän piti yllä runollista kirjeenvaihtoa Franz Marc:n kanssa, joka kirjoitti salanimellä "Blue Rider", kun hän itse esiintyi nimellä "Prince Jussuf of Thebes". Näin hän keksi uuden elämäkerran, jossa hän oli syntynyt prinssinä Egyptissä. Tämä keinotekoinen hahmo, jota hän esitti myös puvuissa, aiheutti toisinaan naurunalaisuutta, ja hänen itsevarma esiintymisensä johti siihen, että häntä pidettiin eksentrikkona, jota ei voinut ottaa vakavasti. Koko elämänsä ajan häntä ohjasi kaipuu itään. Kun hän, saksalaisjuutalainen ja uskonnollinen taiteilija, pakeni Sveitsiin poliittisten olosuhteiden pakottamana, hän teki sieltä matkoja Palestiinaan ja kaipaamansa Jerusalemiin. Koska häneltä evättiin myöhemmin paluumatka Sveitsiin, hän jäi Jerusalemiin, jossa hän asui köyhänä, mutta hänellä oli yhteyksiä maanpaossa eläviin taiteilijoihin. Hän kuoli Jerusalemissa tammikuussa 1945 eikä elänyt toisen maailmansodan päättymistä.
Sivu 1 / 1