Kilpahevoset olivat hänen intohimonsa ja ammattinsa. Müncheniläistä taiteilijaa Emil Adamia pidetään jopa ensimmäisenä hevosmaalarina, joka rakasti maalata näitä jaloja nelijalkaisia. Hän saavutti niin suuren taiteellisuuden, että hänen teoksensa koristivat Euroopan korkeimpien ja jaloimpien talojen ja palatsien seiniä. Niitä ripustettiin muun muassa Festeticsin kreivi Tassilo, Newmarketin arvostettuun Jockey Clubiin tai Westminsterin herttuan linnaan. Herttuan kerrotaan jopa pitäneen Adamia "ainoana taiteilijana", joka hänen mielestään osasi maalata täysiverisiä hevosia.
Tietenkin sana tästä levisi nopeasti aristokraattisissa piireissä. Niinpä Emil Adam sai pian toimeksiannon maalata Walesin prinssi ja myöhemmin kuningas Edward VII:n Unkarin metsästysretkellä. Emil Adam oli myös kuningatar Victorian tervetullut vieras Ascotin kuuluisissa hevoskilpailuissa tai Epsomin Derbyssä. Taiteilija on kuvannut melkoisen määrän voittajahevosia sekä ratsastajiensa kanssa että ilman heitä. Muutamaa vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin Pariisiin. Siellä Adam sai tutkia ja maalata aikansa kuuluisimpia hevosia, muun muassa William Kissam Vanderbiltin, yhden aikansa kuuluisimmista liikemiehistä, hyväntekijöistä ja hevoskasvattajista, hevosia.
Kaikesta matkustamisesta huolimatta taiteilija löysi silti aikaa perhe-elämälleen. Vuonna 1872 hän meni naimisiin serkkunsa Josephine Marie Wurmbin kanssa. Hän sai vaimonsa kanssa peräti kaksitoista lasta, joista kymmenen saavutti aikuisiän. Yhdestä hänen pojistaan, Richard Benno Adamista, tuli myöhemmin tunnettu taiteilija, joka seurasi hänen jalanjälkiään ja työskenteli myös muotokuva- ja hevosmaalarina. Näin ollen hän sai vierailla kesäisin Baijerissa Possenhofenin linnassa. Tällöin hän loi ryhmäkuvan keisarinna Elisabethin, joka tunnetaan paremmin nimellä Sisi, kanssa.
Mistä Emil Adamin rakkaus kauniisiin ratsuihin sai alkunsa? Nykyään voimme vain arvailla, mutta se oli luultavasti suvussa. Isoisänsä Albrecht Adamin ja isänsä, eläinmaalari Benno Adamin, opettamana Emilistä tuli setänsä, taistelumaalari Franz Adamin, oppilas. Hänen maalauksissaan hevosilla oli sanan kirjaimellisessa merkityksessä päärooli, mutta ne olivat silti yleensä vain statisteja. Emil puolestaan asetti ne jo varhain työnsä keskiöön - ja menestyksekkäästi. 17-vuotiaana hän sai arkkiherttua Karl Ludwigilta toimeksiannon valmistaa useita hevosia esittäviä maalauksia. Ajan myötä taiteilija kehittyi näkyvästi: hän laajensi repertuaariaan hevosmuotokuviin ja metsästyskohtauksiin. Erityisen huomionarvoista on valon erinomainen käyttö.
Kilpahevoset olivat hänen intohimonsa ja ammattinsa. Müncheniläistä taiteilijaa Emil Adamia pidetään jopa ensimmäisenä hevosmaalarina, joka rakasti maalata näitä jaloja nelijalkaisia. Hän saavutti niin suuren taiteellisuuden, että hänen teoksensa koristivat Euroopan korkeimpien ja jaloimpien talojen ja palatsien seiniä. Niitä ripustettiin muun muassa Festeticsin kreivi Tassilo, Newmarketin arvostettuun Jockey Clubiin tai Westminsterin herttuan linnaan. Herttuan kerrotaan jopa pitäneen Adamia "ainoana taiteilijana", joka hänen mielestään osasi maalata täysiverisiä hevosia.
Tietenkin sana tästä levisi nopeasti aristokraattisissa piireissä. Niinpä Emil Adam sai pian toimeksiannon maalata Walesin prinssi ja myöhemmin kuningas Edward VII:n Unkarin metsästysretkellä. Emil Adam oli myös kuningatar Victorian tervetullut vieras Ascotin kuuluisissa hevoskilpailuissa tai Epsomin Derbyssä. Taiteilija on kuvannut melkoisen määrän voittajahevosia sekä ratsastajiensa kanssa että ilman heitä. Muutamaa vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin Pariisiin. Siellä Adam sai tutkia ja maalata aikansa kuuluisimpia hevosia, muun muassa William Kissam Vanderbiltin, yhden aikansa kuuluisimmista liikemiehistä, hyväntekijöistä ja hevoskasvattajista, hevosia.
Kaikesta matkustamisesta huolimatta taiteilija löysi silti aikaa perhe-elämälleen. Vuonna 1872 hän meni naimisiin serkkunsa Josephine Marie Wurmbin kanssa. Hän sai vaimonsa kanssa peräti kaksitoista lasta, joista kymmenen saavutti aikuisiän. Yhdestä hänen pojistaan, Richard Benno Adamista, tuli myöhemmin tunnettu taiteilija, joka seurasi hänen jalanjälkiään ja työskenteli myös muotokuva- ja hevosmaalarina. Näin ollen hän sai vierailla kesäisin Baijerissa Possenhofenin linnassa. Tällöin hän loi ryhmäkuvan keisarinna Elisabethin, joka tunnetaan paremmin nimellä Sisi, kanssa.
Mistä Emil Adamin rakkaus kauniisiin ratsuihin sai alkunsa? Nykyään voimme vain arvailla, mutta se oli luultavasti suvussa. Isoisänsä Albrecht Adamin ja isänsä, eläinmaalari Benno Adamin, opettamana Emilistä tuli setänsä, taistelumaalari Franz Adamin, oppilas. Hänen maalauksissaan hevosilla oli sanan kirjaimellisessa merkityksessä päärooli, mutta ne olivat silti yleensä vain statisteja. Emil puolestaan asetti ne jo varhain työnsä keskiöön - ja menestyksekkäästi. 17-vuotiaana hän sai arkkiherttua Karl Ludwigilta toimeksiannon valmistaa useita hevosia esittäviä maalauksia. Ajan myötä taiteilija kehittyi näkyvästi: hän laajensi repertuaariaan hevosmuotokuviin ja metsästyskohtauksiin. Erityisen huomionarvoista on valon erinomainen käyttö.
Sivu 1 / 1