1800-luvulla vallinneen kulttuurisen virtauksen keskellä eräs taiteilija erottui edukseen harvinaisella taiteen ja hengellisyyden yhdistelmällä. Émile Signol, joka syntyi 8. toukokuuta 1804 Pariisissa ja kuoli 4. lokakuuta 1892 Montmorencyssä, jätti jälkeensä syvällisen taiteellisen perinnön. Hänen teoksilleen on ominaista syvä hengellisyys, ja niissä yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla tekninen mestaruus ja innostava kiihko. Hänen todenmukaiset maalauksensa, jotka nyt jäljennetään korkealaatuisina taidegrafiikkavedoksina, tuovat hänen alkuperäisteostensa olemuksen jokaisen taiteenystävän olohuoneeseen. Signol pääsi Pariisin arvostettuun École des Beaux-Artsiin, jossa hän opiskeli mestareiden a href"/artist/Merry-Joseph-Blondel.html" class"main_textlink"Merry Joseph Blondela ja a href"/artist/Antoine-Jean-Gros.html" class"main_textlink"Antoine Jean Grosa johdolla. Hänen esikoisteoksensa "Joseph Telling His Brothers His Dream" vuodelta 1824 merkitsi hänen vaikuttavan uransa alkua. Hänen kiistaton lahjakkuutensa tunnustettiin ensimmäisen kerran virallisesti, kun hänelle myönnettiin Prix de Rome maalauksesta "Titulus Crucis". Rooman Villa Medicissä viettämänsä ajan Signol maalasi muotokuvia merkittävistä henkilöistä, kuten säveltäjä Hector Berliozista, ennen kuin hän palasi Pariisiin vuonna 1835.rnbr/br/rnVuosi 1842 merkitsi tärkeää käännekohtaa Signolin uralla, kun hänen maalauksensa "Saphiiran kuolema" sai tunnustusta Sainte Madeleinen kirkossa. Tämä johti useisiin tilauksiin koristella hänen teoksillaan Saint Rochin, Saint Sévérin, Saint Eustachen ja Saint Augustinin kirkkoja. Neljä hänen maalauksistaan on pysyvästi sijoitettu Saint-Sulpicen kirkkoon Pariisissa. Nämä teokset, jotka on nykyään jäljennetty äärimmäisen tarkasti taidegrafiikkana, ovat eläviä esimerkkejä Signolin syvästä sitoutumisesta taiteelliseen ja hengelliseen näkemykseensä. Myöhemmin uransa aikana Signol valittiin Pariisin Académie des Beaux-Artsin jäseneksi vuonna 1860, ja hän sai korkeita kunnianosoituksia, kuten ritarikunnan ritarikunnan arvon (1841) ja kunniamerkin upseerin arvon (1865). Hänen vaikutuksensa tuleviin taiteilijasukupolviin varmistui kuitenkin hänen roolistaan taideopettajana. Hänen oppilaidensa joukossa oli nimiä kuten a href"/taiteilijat/Etienne-Prosper-Berne-Bellecour.html" class"main_textlink"Etienne Prosper Berne Bellecoura, a href"/taiteilijat/Marie-Bracquemond.html" class"main_textlink"Marie Bracquemonda, a href"/artists/Edouard-Castres.html" class"main_textlink"Edouard Castresa, a href"/artists/Edmond-Georges-Grandjean.html" class"main_textlink"Edmond Georges Grandjeana, Paul-Joseph Leyendecker, a href"/artist/Jean-Jules-Antoine-Lecomte-du-Nouy.html" class"main_textlink"Jean Jules Antoine Lecomte du Nouya, a href"/artist/Jules-Louis-Machard.html" class"main_textlink"Jules Louis Macharda, a href"/artist/Pierre-Puvis-de-Chavannes.html" class"main_textlink"Pierre Puvis de Chavannesa ja a href"/artist/Pierre-Auguste-Renoir.html" class"main_textlink"Pierre Auguste Renoira. He kaikki hyötyivät Signolin taiteellisuudesta ja pedagogisista taidoista ja veivät hänen vaikutustaan eteenpäin omissa teoksissaan. Émile Signolin perintö on jättänyt pysyvän jäljen taidemaailmaan sekä taiteellisen työnsä että pedagogisen toimintansa kautta. Nykyään, yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen, Signolin vaikuttavia maalauksia jäljennetään taidegrafiikoina samalla omistautumisella ja huolellisuudella kuin hän itse teki alkuperäisteoksiaan. Ne avaavat taiteen ystäville uuden mahdollisuuden tutustua tämän poikkeuksellisen taiteilijan kiehtovaan maailmaan ja pitää hänen henkensä elossa omassa kodissaan.