Taru on lyhyt, ytimekäs ja moraalisesti opettavainen kertomus ja saaga, jossa eläimillä, kasveilla ja sekalaisilla olennoilla tai esineillä on tiettyjä inhimillisiä ominaisuuksia, joita käsitellään useimmiten humoristisella ja satiirisella tavalla, ja se on ollut olemassa kirjallisuuden ja taiteen lajina jo 5 000 vuotta. Vanhimmat tarut, jotka on kirjoitettu proosalla tai säkeillä ja maalattu kuviksi, ovat peräisin Egyptistä, Anatoliasta, Arabiasta ja Intiasta sekä Levantista ja Mesopotamiasta. Kreikkalaista runoilijaa Aisoposta, jonka eläimellisiä vertauksia 6. vuosisadalta eaa. lähtien levitettiin monin paikoin myös upeiden puupiirrosten muodossa sen jälkeen, kun kirjapaino keksittiin 1400-luvun puolivälissä, pidetään tunnettuna ja merkittävänä antiikin tarurunouden perustajana Euroopassa. Vielä 1700- ja 1800-luvuilla kirjoitetut ja piirretyt sadut olivat suosittuja kaikkialla Euroopassa. Tämän ajanjakson luetuimpia fabulisteja olivat tai ovat Gotthold Ephraim Lessing, Johann Heinrich Pestalozzi ja Christian August Fischer sekä Ignacy Krasicki, Jean-Pierre Claris de Florian ja Pierre Lachambeaudie.
Kahden jälkimmäisen tavoin Boulogne-sur-Merissä vuonna 1843 syntynyt taidemaalari ja kuvittaja Ernest Henri Griset, joka pakeni vanhempiensa kanssa lapsena Englantiin vuonna 1848 vallankumouksellisia levottomuuksia pakoon, tuli nuorena miehenä tunnetuksi kaikkialla Yhdistyneessä kuningaskunnassa humoristisilla ja satiirisilla piirroksillaan Lontoon eläintarhan eläimistä sekä jouluaiheisilla kirjoillaan Griset's Grotesques (Grisetin groteskit) ja vuonna 1869 ilmestyneellä kuvitetulla painoksella Aisopoksen saduista. Kriitikot kiittelivät Griset'n kaikin puolin onnistuneita ja erittäin hauskoja kuvituksia, jotka antoivat eläimille paljon inhimillistä ilmaisuvoimaa viemättä niiltä kuitenkaan niiden omaa identiteettiä ja pilkkaamatta niitä. Ranskalainen, joka oli lähes täysin "anglistunut", oli myös erittäin hyvä markkinoimaan omaa persoonaansa ja esitystään. Koska hän oli vain lyhytaikainen kirjoittaja kahdessa tuon ajan erittäin menestyneessä satiirilehdessä, "Fun" ja "Punch", hän julkaisi heinäkuussa 1877 Lontoon "Times"-lehdessä kuolinilmoituksen ja hyväntahtoisen muistokirjoituksen teoksistaan, jotta hänen maalaustensa myyntiä voitaisiin vauhdittaa voimakkaasti.
Itse asiassa Griset kuitenkin eli vielä lähes kolmekymmentä vuotta ja ilahdutti jatkuvasti uusia suuren taiteen harrastajia aina elinvoimaisilla, omaperäisillä ja antropomorfisilla karikatyyreillään, jotka esittivät laihoja lintuja, ovelia kettuja ja asiantuntevia apinoita sekä kirahveja ja pieniä hiiriä, jotka näyttivät kasvavan kuvan reunan yli. Kaikesta komediallisuudestaan ja mielikuvituksellisesta rekonstruktiostaan huolimatta Griset'n maalaukset ovat kuitenkin aina tarkkaan työskentelevän naturalistin anatomisen ymmärryksen innoittamia. Todellisina mestariteoksina pidetään myös etnografi Sir John Lubbockin tilaamia 19 outoa akvarellia, jotka kuvaavat esihistoriallisia ihmiskohtaloita mammuttien ja muiden sukupuuttoon kuolleiden olentojen kanssa; osa näistä akvarelleista on nyt esillä Bromley Museumissa Lontoon Orpingtonin kaupunginosassa. Ernest Griset'n, jolla oli koko elämänsä ajan elätettävänään suuri perhe eikä hänellä kuuluisuudestaan huolimatta koskaan ollut varsinaista vaurautta, teoksia on myös Victoria and Albert Museumissa Cromwell Roadilla Kensingtonin kaupunginosassa Länsi-Lontoossa.
Taru on lyhyt, ytimekäs ja moraalisesti opettavainen kertomus ja saaga, jossa eläimillä, kasveilla ja sekalaisilla olennoilla tai esineillä on tiettyjä inhimillisiä ominaisuuksia, joita käsitellään useimmiten humoristisella ja satiirisella tavalla, ja se on ollut olemassa kirjallisuuden ja taiteen lajina jo 5 000 vuotta. Vanhimmat tarut, jotka on kirjoitettu proosalla tai säkeillä ja maalattu kuviksi, ovat peräisin Egyptistä, Anatoliasta, Arabiasta ja Intiasta sekä Levantista ja Mesopotamiasta. Kreikkalaista runoilijaa Aisoposta, jonka eläimellisiä vertauksia 6. vuosisadalta eaa. lähtien levitettiin monin paikoin myös upeiden puupiirrosten muodossa sen jälkeen, kun kirjapaino keksittiin 1400-luvun puolivälissä, pidetään tunnettuna ja merkittävänä antiikin tarurunouden perustajana Euroopassa. Vielä 1700- ja 1800-luvuilla kirjoitetut ja piirretyt sadut olivat suosittuja kaikkialla Euroopassa. Tämän ajanjakson luetuimpia fabulisteja olivat tai ovat Gotthold Ephraim Lessing, Johann Heinrich Pestalozzi ja Christian August Fischer sekä Ignacy Krasicki, Jean-Pierre Claris de Florian ja Pierre Lachambeaudie.
Kahden jälkimmäisen tavoin Boulogne-sur-Merissä vuonna 1843 syntynyt taidemaalari ja kuvittaja Ernest Henri Griset, joka pakeni vanhempiensa kanssa lapsena Englantiin vuonna 1848 vallankumouksellisia levottomuuksia pakoon, tuli nuorena miehenä tunnetuksi kaikkialla Yhdistyneessä kuningaskunnassa humoristisilla ja satiirisilla piirroksillaan Lontoon eläintarhan eläimistä sekä jouluaiheisilla kirjoillaan Griset's Grotesques (Grisetin groteskit) ja vuonna 1869 ilmestyneellä kuvitetulla painoksella Aisopoksen saduista. Kriitikot kiittelivät Griset'n kaikin puolin onnistuneita ja erittäin hauskoja kuvituksia, jotka antoivat eläimille paljon inhimillistä ilmaisuvoimaa viemättä niiltä kuitenkaan niiden omaa identiteettiä ja pilkkaamatta niitä. Ranskalainen, joka oli lähes täysin "anglistunut", oli myös erittäin hyvä markkinoimaan omaa persoonaansa ja esitystään. Koska hän oli vain lyhytaikainen kirjoittaja kahdessa tuon ajan erittäin menestyneessä satiirilehdessä, "Fun" ja "Punch", hän julkaisi heinäkuussa 1877 Lontoon "Times"-lehdessä kuolinilmoituksen ja hyväntahtoisen muistokirjoituksen teoksistaan, jotta hänen maalaustensa myyntiä voitaisiin vauhdittaa voimakkaasti.
Itse asiassa Griset kuitenkin eli vielä lähes kolmekymmentä vuotta ja ilahdutti jatkuvasti uusia suuren taiteen harrastajia aina elinvoimaisilla, omaperäisillä ja antropomorfisilla karikatyyreillään, jotka esittivät laihoja lintuja, ovelia kettuja ja asiantuntevia apinoita sekä kirahveja ja pieniä hiiriä, jotka näyttivät kasvavan kuvan reunan yli. Kaikesta komediallisuudestaan ja mielikuvituksellisesta rekonstruktiostaan huolimatta Griset'n maalaukset ovat kuitenkin aina tarkkaan työskentelevän naturalistin anatomisen ymmärryksen innoittamia. Todellisina mestariteoksina pidetään myös etnografi Sir John Lubbockin tilaamia 19 outoa akvarellia, jotka kuvaavat esihistoriallisia ihmiskohtaloita mammuttien ja muiden sukupuuttoon kuolleiden olentojen kanssa; osa näistä akvarelleista on nyt esillä Bromley Museumissa Lontoon Orpingtonin kaupunginosassa. Ernest Griset'n, jolla oli koko elämänsä ajan elätettävänään suuri perhe eikä hänellä kuuluisuudestaan huolimatta koskaan ollut varsinaista vaurautta, teoksia on myös Victoria and Albert Museumissa Cromwell Roadilla Kensingtonin kaupunginosassa Länsi-Lontoossa.
Sivu 1 / 3