Eugène Verboeckhovenin luomiskausi ajoittui historian aikakauteen, jota leimasivat suuret mullistukset. Pitkien taistelujen jälkeen Belgia julistautui itsenäiseksi Alankomaista, ja Brysselistä tuli kuningaskunnan pääkaupunki. Eugène oli tuolloin vähän yli kolmekymppinen ja osallistui syvästi itsenäisyystaisteluun. Tähän tapahtumaan asti Verboeckhoven oli käyttänyt aikansa etsimiseen. Jo 1600-luvulla hollantilaiset taiteilijat olivat valinneet eläimiä motiiveikseen. Eugène sai inspiraatiota Adriaen van de Velde- ja Abraham van Calraet-taulujen hevoskuvauksista. Anthony van Dyck osoittaa myös pyrkimyksiä sijoittaa eläimiä motiivin valinnassa. Eugène Verboeckhoven matkustaa ja kerää luonnoksia. Hän täyttää lukemattomia kirjoja yksittäisten eläinten ja hahmojen luonnoksilla. Hänen tavoitteenaan oli maalata naturalistisesti. Renderöinnin on näyttävä eläväiseltä, eikä siinä saa olla vääristymiä tai tulkinnanvaraisuutta. Naturalismin lähestymistapa on nähtävissä jo aiemmilla aikakausilla. Maalaustaiteen kehittyminen ja 1800-luvun alun vaurastuminen johtivat naturalistisen maalaustyylin renessanssiin.
Verboeckhoven loi maisemia ateljeessaan. Eläimet olivat toistuva teema. Hän käytti luonnoksiaan ja kokosi ne yhteen kuin palapelin. Tyypillistä on elävä sininen taivas, jonka taiteilija on saanut aikaan lapislazulia sisältävällä sekoituksella. Eläinkuvat todistavat maalarin hyvästä havainnointikyvystä - hänen kykynsä saa maalaukset säteilemään romanttista tunnelmaa. Suurkaupunkilaiset, joilla on suuri ostovoima, osoittavat suurta kiinnostusta. Teokset sopivat hyvin sisustettuihin salonkeihin, eivätkä ne ole säädyttömiä.Verboeckhovenin maalaus on idylli eikä yhteiskunnallinen loukkaus. Eugène Verboeckhoven oli taiteilijan lisäksi myös liikemies, ja legendojen mukaan maalauksen hinta riippui siinä olevien eläinten määrästä. Vähemmän varakkaat taidekeräilijät saivat pienemmän lauman. Verboeckhovenille tyypillinen tyylillinen keino on matala horisontti. Tämä vie katsojan tasolle, joka herättää läheisyyttä ja tunteita. Verboeckhoven polarisoitui jo elinaikanaan, olivat jotkut innostuneita, ARTISTREPLEPLACE3 kirjoitti matkasta hänen veljensä ...kauniita asioita, jopa kauheita asioita, kuten elävänkokoisia lehmiä jumalaapelkäävä Verboeckhoven....
Belgian kuningas oli eläinmaalauksen suuri harrastaja. Eugène Verboeckhoven sai tehtäväkseen maalata kuningattaren koiran. Ei ole tietoa siitä, kuinka monta maalausta kuningas Leopold I hankki. Myöhemmin häneltä tilattiin ratsastajamuotokuva ja hänet nimitettiin Leopoldin ritarikunnan ritariksi.
Eugène Verboeckhovenin luomiskausi ajoittui historian aikakauteen, jota leimasivat suuret mullistukset. Pitkien taistelujen jälkeen Belgia julistautui itsenäiseksi Alankomaista, ja Brysselistä tuli kuningaskunnan pääkaupunki. Eugène oli tuolloin vähän yli kolmekymppinen ja osallistui syvästi itsenäisyystaisteluun. Tähän tapahtumaan asti Verboeckhoven oli käyttänyt aikansa etsimiseen. Jo 1600-luvulla hollantilaiset taiteilijat olivat valinneet eläimiä motiiveikseen. Eugène sai inspiraatiota Adriaen van de Velde- ja Abraham van Calraet-taulujen hevoskuvauksista. Anthony van Dyck osoittaa myös pyrkimyksiä sijoittaa eläimiä motiivin valinnassa. Eugène Verboeckhoven matkustaa ja kerää luonnoksia. Hän täyttää lukemattomia kirjoja yksittäisten eläinten ja hahmojen luonnoksilla. Hänen tavoitteenaan oli maalata naturalistisesti. Renderöinnin on näyttävä eläväiseltä, eikä siinä saa olla vääristymiä tai tulkinnanvaraisuutta. Naturalismin lähestymistapa on nähtävissä jo aiemmilla aikakausilla. Maalaustaiteen kehittyminen ja 1800-luvun alun vaurastuminen johtivat naturalistisen maalaustyylin renessanssiin.
Verboeckhoven loi maisemia ateljeessaan. Eläimet olivat toistuva teema. Hän käytti luonnoksiaan ja kokosi ne yhteen kuin palapelin. Tyypillistä on elävä sininen taivas, jonka taiteilija on saanut aikaan lapislazulia sisältävällä sekoituksella. Eläinkuvat todistavat maalarin hyvästä havainnointikyvystä - hänen kykynsä saa maalaukset säteilemään romanttista tunnelmaa. Suurkaupunkilaiset, joilla on suuri ostovoima, osoittavat suurta kiinnostusta. Teokset sopivat hyvin sisustettuihin salonkeihin, eivätkä ne ole säädyttömiä.Verboeckhovenin maalaus on idylli eikä yhteiskunnallinen loukkaus. Eugène Verboeckhoven oli taiteilijan lisäksi myös liikemies, ja legendojen mukaan maalauksen hinta riippui siinä olevien eläinten määrästä. Vähemmän varakkaat taidekeräilijät saivat pienemmän lauman. Verboeckhovenille tyypillinen tyylillinen keino on matala horisontti. Tämä vie katsojan tasolle, joka herättää läheisyyttä ja tunteita. Verboeckhoven polarisoitui jo elinaikanaan, olivat jotkut innostuneita, ARTISTREPLEPLACE3 kirjoitti matkasta hänen veljensä ...kauniita asioita, jopa kauheita asioita, kuten elävänkokoisia lehmiä jumalaapelkäävä Verboeckhoven....
Belgian kuningas oli eläinmaalauksen suuri harrastaja. Eugène Verboeckhoven sai tehtäväkseen maalata kuningattaren koiran. Ei ole tietoa siitä, kuinka monta maalausta kuningas Leopold I hankki. Myöhemmin häneltä tilattiin ratsastajamuotokuva ja hänet nimitettiin Leopoldin ritarikunnan ritariksi.
Sivu 1 / 1