Eugène Delacroix (1798-1863) on yksi 1800-luvun merkittävimmistä ranskalaisista taidemaalareista. Häntä pidetään modernismin, erityisesti impressionismin, uranuurtajana.
Hänen tunnetuin maalauksensa on osoitus taiteilijan poliittisesta sitoutumisesta. "Die Freiheit führt das Volk", on vuoden 1830 maalauksen painokas otsikko. Paljasrintainen vapauden allegoria pitää oikeassa kädessään trikoloria kansalaisvapauden symbolina, jota seuraavat aseistetut kansalaiset ja työläiset. Kuva viittaa vuoden 1830 heinäkuun vallankumoukseen.
Delacroix liioittelee maalauksessa myös kreikkalaisten vapaustaistelua ottomaaneja vastaan. "Das sterbende Griechenland auf den Ruinen von Messolongi" kuvaa myös Kreikkaa viehättävän nuoren naisen hahmossa, joka ylpeänä esittäytyy katsojalle tuhoutuneen kaupungin raunioilla. Delacroix korostaa läheistä suhdettaan kirjallisuuteen, esimerkiksi litografioillaan Goethen Faustista.
Delacroix'lle väri ja valo olivat tärkeämpiä kuin klassikoiden tarkka linja. Tällä tavoin hän viitoittaa tietä kohti värin autonomiaa suhteessa kuvattuun kohteeseen; samalla hänen teoksensa väittävät heijastelevan suoraan ajan poliittisia kamppailuja.
Eugène Delacroix (1798-1863) on yksi 1800-luvun merkittävimmistä ranskalaisista taidemaalareista. Häntä pidetään modernismin, erityisesti impressionismin, uranuurtajana.
Hänen tunnetuin maalauksensa on osoitus taiteilijan poliittisesta sitoutumisesta. "Die Freiheit führt das Volk", on vuoden 1830 maalauksen painokas otsikko. Paljasrintainen vapauden allegoria pitää oikeassa kädessään trikoloria kansalaisvapauden symbolina, jota seuraavat aseistetut kansalaiset ja työläiset. Kuva viittaa vuoden 1830 heinäkuun vallankumoukseen.
Delacroix liioittelee maalauksessa myös kreikkalaisten vapaustaistelua ottomaaneja vastaan. "Das sterbende Griechenland auf den Ruinen von Messolongi" kuvaa myös Kreikkaa viehättävän nuoren naisen hahmossa, joka ylpeänä esittäytyy katsojalle tuhoutuneen kaupungin raunioilla. Delacroix korostaa läheistä suhdettaan kirjallisuuteen, esimerkiksi litografioillaan Goethen Faustista.
Delacroix'lle väri ja valo olivat tärkeämpiä kuin klassikoiden tarkka linja. Tällä tavoin hän viitoittaa tietä kohti värin autonomiaa suhteessa kuvattuun kohteeseen; samalla hänen teoksensa väittävät heijastelevan suoraan ajan poliittisia kamppailuja.
Sivu 1 / 8