Francisco de Goya oli espanjalainen taidemaalari 1700- ja 1800-luvuilla. Hän suoritti taiteellisen koulutuksen ja teki uran hovissa tavoitteena. Niinpä de Goya, joka oli tuolloin vielä tuntematon, työskenteli unelmansa toteuttamiseksi, kunnes hänet lopulta nimitettiin muun muassa kuninkaan maalariksi. Muutamaa vuotta myöhemmin taiteilija sai vakavan aivohalvauksen, jonka seurauksena hän menetti kuulonsa. Tämä dramaattinen tapahtuma ei kuitenkaan vaikuttanut kielteisesti hänen uraansa, ja hän oli edelleen hovin halutuin muotokuvataiteilija. Myöhemmin Francisco de Goya joutui muuttamaan Bordeaux'hon, koska häntä vainottiin poliittisesti. Syynä tähän olivat hänen sotaa kuvaavat piirroksensa, jotka sisälsivät erittäin kriittisiä kuvia kirkosta ja kuninkaallisesta vallasta, mikä aiheutti paheksuntaa.
Taiteilijan tyyliä tarkasteltaessa hänen maalauksissaan näkyy, että hän on ottanut vaikutteita monista eri taidetyyleistä, joten hänen tyyliään on mahdotonta luokitella tarkasti. Hän aloitti uransa kuitenkin pääasiassa maalauksilla, jotka voidaan luokitella rokokooksi. Näille maalauksille oli siis ominaista iloisuus, eleganssi ja leikkisyys. Sairauden jälkeen hänen tyylinsä muuttui valtavasti, ja tavanomaisten iloisten motiivien sijaan hänen maalauksiinsa ilmestyi yhtäkkiä synkkiä, aavemaisia hahmoja ja tummempia värejä. Tämä selittyy muun muassa sillä, että maalarin aistihavainto oli kuuroutensa vuoksi muuttunut ja hän havaitsi ympäristönsä kriittisemmin. Seuraavissa teoksissa on edelleen havaittavissa monenlaisia tyylejä. Muotokuvamaalauksessaan de Goya irrottautuu täysin tavanomaisista esityksistä ja välittää niihin sen sijaan keveyttä ja avoimuutta.
De Goya oli ajattelutavaltaan hyvin edistyksellinen ja moderni taiteilija aikanaan. Tämä näkyy myös teemoissa, joissa usein keskityttiin myös poliittisiin tai yhteiskunnallisesti kriittisiin kysymyksiin. Tuohon aikaan taide ymmärrettiin vielä käsityöksi, mikä tarkoittaa myös sitä, että tuon ajan taiteilijat työskentelivät käskyjen mukaan, mitä ei voida havaita de Goyan kohdalla. Hän maalasi monia maalauksia vapaasta tahdostaan ja havainnollistaakseen henkilökohtaista asennettaan. Esimerkkinä tästä voidaan mainita kuuluisa maalaus "Kapinallisten ampuminen 3. toukokuuta 1808", jossa hän kuvaa poliittisia levottomuuksia hyvin kriittisesti. Tässä maalauksessa voidaan nähdä myös toinen taiteilijan ominaispiirre. De Goya provosoi usein maalauksillaan paitsi poliittisessa myös sosiaalisessa mielessä. Tässä yhteydessä maalaus "Alaston Maya" ei ollut vain provokaatio vaan myös vallankumouksellinen teos. Tuolloin tämä maalaus oli ensimmäinen alastonmaalaus espanjalaisessa taiteessa, ja monet pitivät sitä perinteitä rikkovana. Huolimatta taiteilijaan aikanaan kohdistuneesta kritiikistä, juuri ne seikat, joita kritisoitiin, tekivät de Goyasta lopulta vallankumouksellisen taiteilijan omana aikanaan.
Francisco de Goya oli espanjalainen taidemaalari 1700- ja 1800-luvuilla. Hän suoritti taiteellisen koulutuksen ja teki uran hovissa tavoitteena. Niinpä de Goya, joka oli tuolloin vielä tuntematon, työskenteli unelmansa toteuttamiseksi, kunnes hänet lopulta nimitettiin muun muassa kuninkaan maalariksi. Muutamaa vuotta myöhemmin taiteilija sai vakavan aivohalvauksen, jonka seurauksena hän menetti kuulonsa. Tämä dramaattinen tapahtuma ei kuitenkaan vaikuttanut kielteisesti hänen uraansa, ja hän oli edelleen hovin halutuin muotokuvataiteilija. Myöhemmin Francisco de Goya joutui muuttamaan Bordeaux'hon, koska häntä vainottiin poliittisesti. Syynä tähän olivat hänen sotaa kuvaavat piirroksensa, jotka sisälsivät erittäin kriittisiä kuvia kirkosta ja kuninkaallisesta vallasta, mikä aiheutti paheksuntaa.
Taiteilijan tyyliä tarkasteltaessa hänen maalauksissaan näkyy, että hän on ottanut vaikutteita monista eri taidetyyleistä, joten hänen tyyliään on mahdotonta luokitella tarkasti. Hän aloitti uransa kuitenkin pääasiassa maalauksilla, jotka voidaan luokitella rokokooksi. Näille maalauksille oli siis ominaista iloisuus, eleganssi ja leikkisyys. Sairauden jälkeen hänen tyylinsä muuttui valtavasti, ja tavanomaisten iloisten motiivien sijaan hänen maalauksiinsa ilmestyi yhtäkkiä synkkiä, aavemaisia hahmoja ja tummempia värejä. Tämä selittyy muun muassa sillä, että maalarin aistihavainto oli kuuroutensa vuoksi muuttunut ja hän havaitsi ympäristönsä kriittisemmin. Seuraavissa teoksissa on edelleen havaittavissa monenlaisia tyylejä. Muotokuvamaalauksessaan de Goya irrottautuu täysin tavanomaisista esityksistä ja välittää niihin sen sijaan keveyttä ja avoimuutta.
De Goya oli ajattelutavaltaan hyvin edistyksellinen ja moderni taiteilija aikanaan. Tämä näkyy myös teemoissa, joissa usein keskityttiin myös poliittisiin tai yhteiskunnallisesti kriittisiin kysymyksiin. Tuohon aikaan taide ymmärrettiin vielä käsityöksi, mikä tarkoittaa myös sitä, että tuon ajan taiteilijat työskentelivät käskyjen mukaan, mitä ei voida havaita de Goyan kohdalla. Hän maalasi monia maalauksia vapaasta tahdostaan ja havainnollistaakseen henkilökohtaista asennettaan. Esimerkkinä tästä voidaan mainita kuuluisa maalaus "Kapinallisten ampuminen 3. toukokuuta 1808", jossa hän kuvaa poliittisia levottomuuksia hyvin kriittisesti. Tässä maalauksessa voidaan nähdä myös toinen taiteilijan ominaispiirre. De Goya provosoi usein maalauksillaan paitsi poliittisessa myös sosiaalisessa mielessä. Tässä yhteydessä maalaus "Alaston Maya" ei ollut vain provokaatio vaan myös vallankumouksellinen teos. Tuolloin tämä maalaus oli ensimmäinen alastonmaalaus espanjalaisessa taiteessa, ja monet pitivät sitä perinteitä rikkovana. Huolimatta taiteilijaan aikanaan kohdistuneesta kritiikistä, juuri ne seikat, joita kritisoitiin, tekivät de Goyasta lopulta vallankumouksellisen taiteilijan omana aikanaan.
Sivu 1 / 29