Frans Pourbus nuorempi oli peräisin maineikkaasta anverbournilaisesta maalariperheestä. Isänsä samannimisessä työpajassa hän oppi ammattityökalut, joilla ihmiset saatiin tuotua ilmeikkäästi kankaalle. Brysselin hovin maalarina hän saavutti kansainvälistä mainetta, kunnes hänestä tuli vuonna 1600 Mantovan herttuan hovimaalari ja yhdeksän vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Ranskan kuninkaalliseen hoviin. Frans Pourbus oli nyt uransa huipulla.
Flaamilainen taiteilija maalasi aikansa rikkaita ja kauniita. Luettelo hänen kuvaamistaan henkilöistä on kuin Euroopan vaikutusvaltaisimpien hallitsijatalojen kuka kukin on. Hänen asiakkaisiinsa kuuluivat muun muassa nuori Ranskan kuningas Ludvig XIII ja hänen sisarensa Elisabet, myöhempi Espanjan kuningatar. Ennen kaikkea heidän äitinsä, Ranskan kuningatar ja väliaikainen regentti Maria de Medici, joka oli yksi Euroopan kauneimmista ja lumoavimmista naisista, oli kuitenkin antanut itsensä useaan otteeseen kuvata itseään. Frans Pourbus teki lähes vertaansa vailla olevaa työtä kuvaillessaan kuningattarien käyttämiä ylellisiä kankaita. Hänen maalaamiaan damastia, silkkiä, pitsiä ja brokadia haluaisi koskettaa. Hienojen naisten helmikorvakorut ja -kaulakorut kimaltelevat kuin ne olisivat aitoja. Hänen aikanaan, 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa, hienot naiset ja herrat viihtyivät upeasti tärkättyihin pitsiröyhelöihin, jotka Pourbus laittoi kuvaan niin yksityiskohtaisesti, että voi aistia nypläyspitsitaiteen. Mestaria voidaan siis pitää varhaisena trompe-l'oeil-maalauksen edustajana, jonka tavoitteena oli ikään kuin pettää katsojan silmää ja saada hänet uskomaan, että hän seisoo oikean henkilön edessä loistavissa vaatteissaan.
Hänen taiteellinen kiinnostuksensa ei kuitenkaan kohdistunut vain vaatetukseen ja loistokkuuteen, vaan ennen kaikkea kuvatun persoonallisuuteen. Hän loi vaikuttavalla tavalla ajattoman päteviä muotokuvia ja varmasti myös imarteli asiakkaitaan aika ajoin maalaamalla heidät kauniimmiksi kuin he todellisuudessa olivatkaan. He ilahduttivat itseään, ja he ilahduttavat itseään vielä tänäkin päivänä! Hän myös lavasti sopivasti älykkyyttä ja valtaa. Tarkoissa, lähes psykologisoivissa pääkuvissa hän maalasi esimerkiksi kolme ranskalaista tuomaria, mutta kuvasi myös vaikutusvaltaisen diplomaatin Vigilius Aytan arvokkaasti.
Aikansa tunnetuin muotokuvataiteilija käsitteli kuitenkin myös uskonnollisia aiheita, jotka hän lavasti ylenpalttisesti varhaisbarokin hengessä. Niinpä Johannes Kastajan lähes näyttämöllinen saarna ja viimeinen ehtoollinen Kristuksen ja hänen opetuslastensa kanssa on lähes maanpäällisen puhtauden sekoittama. Frans Pourbus oli epäilemättä aikansa taidemaalarin ruhtinas, joka kuoli hyvin kunnioitettuna Pariisissa vuonna 1622 50-vuotiaana. Myös hänen ystävänsä, nuori TAITEILIJA0 vaikutti kauniisti hänen kaapujensa loistavasta materiaalisuudesta ja hänen ihmiskuviensa sielukkuudesta.
Frans Pourbus nuorempi oli peräisin maineikkaasta anverbournilaisesta maalariperheestä. Isänsä samannimisessä työpajassa hän oppi ammattityökalut, joilla ihmiset saatiin tuotua ilmeikkäästi kankaalle. Brysselin hovin maalarina hän saavutti kansainvälistä mainetta, kunnes hänestä tuli vuonna 1600 Mantovan herttuan hovimaalari ja yhdeksän vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Ranskan kuninkaalliseen hoviin. Frans Pourbus oli nyt uransa huipulla.
Flaamilainen taiteilija maalasi aikansa rikkaita ja kauniita. Luettelo hänen kuvaamistaan henkilöistä on kuin Euroopan vaikutusvaltaisimpien hallitsijatalojen kuka kukin on. Hänen asiakkaisiinsa kuuluivat muun muassa nuori Ranskan kuningas Ludvig XIII ja hänen sisarensa Elisabet, myöhempi Espanjan kuningatar. Ennen kaikkea heidän äitinsä, Ranskan kuningatar ja väliaikainen regentti Maria de Medici, joka oli yksi Euroopan kauneimmista ja lumoavimmista naisista, oli kuitenkin antanut itsensä useaan otteeseen kuvata itseään. Frans Pourbus teki lähes vertaansa vailla olevaa työtä kuvaillessaan kuningattarien käyttämiä ylellisiä kankaita. Hänen maalaamiaan damastia, silkkiä, pitsiä ja brokadia haluaisi koskettaa. Hienojen naisten helmikorvakorut ja -kaulakorut kimaltelevat kuin ne olisivat aitoja. Hänen aikanaan, 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa, hienot naiset ja herrat viihtyivät upeasti tärkättyihin pitsiröyhelöihin, jotka Pourbus laittoi kuvaan niin yksityiskohtaisesti, että voi aistia nypläyspitsitaiteen. Mestaria voidaan siis pitää varhaisena trompe-l'oeil-maalauksen edustajana, jonka tavoitteena oli ikään kuin pettää katsojan silmää ja saada hänet uskomaan, että hän seisoo oikean henkilön edessä loistavissa vaatteissaan.
Hänen taiteellinen kiinnostuksensa ei kuitenkaan kohdistunut vain vaatetukseen ja loistokkuuteen, vaan ennen kaikkea kuvatun persoonallisuuteen. Hän loi vaikuttavalla tavalla ajattoman päteviä muotokuvia ja varmasti myös imarteli asiakkaitaan aika ajoin maalaamalla heidät kauniimmiksi kuin he todellisuudessa olivatkaan. He ilahduttivat itseään, ja he ilahduttavat itseään vielä tänäkin päivänä! Hän myös lavasti sopivasti älykkyyttä ja valtaa. Tarkoissa, lähes psykologisoivissa pääkuvissa hän maalasi esimerkiksi kolme ranskalaista tuomaria, mutta kuvasi myös vaikutusvaltaisen diplomaatin Vigilius Aytan arvokkaasti.
Aikansa tunnetuin muotokuvataiteilija käsitteli kuitenkin myös uskonnollisia aiheita, jotka hän lavasti ylenpalttisesti varhaisbarokin hengessä. Niinpä Johannes Kastajan lähes näyttämöllinen saarna ja viimeinen ehtoollinen Kristuksen ja hänen opetuslastensa kanssa on lähes maanpäällisen puhtauden sekoittama. Frans Pourbus oli epäilemättä aikansa taidemaalarin ruhtinas, joka kuoli hyvin kunnioitettuna Pariisissa vuonna 1622 50-vuotiaana. Myös hänen ystävänsä, nuori TAITEILIJA0 vaikutti kauniisti hänen kaapujensa loistavasta materiaalisuudesta ja hänen ihmiskuviensa sielukkuudesta.
Sivu 1 / 1