1600-luvun Flanderi oli vauras alue. Espanjan silloisen Alankomaiden porvaristo ja aatelisto innostuivat mestarillisista taideteoksista. Antwerpenissä vuonna 1579 syntynyt Frans Snyders oli yksi kiltansa halutuimmista mestareista. Hän pysyi koko elämänsä ajan kiintyneenä kotikaupunkiinsa ja oli aikansa toisen neron, Peter Paul Rubens:n, veroinen.
Frans Snyders sai loistavan maineen eläin-, metsästys- ja markkinakohtausten sekä runsaiden asetelmien maalarina. Hänen isänsä piti viinitupaa, jossa kävi pääasiassa taiteilijoita, ehkä myös kuuluisan Brueghel-suvun taiteilijoita1 . Joka tapauksessa Snydersistä tuli Brueghelin oppilas ja hän oppi maalauksen perusteet Brueghelin työpajassa. Italian-matkalla hän opiskeli muotokuvia ja tutustui Tizianin mestariteoksiin. Takaisin kotikaupungissaan Snyders kuitenkin keskittyi pääasiassa asetelmien ja eläinten maalaamiseen. Pian hänen avioiduttuaan Margaretha de Vosin kanssa vuonna 1610 alkoi hedelmällinen yhteistyö Peter Paul Rubensin kanssa. Hän avusti häntä Madridin lähellä sijaitsevan kuninkaallisen metsästyspaviljongin Torre della Paradan sisustamisessa. Snyders maalasi Rubensin mallien mukaan, mutta vapautui sitten suuresta mestarista ja tuli itse kaupallisesti erittäin menestyneeksi taiteilijaksi. Frans Snyders asui Antwerpenin muodikkaassa Keizerstraatissa, ja hänestä tuli Pyhän Luukkaan maalarikillan johtaja.
Varhaisissa asetelmissa näkyy hänen pyrkimyksensä vangita kukkia, hedelmiä, vihanneksia, leipää ja pikareita, jotka ovat materiaalisuudessaan petollisen todellisia kankaalle. Pian metsästetyt jänikset ja muut eläimet täyttivät myös hänen metsästysstillelöytönsä. Loogisesti ajateltuna häntä kiinnostivat silloin kuitenkin ensisijaisesti metsästäjien ajamat eläimet elävässä tilassa. Erittäin dramaattisesti ja dynaamisesti hän kuvasi esimerkiksi villisianmetsästystä koirien kanssa tai karhunmetsästystä. Eläimillä ei ollut mitään mahdollisuuksia, Snyders toisti yleensä metsästyskohtauksen dramaattisen huipennuksen: hetken, jolloin toivottomassa tilanteessa oleva eläin nousee vielä kerran pystyyn koirien purraessa sitä. Rauhallisempia ja maltillisempia ovat ruokahalua herättävästi verhotut torikojut, jotka Snyders on myös maalannut erittäin huolellisesti. Kuolleet höyhenlinnut, joiden päät roikkuvat alaspäin, tapaavat vastapyydettyjä kaloja, ja kissa yrittää varastaa jotain. Torin naiset keskustelevat vilkkaasti asiakkaiden kanssa nykyaikaisissa pitsikauluksin varustetuissa vaatteissa. Espanjan Alankomaiden barokkiaika on heräämässä henkiin silmiemme edessä. Frans Snyders oli tuohon aikaan niin kuuluisa, että Rubensin tavoin hän ei kokenut tarvetta signeerata maalauksiaan. Siksi hänen teostensa määrittäminen on nykyään niin vaikeaa, koska hänellä oli suuri määrä oppilaita ja avustajia. Jäljittelijöitä oli kuitenkin myös, sillä hänen tyylinsä oli tuottoisaa. Frans Snyders kuoli Antwerpenissä vuonna 1657, ja Anthony van Dyck kuvasi hänet elinaikanaan: hän oli ylpeä ja menestynyt maalarikiltansa edustaja.
1600-luvun Flanderi oli vauras alue. Espanjan silloisen Alankomaiden porvaristo ja aatelisto innostuivat mestarillisista taideteoksista. Antwerpenissä vuonna 1579 syntynyt Frans Snyders oli yksi kiltansa halutuimmista mestareista. Hän pysyi koko elämänsä ajan kiintyneenä kotikaupunkiinsa ja oli aikansa toisen neron, Peter Paul Rubens:n, veroinen.
Frans Snyders sai loistavan maineen eläin-, metsästys- ja markkinakohtausten sekä runsaiden asetelmien maalarina. Hänen isänsä piti viinitupaa, jossa kävi pääasiassa taiteilijoita, ehkä myös kuuluisan Brueghel-suvun taiteilijoita1 . Joka tapauksessa Snydersistä tuli Brueghelin oppilas ja hän oppi maalauksen perusteet Brueghelin työpajassa. Italian-matkalla hän opiskeli muotokuvia ja tutustui Tizianin mestariteoksiin. Takaisin kotikaupungissaan Snyders kuitenkin keskittyi pääasiassa asetelmien ja eläinten maalaamiseen. Pian hänen avioiduttuaan Margaretha de Vosin kanssa vuonna 1610 alkoi hedelmällinen yhteistyö Peter Paul Rubensin kanssa. Hän avusti häntä Madridin lähellä sijaitsevan kuninkaallisen metsästyspaviljongin Torre della Paradan sisustamisessa. Snyders maalasi Rubensin mallien mukaan, mutta vapautui sitten suuresta mestarista ja tuli itse kaupallisesti erittäin menestyneeksi taiteilijaksi. Frans Snyders asui Antwerpenin muodikkaassa Keizerstraatissa, ja hänestä tuli Pyhän Luukkaan maalarikillan johtaja.
Varhaisissa asetelmissa näkyy hänen pyrkimyksensä vangita kukkia, hedelmiä, vihanneksia, leipää ja pikareita, jotka ovat materiaalisuudessaan petollisen todellisia kankaalle. Pian metsästetyt jänikset ja muut eläimet täyttivät myös hänen metsästysstillelöytönsä. Loogisesti ajateltuna häntä kiinnostivat silloin kuitenkin ensisijaisesti metsästäjien ajamat eläimet elävässä tilassa. Erittäin dramaattisesti ja dynaamisesti hän kuvasi esimerkiksi villisianmetsästystä koirien kanssa tai karhunmetsästystä. Eläimillä ei ollut mitään mahdollisuuksia, Snyders toisti yleensä metsästyskohtauksen dramaattisen huipennuksen: hetken, jolloin toivottomassa tilanteessa oleva eläin nousee vielä kerran pystyyn koirien purraessa sitä. Rauhallisempia ja maltillisempia ovat ruokahalua herättävästi verhotut torikojut, jotka Snyders on myös maalannut erittäin huolellisesti. Kuolleet höyhenlinnut, joiden päät roikkuvat alaspäin, tapaavat vastapyydettyjä kaloja, ja kissa yrittää varastaa jotain. Torin naiset keskustelevat vilkkaasti asiakkaiden kanssa nykyaikaisissa pitsikauluksin varustetuissa vaatteissa. Espanjan Alankomaiden barokkiaika on heräämässä henkiin silmiemme edessä. Frans Snyders oli tuohon aikaan niin kuuluisa, että Rubensin tavoin hän ei kokenut tarvetta signeerata maalauksiaan. Siksi hänen teostensa määrittäminen on nykyään niin vaikeaa, koska hänellä oli suuri määrä oppilaita ja avustajia. Jäljittelijöitä oli kuitenkin myös, sillä hänen tyylinsä oli tuottoisaa. Frans Snyders kuoli Antwerpenissä vuonna 1657, ja Anthony van Dyck kuvasi hänet elinaikanaan: hän oli ylpeä ja menestynyt maalarikiltansa edustaja.
Sivu 1 / 1