Itävaltalaissyntyinen Franz von Defregger oli peräisin tirolilaisesta talonpoikaisperheestä. Erityisen vaikuttavia ovat hänen tunnelmalliset genremaalauksensa, joissa kuvataan Tirolin vapaustaistelun ja talonpoikien arkielämän muodonmuutoksia.
Franz von Defregger osoitti jo lapsena taiteellista lahjakkuutta. Vanhempiensa kuoleman jälkeen hän peri heidän tilansa. Defregger suunnitteli muuttavansa Amerikkaan. Tätä varten hän myi vanhempiensa maatilan ja maksoi kahdelle sisarelleen velkoja. Hänen suunnitelmansa eivät kuitenkaan toteutuneet. Sen sijaan hän päätyi Innsbruckiin ammattikouluun ja oppisopimuskoulutukseen kuvanveistäjä Michael Stolzille. Osallistuttuaan Münchenin kuninkaallisen taidekoulun valmistavalle luokalle hän läpäisi seuraavana vuonna Kuninkaallisen taideakatemian pääsykokeen. Hän kirjoittautui sinne saksalaisen taidemaalarin Hermann Anschützin maalaustunneille. Opintomatkallaan Pariisissa, jossa hän opiskeli Ècole des Beaux-Artsissa, hän tutustui Barbizonin koulukunnan maalaustaiteeseen, joka vaikutti erityisesti hänen luontokuviinsa. Matkan varrella hän jatkoi autodidaktista koulutustaan muun muassa alastonpiirustusten alalla. Palattuaan Müncheniin hänestä tuli historiamaalari Carl Theodor von Piloty'n ateljeen työntekijä. Hän omaksui opettajansa koloristiset peruspiirteet, mutta valitsi muita aiheita. Defregger saavutti nopeasti suuren suosion müncheniläisen yleisön keskuudessa, ja hänestä tuli yksi müncheniläisen koulukunnan suosituimmista genremaalareista myös kansainvälisesti. Hän rakennutti Münchenin Königinstrasselle arkkitehti Georg von Hauberrisserin suunnitelmien mukaan arvokkaan huvilan, josta tuli nopeasti sosiaalinen kokoontumispaikka. Genre- ja historiamaalausten lisäksi hän oli hyvin kiinnostunut muotokuvien maalaamisesta, joiden aiheet olivat useimmiten sukulaisia ja tuttuja.
Defregger sai uransa aikana useita palkintoja ja palkintoja. Hänelle myönnettiin Baijerin kruunun ansiomerkki ja Pour le Mérite -järjestön tiede- ja taidepalkinto. Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai arvonimen Ritter von Defregger ja hänestä tehtiin Münchenin kunniakansalainen. Kuningas Ludvig II nimitti hänet 43-vuotiaana Münchenin akatemian historian maalaustaiteen professoriksi sävellysluokkaan, jossa hän opetti yli 30 vuotta. Defregger ei onnistunut julkisissa teoksissaan liittymään modernismiin, joka asetti maalaustaiteelle aivan uusia vaatimuksia. On kuitenkin olemassa muutamia yksityisiä luonnoksia ja tutkimuksia, jotka todistavat hänen koloristisesta taidoistaan maisemamaalauksessa ja hänen havaintokyvystään muotokuvamaalauksessa. Osa hänen maalauksistaan on Bolzanon paikallishistoriallisessa museossa, sillä niillä on suuri merkitys Etelä-Tirolille, sillä ne kuvaavat vapaustaistelija Andreas Hoferin sankaritekoja. Hänen oppilaidensa joukossa oli merkittäviä taiteilijoita, kuten Lovis Corinth, Hans Perathoner ja Josef Moroder-Lusenberg. Defregger kuoli 85-vuotiaana, ja hänet haudattiin sukuhautaan Münchenin Pohjoisen hautausmaan hautausmaalle. Hänen kuolemansa jälkeen useita katuja Wienissä, Bolzanossa ja Berliinissä nimettiin hänen mukaansa, mutta kaikki niistä eivät ole säilyttäneet tätä nimeä pitkällä aikavälillä.
Itävaltalaissyntyinen Franz von Defregger oli peräisin tirolilaisesta talonpoikaisperheestä. Erityisen vaikuttavia ovat hänen tunnelmalliset genremaalauksensa, joissa kuvataan Tirolin vapaustaistelun ja talonpoikien arkielämän muodonmuutoksia.
Franz von Defregger osoitti jo lapsena taiteellista lahjakkuutta. Vanhempiensa kuoleman jälkeen hän peri heidän tilansa. Defregger suunnitteli muuttavansa Amerikkaan. Tätä varten hän myi vanhempiensa maatilan ja maksoi kahdelle sisarelleen velkoja. Hänen suunnitelmansa eivät kuitenkaan toteutuneet. Sen sijaan hän päätyi Innsbruckiin ammattikouluun ja oppisopimuskoulutukseen kuvanveistäjä Michael Stolzille. Osallistuttuaan Münchenin kuninkaallisen taidekoulun valmistavalle luokalle hän läpäisi seuraavana vuonna Kuninkaallisen taideakatemian pääsykokeen. Hän kirjoittautui sinne saksalaisen taidemaalarin Hermann Anschützin maalaustunneille. Opintomatkallaan Pariisissa, jossa hän opiskeli Ècole des Beaux-Artsissa, hän tutustui Barbizonin koulukunnan maalaustaiteeseen, joka vaikutti erityisesti hänen luontokuviinsa. Matkan varrella hän jatkoi autodidaktista koulutustaan muun muassa alastonpiirustusten alalla. Palattuaan Müncheniin hänestä tuli historiamaalari Carl Theodor von Piloty'n ateljeen työntekijä. Hän omaksui opettajansa koloristiset peruspiirteet, mutta valitsi muita aiheita. Defregger saavutti nopeasti suuren suosion müncheniläisen yleisön keskuudessa, ja hänestä tuli yksi müncheniläisen koulukunnan suosituimmista genremaalareista myös kansainvälisesti. Hän rakennutti Münchenin Königinstrasselle arkkitehti Georg von Hauberrisserin suunnitelmien mukaan arvokkaan huvilan, josta tuli nopeasti sosiaalinen kokoontumispaikka. Genre- ja historiamaalausten lisäksi hän oli hyvin kiinnostunut muotokuvien maalaamisesta, joiden aiheet olivat useimmiten sukulaisia ja tuttuja.
Defregger sai uransa aikana useita palkintoja ja palkintoja. Hänelle myönnettiin Baijerin kruunun ansiomerkki ja Pour le Mérite -järjestön tiede- ja taidepalkinto. Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai arvonimen Ritter von Defregger ja hänestä tehtiin Münchenin kunniakansalainen. Kuningas Ludvig II nimitti hänet 43-vuotiaana Münchenin akatemian historian maalaustaiteen professoriksi sävellysluokkaan, jossa hän opetti yli 30 vuotta. Defregger ei onnistunut julkisissa teoksissaan liittymään modernismiin, joka asetti maalaustaiteelle aivan uusia vaatimuksia. On kuitenkin olemassa muutamia yksityisiä luonnoksia ja tutkimuksia, jotka todistavat hänen koloristisesta taidoistaan maisemamaalauksessa ja hänen havaintokyvystään muotokuvamaalauksessa. Osa hänen maalauksistaan on Bolzanon paikallishistoriallisessa museossa, sillä niillä on suuri merkitys Etelä-Tirolille, sillä ne kuvaavat vapaustaistelija Andreas Hoferin sankaritekoja. Hänen oppilaidensa joukossa oli merkittäviä taiteilijoita, kuten Lovis Corinth, Hans Perathoner ja Josef Moroder-Lusenberg. Defregger kuoli 85-vuotiaana, ja hänet haudattiin sukuhautaan Münchenin Pohjoisen hautausmaan hautausmaalle. Hänen kuolemansa jälkeen useita katuja Wienissä, Bolzanossa ja Berliinissä nimettiin hänen mukaansa, mutta kaikki niistä eivät ole säilyttäneet tätä nimeä pitkällä aikavälillä.
Sivu 1 / 1